Sometauko
Me lähdettiin lomalle! Tai no lomalle ja lomalle, mähän oon ollut lomalla jo lokakuusta lähtien.
Mutta lähdettiin kuitenkin. Pakattiin kamat ja lapset ja junaan. Mentiin mökille (no ei sillä junalla, vaan ihan veneellä) ja oli tarkoitus olla pitkäänkin. Pojat tykkäsivät kovin, esikoinen meinasi että jäädään asumaan. Oma mieli lepäsi ihan selkeästi! Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, ei narinaa ja marinaa tekemisen puutteesta, ja ennen kaikkea ei muita ihmisiä! Voi luoja mä rakastan erakkoelämää!
Oltiin paljon ulkona, ihan vaan oltiin ja fiilisteltiin sitä luontoa. Tehtiin kaikkia pikku hommia ja opittiin uutta, kuten kalan perkuu ja puun veistäminen. Esikoinen sai työkalupakin ja jousipyssyn, miehen käsialaa.
Grillailtiin ja saunottiin, ja ihan vaan nautittiin. Kelloakaan ei muistettu katsoa kuin harvakseltaan, silloin kun oli jo kamalan myöhä mutta aurinko vaan paistoi. Tajuttiin aina että ohhoh olipas poikien nukkuaika aikoja sitten. Mutta mitä väliä! Oikeasti, hällä väliä kun ei mitään tärkeää ole lähipäivinä!
Sitten. Se iso takapakki. Mentiin keskiviikkona mökikke, niin sunnuntaina heti aamusta herätään esikoisen itkuun.
”Äiti! Mulla on kuollut hyttynen kädessä, ja jos otan sitä pois niin se pistää mua tosi lujaa!”
Unen pöpperössä ja sumusilmillä (+mun sokeus ilman silmälaseja) ei tullut heti tajuttua tilannetta. Oikeasti ajateltiin että se on vaan hyttynen niinkuin lapsi sanoo. Pienen vänkäyksen ja kamalan huudon kera aloin herätä ja tajuta että hetkonen.
”Kuule, ei se oo hyttynen. Se on punkki.”
Se hetki kun tajuat, että lapsella on yön aikana tullut käteen punkki, alkaa päässä vipeltää ajatuksia vaikka kuinka. Kaikki kauhukuvat, muistelmat ja huhutkin sekoittuvat, etkä enää tiedä mikä olikaan faktaa. Eikä meillä ollut edes punkkipihtejä, koska täällä päin ei pitäisi olla punkkeja! Luettiin sitten neyåtistä, että langallakin sen saa pois. Kieritetään lanka mahdollisimman lähelle punkin kärsää ja vedetään pois. Ja näin se vedettiin. Vaan mihin se lennähti siitä?
Käännettiin koko mökki ja etsittiin, punkkia vaan ei näkynyt missään, kunnes katson peiliin. No omassa päässänihän se kipittäö kamalaa vauhtia kohti päänahkaa! Ei sentään kerennyt itseäni puremaan.
Punkki poltettiin saunalla. Kävimme saunassa ja tarkistimme kaikki vielä läpikotaisin ettei muualla ole. Ajattelimme että jos tämä oli vaan kertaluonteinen juttu ja jatkettiin mökkeilyä.
Meni jokunen tunti, kunnes esikoisen päässä kipittää toinen punkki! Hän oli ollut juuri kääntämässämme mökissä sängyllä, ja sieltä noustuaan otsalla kävelee musta kammotus. Tämä oli vikaniitti. Lähdimme pois.
Eihän punkki itsessään ole mikään maailman kammottavin otus, mutta joka viides kantaa borrelioosia, ja puutiaisaivokuume on jopa tappava, sekä oireet lapsilla voimakkaammat kuin aikuisilla. Yksi plus yksi, en riskeeraa juuri nyt lapsiani. Jos niitä vilisee mökillä noin, on vain ajan kysymys koska se borrelioosi tai muut kivat lisät sattuvat omalle kohdalle.
Harmittaa kovin. Olin jo ajatellut että kaksikin viikkoa oltaisiin mökillä.
Pidin some-tauon samalla. Teki kyllä hyvää! Palatessani someen, poistin heti puolet turhista ryhmistä, ja raskaat asiat ja ihmiset. Päätin, että en anna enää toisten painaa mieltäni. Miksi antaisin? Olen paljon rauhallisempi, kun en ajattele muita ja muiden elämiä. Eiväthän ne edes kuulu minulle. Pärjään kyllä varsin hyvin tietämättä kaikkien muiden asioita.
Ainoat asiat mitkä jätän, ovat oikeasti järkeviä, ja koskevat mm. terveyttä ja hyvinvointia. Meinasin jo kokonaan poistattaa facebookin (vaihteeksi, olen monesti ollut pois, pisimmillään reilun vuoden). Mutta on asioita, joiden vuoksi minun täytyy olla siellä. Joten päätin vain harvakseltasn enää käydä siellä.
Instagram-tilin pidän, sillä saan inspiraationi, ja jaan tekeleitäni ja elämääni siellä (minut löytää sieltä nimellä emiljaana). Ja siinä olikin se sosiaalisuus. Blogi on se kolmas. Whatsappin siirsin tablettiin, jotta puhelimen käyttöni vähenisi ennestään, sillä tabletti ei edes ilmoita viesteistäni.
Katsotaan meneekö tämä nyt parempaan suuntaan, sillä myönnän olevani hieman riippuvainen arjessa puhelimestani. Se johtuu juurikin sosiaalisesta mediasta ja jatkuvasta viestittelystä. Haluan irti siitä.
Nyt sitten enemmän toimintaa ja vähemmän näpyttelyä!
Ps. Kuopus painoi kuuden kuukauden ikäisenä 9265g ja oli 69,7cm pitkä.
-emiljaana
Soseet ovat mukana, jotta kiinteitä varmasti menee. Sormiruokailussa on se puoli, että sitä ei pakolti mene alas pariin ensimmäiseen kuukauteen, ja meillä toinen vanhempi on kuitenkin soseiden kannalla, joten fifty-fifty!
