Yöhulinat ja ensimmäinen sairastelu.
Neljän kuukauden ikä on kyllä tosi kiva. Vauva oppii kaikkea uutta, meillä esimerkiksi kiljumisen jalon taidon, itsensä ympäri pyörimisen, leikkimisen, nauramisen ja lirkuttelun. Näistä johtuen ollaankin sitten yöllä oikein hulinapäällä, mikä on toki vauvasta kivaa, mutta ei ehkä muusta perheestä. Kaiken lisäksi rinnalla ei jakseta keskittyä syömiseen koska muu maailma on niin kovin mielenkiintoinen, ja päiväunia ei raaskita aloittaa. Vauva kaipaa jatkuvasti viihdykettä, ja kiukustuu kun ei pääse itse liikkumaan.
Toisaalta esikoinen on aivan loistava viihdyttäjä, joten kuopus on malttanut olla hetkiä rattaissakin katsellen esikoista. Kopan otimme pois jo kuukausi takaperin rattaista, sillä se tuntui vain ahdistavan vauvaa. Voisi sanoa, että kuopus alkoi nukkumaan päikkäreitä rattaissa noin neljän kuukauden iässä, kauan siinä menikin. Nyt uskaltaa liikkua paikasta toiseen rattaat mukana, eikä vain lasta kantaen (yhtään väheksymättä kantamista, olen täysin kantamisen puolella).
Nyt rytmikin on tullut selkeäksi. Aamulla yhdeksältä päikkärit, puoliltapäivin toiset, kolmannet sitten iltapäivällä. Rytmi helpottaa paljon arkea. On helpompi suunnitella menoja, kun tietää koska lapsi nukahtaisin suunnilleen, kuin että lähtisi ihan sokkona arvuutellen.
Mutta ne yöhulinat. Voi, nepäs sekoittaa. Koska yöllä hulinoidaan, on päiväkin vähän yhtä hulinaa. Silti on helpottavaa tietää, että tämä on vain vaihe ja täysin normaalia käytöstä. Sekin olisi kyllä kiva tietää, koska se loppuu.
Meille saapui kotiin kutsu tutkimukseen. Yleensä sivuutan nämä tutkimukset ihan samantien, mutta tämä oli sellainen mikä herätti mielenkiintoni. Kyseisestä tutkimuksesta ei aiheudu mitään haittaa omalle lapselle, sekä siitä on paljon hyötyä muille.
Kyseessä on tutkimus, jossa tutkitaan silmänliikkeiden kuvaukseen perustuvan laitteiston käyttöä lasten varhaiskehityksen arvioinnissa. ”Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää uusia menetelmiä joilla lasten varhaiskehitystä voidaan arvioida aiempaa monipuolisemmin. Tutkimuksessa testataan silmänliikkeiden kuvaukseen perustuvaa menetelmää, joka soveltuu erityisesti näönvaraisen tarkkaavaisuuden arviointiin. Tutkimuksesta saatava tieto voi tulevaisuudessa parantaa mahdollisuuksiamme ymmärtää ja tunnistaa lapsen varhaiskehityksessä ilmeneviä poikkeamia sekä tukea lasten oppimista sekä lapsen ja vanhemman välisestä vuorovaikutusta.”
Käytännössä vauva istuu sylissä ja katselee ruudulta kuvia, ei siis mitään haittaa. Osallistuimme mielellämme tähän, jos siitä vain olisi hyötyä tulevaisuudessa muiden lapsille. Jos aihe kiinnostaa lisää, pääsee linkin kautta tutustumaan aiheeseen ( http://www.uta.fi/med/icl/index.html ).
Ensimmäinen käyntimme tutkimukseen oli maanantaina, jonka jälkeen kuopus tulikin kipeäksi. Orastavaa flunssaa oli jo edellisenä päivänä, mutta sittenhän se puhkesi kunnolla. Seuraava yö ja päivä meni kanniskellessa itkevää vauvaa tunti tolkulla, onneksi särkylääkkeestä oli hieman apua. Oli kurjaa, kun ei oikein voinut auttaa lohduttomasti itkevää vauvaa. Pojalla oli nenä aivan tukossa, ääni käheänä ja yskittikin. Lämpöä oli hieman, mutta varsinaista kuumetta ei missään vaiheessa. Viime yö meni jo ihan mukavasti, mutta silti tänään on tuntunut menevän taas jo hieman pahempaan suuntaan. Ääni senkun pahenee, ja yskiminen yltyy. Vauva meni yöunille normaalia aikaisemmin. Huomenna on onneksi viiden kuukauden neuvola. Rokotteita lykkäämme, sillä olisi vain vauvan kiduttamista piikittää jo puolikuntoiseen kehoon mitään, jopa aikuiselle.
Kävimme Muumilaakson museossa, ja esikoinen tykkäsi kovin!
Eväsretki satamaan.
Auringonlasku ja näkymä parvekkeelta.
Mä tykkään keväästä. Ei ole kuuma, mutta ei juurikaan kylmäkään, eikä lapsia tarvitse pakata pihalle päästäksemme kaikista paksuimpiin vaatteisiin. Samalla aurinko paistaa ja lämmittää kivasti, ja maa alkaa saada värejä. Pitäisiköhän alkaa tekemään kesävaatetta jo, ettei tule kiire?
-emiljaana