Kiirettäkö!

A P U A !

Siis siitä on kauan. Ompa siitä kauan. Nyt saa kyllä riittää tauot!minäpä

Meillä on siis kaikkea tapahtunut ja paljon! Lapset kasvaa, naapureista päästy eroon, koulussa pitää käydä ja samalla tukiäitiyttä harrastaa!

Ainiin, ja kävin mä laneillakin 😉

 

Eli moi! Minä olen Milja, 25v äiskä ja vaimo (oi ihanaa kirjoittaa se vihdoin johonkin!)! Sekä sisko, ystävä, tytär, täti ja mitä näitä nyt on. Harrastan edelleen ah niin ihanaa ompelua <3 Ei, en ole saanut siitä tarpeekseni edes koulussa, jossa nyt käydään pelkästään teoriaa. Koko jakso. Pelkkää teoriaa. Noh. Kouluttauduin Imetyksen tuki ry:n tukiäidiksi (vimppaa vaille valmis), ja olen jo vetänyt yhden imetys-illan tukiäitinä! Toinen tulee tässä kuussa, eli kaikki jotka haluavat apua, tietoa jne niin paikalle vaan! Tampereen Lielahdessa kirpputori Vadelmatarhan tiloissa järjestetään 15.12 klo 18.00 imetystukiryhmä. Muistakaa, tyhmiä kysymyksiä ei ole!

Sitten. Koulussa olen tkouluosiaan ollut. Ja jopa yllättävän ylpeä itsestäni! No ne miltei 10 vuotta nuoremmat nuorukaiset ovat toki asia ominaan, mutta olen suvaitsevainen ja ymmärtäväinen. Suokoon heille heidän nuoruutensa. :) En anna sen häiritä. Oma opiskelu etenee hyvin. Yhtään rehkimättä saan parhaimpia numeroita nyt, kuin olen ikinä ennen koulussa koskaan saanut! Eli opiskelu on minulle nyt tällä hetkellä kaikista optimaalisin juttu! Vähän harmittaa kun en opi ompelua, kun ne pirun teoriat, mutta muutoin viihdyn koulussa ihan hyvin.

Ompelua sen sijaan on kyllä. Teen satunnaisesti töitä, ja ompelen edelleen aina kun ehdin ja jaksan, lapsille, itselleni ja kotiimme kaikkea kivaa. Nyt oli ihan hullun ihanat ompelulanit (kyllä, ompelijatkin järjestävät laneja), joissa ompelin lapsille alusvaatekerrastot, itselleni paidan ja imetysliivit sekä korjasin pari vaatetta. Ihan ok saavutus yhdelle päivälle. :) Toinen päivä jäi vähän välistä muista syistä..

No mitä sitten ihmettä tämä naapurijuttu! Noh, sanotaanko näin, että naapurit olivat hieman omanlaisiaan. Eikä siinä pihamitään! Ihan totta, kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Mutta me katsoimme parhaaksemme muuttaa pois, sillä siitä tuli kamala stressi lähes päivittäin, eikä oikein koskaan tiennyt millä mielellä otetaan vastaan jos käveletkin vaan ulkosalla. Joten me muutimme siis! Voiei, nyt mulla on niin ihana asunto että! Iso, todella iso asunto. Edellinen oli 65 neliöinen kolmio. Tämä on 108 neliöinen neliö, saunalla ja omalla pihalla. Voi jumpe mä olen rakastunut! Siis ai että miten oikein vierähti kamala vuori hartioilta pois niiiiiiin monesta syystä! (onhan tässä miinuskin, sokeritoukat ovat huolestuttaneet pikkuisen)

Eli, kiireisen arjen keskellä on ollut superkiire vielä muutonkin ja töiden vuoksi. Joten yritän ehtiä postaamaan nyt sitten jotain kivaa tähän väliin. Katsotaan mitä tulee! :)

 

-emiljaana