Arki – ra(s)kasta
Pientä hiljaiseloa ollut. Syynä alkuun neuvolassa saadut rokotteet, sekä yht äkkiä yltynyt ompeluvimmani.
Kissakin uskaltautunut syliin!
Kuopus painoi hiukan reilu 7 kiloa kolmen kuukauden neuvolassa. Keskikäyrällä menee aika lailla kaikissa. Isoveli oli ikäisenään hieman painavampi. Kolmen kuukauden neuvolassa tuli myös rokotteet, kaksi erittäin inhottavaa piikkiä sekä rota. No ne piikit. Huusihan se niin paljon että meinasi itku päästä itseltä. Mutta rokotteista ei sen koommin mitään tullut. Kuopus oli hieman väsynyt ja vähän itkuinen mutta siinäpä se. Tuota kesti sen viikon verran, hieman vatsanvääntelyitä mukanaan.
Kuopus kannattelee jo todella hyvin päätään, sekä ottaa leluista kiinni. Hän tutkii sormiaan jatkuvasti ja opettelee uusia äännähdyksiä. Nyt hän viihtyy jo pitkän aikaa lattiallakin itsekseen!
Esikoisella on joku näsäviisastelukausi meneillään. Tolkuttoman rasittavaa pidemmän päälle. Vaikka elänkin melko lapsentahtisesti (en voi väittää eläväni täysin, sillä se ei ole minusta oikein kaikissa tilanteissa), on nyt tullut tilanteita, joissa voisi toimia paremminkin. Hiljaa itsekseni sitten iltasella mietiskelen että mitä olisi voinut tehdä toisin.
Esikoinen on muuten kovin reipas ja auttavainen. Hänellä on valtavasti virtaa ja kyselytulva on välillä ihan sietämätön. ”Äiti, miks maapallo pyörii? Äiti, asuuko hait Suomessa? Onko Norjassa karhuja?”
Hän on herkkä, erittäin herkkä. Hän on aina ollut. Vauvana hän ilmoitti hyvinkin kärkkäästi, mutta vienosti jos joku oli pilalla. Taaperona hän veti ”huutokonsertin”, mutta nykyään hän vain itkee. Ja paljon itkeekin. Uskon, että suurin osa itkuista liittyy henkiseen kasvuun, vaikka hän itkee normaalistikin paljon. Hän vain on niin herkkä. Ja se on mielestäni kaunis ominaisuus ihmisessä.
Samalla kun hän on herkkä, hän on myös auttavainen ja omatoiminen. Hän on alkanut kuorimaan omenoita ja porkkanoita itse! Hän myös leikkii veikan kanssa paljon, ja välillä oikein pyytää että veikka tulisi huoneeseen katsomaan leikkejä. Hän tekee salaatin, tykkää imuroida, ja auttaa muutenkin paljon.
Mutta hän nälvii. Voi että, koskahan se loppuu? Milloinka tämä vaihe menee ohi?
Noh, asiasta toiseen.
Olen ommellut nyt paljon. Ehkä siksi että kuopus nukkuu ja viihtyy paremmin, ehkä siksi että inspiraatiota on huimasti, ken tietää. Mutta ommellut olen, ja tehtävää olisi vaikka millä mitalla lisää pääni sisällä!
Esikoinenkin on ommellut. Hän on tehnyt pussukan ja paidan – tosin vähän helpotetun version. Hän on hurjan kiinnostunut siitä. Eilen suunnittelin itselleni takkia paperille, niin hän tuli viereen piirtämään että ”tee äiti tällainen”, ihan värien kera. Hän auttaisi paljonkin, mutta harmi että on paljon vain tiellä jos omiani teen. Tietenkin annan auttaa, mutta oma pinnani on melko lyhyt jos kohteena on oma tekeleeni. Siksi hän saa omia töitä tehdä vanhoista lakanoista.
Tässä siis tuotoksiani.
Ristiäislahjaksi sänkyyn kissasuoja ja siihen mätsäävät verhot!
Ensimmäinen tekemäni body pikkuveikalle ja paita isoveikalle.
Imetysystävällinen mekko itselleni.
Tässä mekko toimintatestailussa.
Farkut itselleni.
Ja pojille, paita ja body!
Meidän arki on nyt alkanut mennä jo samaan tahtiin joka päivä. Isoveikka menee nukkumaan 19.30-20.00, sen jälkeen heti pikkuveikka. Hän nukkuu kolmisen tuntia ja syö, jolloinka itse menen nukkumaan. Yöllä herätään aika tarkkaan 2h välein syömään, ja seitsemältä, viimeistään kahdeksalta herätään kaikki. Päivällä kuopus nukkuu 4-5 lyhyehköt päikkärit ja sitten onkin taas ilta.
Itseäni ei haittaa yöheräilyt ja tiiviit syötöt, tiedän että lapsi tarvitsee sitä. En koe mitään tarvetta lähteä muuttamaan mitään, vaikka väsyttääkin. Välillä yöllä mietin että olispa kiva jos joku muu välillä hoitais tänkin, mutta ajatustasolle se jää. Päivälläkin mietin että pitäisikö pumpata että saisi hetken olla vaan, mutta en raaski, sillä lapsi tarvii mua. Kyllä mä kerkiän, eikä tässä mitään puhkikulutettuja olla. Mä oon vielä niin tiukkis imetykseni suhteen, että en uskallakaan oikein lähteä pullosta antamaan, ettei vaan ala vauva hylkimään rintaa.
Myönnän, että teen kyllä paljon lapsien vuoksi ennenkuin pyydän apua. Mutta kyllä mä osaan sitä apuakin pyytää. Kuopus on omasta mielestäni helppo, mutta oma vertauskuvani kohdistuukim vain esikoiseen, joka oli äärimmäisen vaikea. Siihen nähden meillä menee ihan kivasti, väsymyksestä huolimatta. 
-emiljaana