Onnea ja ongelmia
Ensinnäkin, voi että sitä vauvan tuoksua!
Sitten. Tauko on ollut pitkä, sillä olen omistautunut täysin perheelleni. Olemme tutustuneet vauvaan ja opetelleet uutta joka päivä. Suurimmaksi osaksi päiväni kuluu silti nukkuessa ja imettäessä, joten annettakoon anteeksi pitkähkö postausaika.
Arki se sujuu ihan kivasti. Vauva on nyt kolme viikkoa vanha. Esikoinen on palannut päiväkotiin pitkien päivien vuoksi, ja olihan niitä kavereita ja normaalia rytmiä jo selkeästi ikävä. Lähes 2 viikkoa oli kotona meidän kanssa.
Kimblestä on tullut jo rutiini; imettäessä huomiota voi antaa kummallekin! :)
Esikoinen otti yllättävän hyvin vauvan vastaan. Alkuun oli kahdella ensimmäisellä viikolla sellaista huomionhakua ja ”ininää”, ja tuntui että ainoat lauseet jotka kuuli häneltä olivat ”mitä mä voisin tehdä?” ja ”kukaan ei leiki mun kanssa!”. Olihan se uuvuttavaa, kun muutenkin oli kipeä, väsynyt, vauva roikkui rinnalla koko ajan ja toistakin pitäisi ehtiä viihdyttämään joka sekunti. Mutta nyt kun esikoinen palasi päiväkotiin, helpotti päivät huomattavasti hänen kotona ollessaan. Enää ei kuule jatkuvasti noita kahta lausetta, vaan hän jopa leikkii itsekseenkin mielellään hetkiä.
Kuopus on täysimetyksellä ja nukkuu yöt hyvin pääsääntöisesti, hän syö kolmesti 21.00-08.00 välisenä aikana jos on hyvä yö. Vaikeana yönä sitten saattaa roikkua tissillä tunti tolkulla eikä millään suostu sänkyynsä nukahtamaan, joten huoletta annan silloin nukkua vieressäni.
Päivällä vauva nukkuu vieläkin paremmin. Silti hän jaksaa olla hereillä todella pitkiä aikoja putkeen monesti päivässä. Pääsääntöisesti hän on todella tyytyväinen ja hyväntuulinen, mutta vatsavaivat ovat kiusana, kuten varmaan jokaisella vastasyntyneellä. Mitäpä sitä voi odottaa suolistolta joka ei koskaan ennen ole ruokaa saanut.
Meillä vatsavaivoihin on auttanut jumppaaminen todella paljon ja harrastetaan sitä päivittäin useita kertoja. Samaten vauvan vatsallaan olo ja nukkuminen, silloin kun on sylissä. Pientä vauvaahan ei suositella nukuttaan vatsallaan, ainakaan yksin ollessaan. Enkä uskaltaisikaan, siksi vain päiväsaikaan sylissä nukkuu melkein vallan vatsallaan.
Ongelmista inhottavin on imetykseeni liittyvä. Moni varmasti kamppailee saman asian kanssa, lienee yleisin ongelma. Vauvan imemisote on siis väärä.
Nyt jos täällä on imetyksen kanssa kamppailevia, niin suosittelen lämpimästi imetys.fi-sivustoa, sekä facebookissa toimivaa Imetystuki ry-ryhmää. Näistä saa uskomattoman paljon apua ja tietoa itsestä tyhmiltä tuntuviinkin kysymyksiin, sekä mm. tietoa äidinmaidosta ja korvikkeista, kiinteisiin siirtymisestä ja fiktio ja fakta-tietoutta. Kannattaa vilkaista!
Siis ongelmina meillä ovat seuraavat;
~ vauvan imuote
~ tissiraivarit
~ vauva ei avaa suutaan kunnolla
Ensipäivien vuoksi nännini rikkoutuivat niin että maidon mukana tuli verta jokaisella imetyskerralla. Viisastuin esikoisen ajoilta, ja ostin rintakumin kun vauva oli viikon ikäinen. Rintakumien avulla sain nännit paranemaan, ja nyt haasteena onkin otteen korjaaminen, sillä vaikka vauva saa maitoa kyllikseen, imetys sattuu otteen vuoksi.
Olen todennut, että otteeseen vaikuttaa selkeästi suun aukaiseminen, jota ei saa parannettua edes asennoilla. Tiedän siis varsin hyvin oikeat asennot ja jalkojen siirtämisen vaikutuksesta, mutta nämäpä eivät tepsi meillä. Toinen asia mikä vaikuttanee, on rintakumi. Kumin kanssa vauva saa nännin helposti tarpeeksi syvälle, sillä kumi vie sen sinne automaattisesti. Silti ilman otettaessa saamme yrittää kymmeniä kertoja ennen onnistumista, eikä tätäkään voi harjoitella kuin silloin, kun vauva on todella rauhallinen. Olen myös kesken imetyksen yrittänyt kun herumisvaihe on lakannut, samalla kymmenien kertojen tuloksella. Muutenhan ote ei haittaisi, mutta kun se on kivulias 
Muutenhan meillä on oikeasti mennyt todella kivasti! Kuopus on niin ihana, että sitä ei malttaisi lakata tuijottamasta! <3 Ne tummat silmät valloittaa täysin!
-emiljaana