kuulumisia!
Jotenkin vaikea aloittaa nykyään tekstiä. Se aloitus on hankalin, ei itse aiheet. No mutta, nyt kun tuli aloitettua näin niin jatketaas tästä.
Siispä meidän kuulumisia. Voi vitsi oli ihanaa kun päiväkoti oli auki! Esikoinen sai kulutettua aikaansa ja energiaansa, ja sai mukavasti aktiviteetteja. Samalla itse pystyin aamupäivät nukkumaan kuopuksen kanssa, ja tämä oli suunnattoman mukavaa jo oli edellinen yö mennyt huonommin. Tuli siis oikeasti käytettyä aika hyödyksi! Sitten pystyi hyvillä mielin hakemaan esikoisen hoidosta. Esikoinen vielä tykkää olla siellä niin ei tule huonoa omatuntoa sillö , että jättöisin häntä vähemmälle huomiolle. Tuo päikky on kyllä ihan mahti, verrattuna niihin muutamaan edelliseen!
Meidän pienin on ollut pääsääntöisesti oikein kiltti ja helppo vauva. Erittäin tyytyväinen, syö hyvin ja on suurimmaksi osaksi nukkunutkin hyvin – ainakin tähän asti. Nyt viikko takaperin itkut hieman pahenivat. Kuopus on nyt viiden viikon ikäinen. Kolmen viikon iässä oli tiheän imun kausi, joka kesti muistaakseni viitisen päivää. Sen jälkeen helpotti hetkeksi, ja poika nukkui pari yötä vain yhdellä syötöllä, mutta sitten taas paheni. Nyt siis aamut ja päivät menevät hyvin, mutta illat ja yöt ovat vaikeita. Poika on todella levoton, huutaa kipuitkua, haluaa olla vain sylissä ja rintaa pitäisi saada koko ajan. Jos sitten rinnalle ottaa, niin levotonhan hän siinä on; huitoo käsillä, potkii, hamuaa, itkee, repii ja tönii. Ja vaikka nänni olisi suussa, niin silti hamuaminen jatkuu itkun kanssa. Hän rauhoittuu hetkeksi syömään, ja sitten aloittaa taas saman – ja tätä rumbaa jatketaan monta tuntia. Kokeilimme Cuplatonia, jonka pitäisi auttaa ilmavaivoihin, mutta se vain pahensi. Vuorokausi sen kanssa oli järjetöntä puklailua ja tissillä koko vuorokauden nukkumatta juuri lainkaan.
Nyt olemme hieman jo oppineet käsittelemään poikaa ja lukemaan häntä. Ensinnäkin meillä ihan ykkönen on rintareppu! Siihen rauhoittuu aina, ja nukahtaa todella helposti. Ei ole tullut vielä kertaakaan sellaista vaivaa johon se ei auttaisi. Toinen on sitten pystyssä pitäminen, olkaa vasten on ihan paras. Ja kolmantena vatsallaan nukkuminen, toki vain valvovan silmän alla. Olen siinä uskossa ettänämä vaivat ovat täysin normaaleja suolen kehittymättömyyteen liittyviä oireita, ainakin toistaiseksi.
Mutta on meidän päivissä jotain ihanaakin itkujen seassa. Esikoinen on ottanut lähes joka aamu tavaksi siivota olohuoneen meidän vielä nukkuessa. Suunnattoman kaunis ele neljä vuotiaalta! Ja vielä täysin pyytämättä!
Hän on nyt pitänyt paljon seuraa kuopukselle kun tämä on hereillä. Kuopus sitteriin ja he viihtyvät keskenään tunninkin verran viihdyttäen toisiaan. Nyt varsinkin kun kuopus on alkanut juttelemaan takaisin niin vallattoman suloisesti!
Itse voin myös hyvin, kiitos siitä kuuluu täysin tuolle miehelle. Vähän tietty väsyttää, mutta se nyt on varmaan jokaisen vauvaperheen vanhempien riesana. Mutta synnytyksestä olen palautunut päällisin puolin täysin, enkä ole ollut hetkeen enää kipeä. Mahdin normaaleihin 36 koon vaatteisiin ongelmitta, mutta vanhaan kokooni ennen raskautta en halua, sillä olin kokoa 32 (housuni olivat pienimmillään 24-25, siis älyttömän pienet). Tahtoisin jäädä ”pullukammaksi” mutta saas nähdä mitä imetys tekee kropalle.
Mutta koska joulu lähestyy, täytyy paketoida viimeiset lahjat vielä. Nyt tavoitteena on postata useammin, katsotaan onnistunko! 
-emiljaana