Itkujen syy
Pitkähköön postaustaukoon on syynsä. Iloinen sellainen!
Meille vihdoin syntyi pieni poika, äärettömän suloinen, vauvantuoksuinen nyytti. Sitä voisi ihailla taukoamatta, niin kaunis se on.
Se tunne, kun sinusta tulee äiti. Se on jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Sen haluaa huutaa koko maailmalle, mutta ei ehdi, koska ei sitä pienokaista voi jättää hetkeksikään.
Meidän vauva on nyt 6 päivää vanha. Nämä 6 päivää on opettanut, muistuttanut ja huumannut. Tuonut tunteet pintaan, ja saanut uskomattoman onnen tunteen aikaiseksi. Vaikka olinkin jo valmiiksi onnellinen perheestäni, en silti osannut kuvitella että se onnellisuus voisi näinkin paljon kerralla vielä kasvaa.
Ja vaikka olisi kuinka kipeä synnytyksestä, itkisi imetyksen kivuliaisuuden vuoksi, tai olisi suunnattoman väsynyt, niin silti tuo tuhiseva viattomuus saa kaiken sen kivun tuntumaan mitättömältä, sillä sen vuoksi tekisi mitä vain.
Meillä on vauva-arki alkanut tosi kivasti. Vauva tietty nukkuu paljon, esikoinen on hieman normaalia huomionkipeämpi mutta silti kaikki tuntuu sujuvan hienosti. Ja nyt kun tulee muistoja mieleen esikoisen vauva-ajasta, ihmettelen miten olen jaksanut yksin. Ehkä sen jaksaa kun tiedostaa faktat. Mutta jos nyt olisin ilman maailman parasta miestäni, olisin varmasti itkenyt jo muutamat itkut. Tai olenkin, mutta ne ovat olleet onnen itkuja.
Tämä kahden ihanimman pojan äiti meneekin nyt yöunille, ehkä vielä tirauttaen muutaman kyyneleen täydellisen perheeni vuoksi.
-emiljaana
Linda
Mar 26, 2014 @ 19:39:07
Arvaa tuliko kyyneleet silmiin ku luin tän vikan blogipäivityksen. On niin sama fiilis <3