Postipaketti, tuplasti!
Arkeen paluu. Esikoinen siis päiväkotiin ja niin, jotain sitä pitäisi itsekin tehdä, että se lapsi ei ihan turhaan siellä päiväkodissa ole.
Tiistaina oli neuvolalääkäri. Tilanne on siis ihan normaali viikkoihin nähden; pehmentynyt ja sormelle auki, kanavaa kuitenkin vielä n. 2cm jäljellä. Viikkoja tuolloin oli 35+2. Ainoa mikä itseä vähän ihmetytti, oli tuo paino. Kun tässä on nyt ollut keskustelua neuvolatädin kanssa siitä että painoni ei nouse tarpeeksi, eli vain n. 150g/vko, niin nyt se sitten nousi hujauksessa. Perjantaista painoa tiistaihin mennessä tuli lisää 2kg. Mitähän sekin sitten merkitsee.. Sf-mittani menee kuitenkin keskikäyrällä tasaisesti.
Esikoisen vasu oli myös tällä viikolla. Aina ne jaksaa kehua sitä, kuinka kiltti, huomaavainen ja reipas hän on. Erityisiä huomioita tuli rauhallisuudesta ja herkkyydestä, poika ottaa helposti itseensä kaiken. Kaikista mukavinta on kuulla lause ”hän on lempilapsi, kaikki lapset tykkäävät hänestä ja vähän kinastelevat, kuka saa leikkiä tänään hänen kanssaan”. Tuo samainen lause on sanottu aina jokaisessa eri päiväkodissa, ja poika on harmikseni joutunut päiväkotia vaihtamaan muutamaan otteeseen. Silti hän on hienosti aina sopeutunut, ja tähän päiväkotiin olisi tarkoitus nyt sitten jäädäkin loppuun asti. Pojalla ainoa asia jossa on parantamisen varaa on ujous. Ujoudessa ei siis ole mitään vikaa, ja mielestäni se on yksi suloisimmista piirteistä mitä ihmisessä voi olla, mutta esikoisen kohdalla se aiheuttaa jo vaikeita tilanteita. Hän ei uskalla mennä sanomaan asiaansa hoitajille, joten tässä pitänee rohkaista. Silti rauhoittaa kuulla, että häneltä sujuu kaikki paremmin kuin hyvin ja on erittäin omatoiminen, eikä juuri koskaan ole mitään ongelmia rauhallisuuden ja kiltteytensä vuoksi. Voiko nyt taas ylpeämpi olla omasta lapsestaan?
Omasta lapsuudestanikin tuttu kuulapeli, jota oli pakko testata isomummulla!
Muffinssitaikinan tekoa.
Yhtenä päivänä pidimme kotipäivän. Ajattelin että mitä sitä suotta päiväkotiin, kun itselläkään ei ole mitään tekemistä. Joten me leivoimme aamupäivästä, siivoilimme, mies teki hyvää ruokaa, ja päivällä menimmekin isomummua moikkaamaan. Oli mukava käydä pitkästä aikaa kylässä! Isomummu oli leiponut pullia ja oli silminnähden onnellinen vierailustamme! Lupasin, että käymme varmasti nyt useammin kylässä, kun lomallakin olen. Isomummulle ei kuitenkaan ole kuin kolmisen kilometriä matkaa, joten nopeastihan sen kipaisee. 
Siskoni (vanhin niistä monista) kävi kylässä myös, siksi leivoimmekin! Ja kiitoksia vain, nyt ei tarvitse palella, sillä siskoni lainasi pari toppatakkia jotka menevät vielä mahani ympäri, kun omani eivät mahdu (ja mikä hauskaa, siskoni on minua pienempi :D). En ole raaskinut ostaa talvitakkia muutaman viikon vuoksi vain, joten joko jäädyn tai lainaan, ja mieluummin lainaan!
On tullut käytyä Ikeassa, ja muokattua kahdessa huoneessa järjestystä. Jospa nyt olisi kaikki niinkuin pitää?
Esikoinen sai paketin postista, ja vähän huvittavaa, miten noin pieni voi olla niinkin innoissaan tuollaisesta paketista. Paketissa oli siis Ticketin vihreä sadeasu, ja sitä kokeiltiin sitten ylpeinä, kun vain paketti oli tohkeissaan ensin avattu. On kiva huomata, että oma lapsi osaa olla iloinen tuollaisestakin asiasta. Ja olihan tuo siis ihan loisto asu, eikä hinnalla pilattu, sillä olisi vielä alennuksessa 39,92€, jos jotakuta kiinnostaa! Klikkaa alla olevaa kuvaa niin pääset Lekmerin sivustolle. Tuli nopeasti postissa! Käytännössä ei ole tullut vielä kokeiltua, ikävä kyllä. Meille otettiin 116cm koko, vaikka poika on itse 110cm muilta vaatteiltaan. Vähän oli isohko, muttei niin että haittaisi käyttöä. Tarkoituksena olisi siis pitää vielä ensi vuoden kevääseen asti, ja siksi reilumman kokoinen. Kyllä meillä ainakin tykästyttiin
Pikkupakkasten takia siirrytty toppavaatteisiin jo :)
Lankojen pujotusta!
On ollut muskari! Esikoinen ei nyt millään olisi halunnut lähteä, jotenkin tuo joka paikkaan lähteminen on vaikeutunut yht äkkisesti taas. Mutta kun muskarista pois tuli, oli hän intoa piukassa! Tällä kertaa siellä maalattiin ja laulettiin samalla. Temppukoulussakin käytiin, ja itse kävin samalla ompelutarvikeliikkeessä.
Miksi? Koska tilasin vihdoin ompelukoneen ja saumurin. Saumuri tulikin sitten perjantaina kotiovelle, ompelukone tulee myöhemmin perästä. Vihdoin, vihdoin mulla on oma kone! Tästä on haaveiltu jo pidemmän aikaa, ja olihan se pakko heti kaivaa laatikosta ja testata! Ompelin nyt sitten heti alkuun vauvalle pussilakanasetin, joka jäi koulussa tekemättä sairaslomani vuoksi. Tästä sitten jatkamaan, eikä ole vaikea edes miettiä mitä tekisi!
-emiljaana