Sadepäivän salat.
Mä olen laiska. Ja aamutorkku. Nukkuisin puoleen päivään ja ylikin, jos saisin ja voisin. Nukkuisin myös päikkäreitä joka päivä monestikin, jos saisin ja voisin. Saankin välillä, ja voinkin, kun tuo mies on niin ihana. Mutta en mä nyt joka päivä voi koko aika nukkua! Ylilaiskahan musta tulisi.
Mutta sitten on niitä ihmeellisiä aamuja, kuten tänään, että herään aikaisin puhtia täynnä ja teen vaikka mitä, 
energiaa riittää vaikka mihin! Tänään se energia kului kotiin ja esikoiseen. Heräsin aamulla ensimmäisenä tiskaamaan. Oli vielä mukavan syksyinen sadekeli, joten me lähdettiin koiran ja esikoisen kanssa lenkille ja puistoon. No poikahan oli ihan tohkeissaan, kun sai hyppiä ihan luvan kanssa lätäköissä ja lutrata kunnolla! Koira sen sijaan ei ollut ihan niin innoissaan, johtui varmaan sadetakista 😀
Meillä on siis koira. Vuoden ja viiden kuukauden ikäinen nyt, ihan nassikka vielä.
Dex pentuna.
Sekarotuinen, siinä on labradoria ja kultaistanoutajaa.
Talvena 2013.
Noutajaurokseksi se on tosi lempeä ja ystävällinen, ja kamalan sosiaalinen. Tosin virtaa riittää vaikka sadalle koiralle jakaa, varsinkin jos vastaan tulee eläimiä, tai lapsia. Ei se koskaan pahaa ole tehnyt kenellekään, se on vaan niin innoissaan aina. Aika klisee, mutta pitänee paikkaansa tuon nallen kohdalla.
Sillä on pehmeä puolipitkä karva, joka on ihan silkkinen korvien seudulta. Isot lurppakorvat ja tuuhea häntä. Se on hieman yli polven korkuinen, ja surkusilmäksi nimetty. Se tykkää ihan tolkuttoman paljon lapsista, ja porukoilla ollessamme se leikkii mielellään lampaiden kanssa.
Dex hautautuneena hiekkaan.
Noutaja kun on, sillä on vahva vietti, joten se lähtee pienten eläinten perään. Sillä on yksi ainoa ongelma; ylienergisyys ja liika innokkuus. Sitä on aika vaikea välillä hallita, kun se innokkuus pääsee valloilleen.
Ihanimmat ominaisuudet tuossa on sen lempeys ja pehmeys. Se rakastaa paljon. Ja se osaa nukkua lusikassa peiton alla kainalossa, jos sen sinne vaan päästää (eli silloin kun mies on yötä muualla, mulla on koira vieressä 
). Se nostaa kumoon menneen pikkulapsen vaipankulmasta takaisin seisomaan, ja jos suhun sattuu, se lohduttaa sua niin kauan että naurahdat (testattu on).
Kutsuttakoon tätä pehmeää, kultaista nallekarhua Dexiksi.
Niin, loppu päivä meni sitten siellä juhlissa, sukuloiden luona siis. Tuli syötyä mahat täyteen herkkuja. Jos joku vielä väittää, että painoni ei nouse siksi että en syö, niin olisi pitänyt olla katsomassa siellä tilanne! 😀
Itselläni oli myös syntymäpäivät lauantaina. Henkilökohtaisesti en välitä moisesta päivästä, enkä sitä juhlista. Mutta toki maailmasta löytyy aina jokunen joka muistuttaa siitä. Yksi oli ihana ja osti herkkuja kamalan kasan (tuo mies tuolla töllön ääressä). Sitten oma mummuni taas ostaa aina tapansa mukaan jotain, ja tekee itse jotain. Nyt sain villasukat, lämmin kiitos niistä mummulle, ja maalaussetin, jossa oli öljyvärejä, muutama pensseli ja taulupohja. Joidenkin mielestä olen kätevä käsistäni, ja he koittavat motivoida minua piirtämään ja maalaamaan.
No nämä maalausvehkeet suunnilleen varastettiin käsistäni oitis, sillä meillä asuu pieni taiteilija, joka rakastaa askarrella, piirtää ja maalata. Niinpä niitä testattiin illalla heti kotiin päästyämme, ennen nukkumaan menoa.
Loma loppuikin esikoisen osalta tähän, ja aamulla on paluu arkeen.
Sen sijaan tämä äiti olisi kovasti sisustamassa, ja ideoita on vähän kaikkeen. Liekö pesänrakennusvietti päässyt valloilleen? Uhrina on nyt esikoisen huone, joten katsotaan mitä siitä tulee.
-emiljaana