Syysloma!
Se olisi loma. Sairaslomallahan tässä on oltu jo jonkun tovia, mutta nyt alkoi koulusta viikon loma, ja siitä heti perään äitiysloma. Esikoisellakin näin ollen on viikon loma päiväkodista.
Loma alkoi kivasti. Käytiin lennättämässä leijaa viikonloppuna, ollaan leivottu pipareita, ja tänään harjoiteltu pyörällä ajamista ilman apupyöriä! Turhautuminen ja kiukutteluhan siitä tuli, mutta kuulunevat asiaan. Nyt esikoinen haluaisi kovasti harjoitella koko ajan, vaikka se tyhmää onkin kun ei osaa.
Esikoinen oli kovin innoissaan leipomisesta, tai on aina kun mukaan pääsee tekemään. Niinpä meillä sitten harjoiteltiin kaulimistakin. Meillä siis leivottiin ensimmäiset joulupiparit Muumi-muoteilla!
On ollut jokseenkin laiska loma. Makoiltu suurimman osan ajasta. On sitä kyllä oltu vähän sosiaalisiakin, mutta makoilu on ollut aika isossa osassa näitä päiviä.
Ja nyt minun ehkä pitäisi jälleen herätä siihen, että ei tuo esikoinen enää mikään vauva ole! Sillä ensimmäiset pikkulegot tuli ostettua, ja osasihan hän kootakin pienellä avustuksella itse aluksen. Nyt näillä näkymin ainakin noita pikkulegoja tullaan pyytämään joululahjaksikin.
Äskenhän hän oli vielä niin pieni, että puheesta ei ole saanut kuin muutaman sanan selvää, ja portaissa piti auttaa kävelemään. Nyt hän jo sepittää milloin mitäkin tarinoita, ja tieteellisiä faktoja hieman väritettynä 😀 Kiipeilee isoissa telineissä itsekseen samalla temppuja tehden, harjoittelee kirjaimia ja polkupyörällä ajoa. Meinaa tulla itku näitä kaikkia muistellessa.
Mutta on se ihanaa silti että hänestä on kasvanut noinkin hieno poika. Esikoinen on niin huomaavainen ja rauhallinen neljä vuotiaaksi pojaksi, että olen lähes jatkuvasti erittäin ylpeä hänestä. Toki ikään kuuluu itsekkyys, ja lapsille nyt ylipäänsä, mutta tuo osaa silti sulkea sen itsekkyyden poiskin uskomattoman hyvin. Hän on niin ajattelevainen että välillä mietin, miten onnistuin noinkin hyvin ensimmäisissä vuosissa hänen kanssaan.
Mutta toisaalta, olen itse kärsimätön, ja niin on hänkin. Samaten olen toisinaan erittäin kovatahtoinen, ja siksi varmaan otammekin paljon yhteen. Tosin jossei koskaan räjäyttäisi p*skaa ilmaan, olisi kaikki turhan tasaista. Ja suotakoon se meille.
Loppu loma menee samoissa merkeissä siis; laiskottelua, makoilua ja löhöilyä, ja ehkä hitusen sosiaalisuutta, sillä pikkuveljelläni on syntymäpäivät, joten maalle pitäisi porukoille matkustaa. En ole juhlista tykkäävä ihminen, mutta ehkä sen kestää, kun ei niitä juhlia onneksi miljoonia ole vuodessa. 
-emiljaana