Kamppailua painon kanssa – lihottamisongelmia!
Olen poikkeuksellinen, tai ainakin minusta tuntuu siltä. Usein odotusaikana jo valitellaan painon nousua, ja suunnitellaan tulevia dieettejä ja reenikausia kesäkuntoon-meiningillä. Ruokapuolella sama juttu, että sitten kun vauva syntyy niin kaikki menee uusiksi ja herkkuja ei syödä.
Tämä ei kosketa minua. Ruoka tottakai koska täytyyhän minunkin syödä, mutta muuten. En koskaan ole kokenut mukavaksi keskustella painosta odotusaikana ja sen jälkeen. Koen olevani viallinen, outo, ja että ihmiset tuntisivat negatiivisia tunteita minua kohtaan. Miksi?
Koska en liho.
No höpsistä. Lihon kyllä. Mutta.
Olen 171cm pitkä. Ennen esikoisen odotusaikaa painoin 53,5kg, painoindeksini oli 18. Viimeisellä neuvolakäynnillä painoni oli 68,6kg. Painoa tuli reilut 15kg. Esikoista imetin n. 6kk ikään asti. Painoni tippui ensimmäisen kahden kuukauden aikana 49kg. Painoindeksini oli alle 17.
Imetyksen lopettamisen jälkeen sain painon nousemaan niin, että se pysyi 55-58kg välillä. Harrastin urheiluammuntaa, jolloin valmentajani vaati minulta melko paljon. Liikunta sai suuren osan elämääni. Silti, kun lopetin liikkumisen, painoni laski. Alimmillaan vielä vuoden 2013 lopulla painoin 53kg.
Ennen kuopusta painoni ollessa 53kg (tämän huomaa selkeäst jaloistani). Ps. Liivin olen itse suunnitelut, kaavoittanut ja tehnyt! ;)
Alkaessani odottaa toista lasta, olin päättänyt nostaa painoa. Söin kahden-kolmen ihmisen enrgiantarpeen verran vuorokaudessa. Onnistuinkin, sillä painoni oli 58kg alkuraskaudessa huhtikuussa 2014! Tällöin painoindeksi oli melkein 20, ja olin tyytyväinen. Loppuraskaudesta painoin 74kg.
Lihon vain odotusaikana.
Kuopuksen syntymän jälkeen ollessani 63kg.
Nyt pojan ollessa 11vk ikäinen, päätin ottaa härkää sarvista kiinni.
No miksi tämä nyt on ongelma? Siksi, koska minä EN liho, vaikka mitä tekisin (ellen ala samaan kuin aiemmin, mikä on terveydelle haitallista). En millään saa painoa pysymään edes 60kg, mikä olisi omasta mielestäni täydellinen paino minulle. Tällöin painoindeksini olisi 20,5. Ja kyllä, omalla kohdallani BMI kertoo kyllä totuuden. Käytin pienimmillään 24 tuuman housuja, ja xxs/32 kokoa vaatteista. Ja kyllä, olen pitkä, joten se vielä korostaa alipainoani.
Vaikka söisin kuinka paljon tahansa mitä vain lihottavaa, en liho. Ja vaikka söisin terveellisesti ja kattavasti, en saa painoa pysymään ihannepainossa.
Tämän takia koen itseni ulkopuoliseksi. Valtaosa yrittää laihduttaa ja hoikistaa itseään, minä yritän lihottaa. Olen kuullut monesti ”olisit vaan onnellinen kun sun ei tarvii tehä mitään ja oot aina hyvän näkönen”, ja jos erehdyn mainitsemaan painon nostamisesta niin vastaus on ”mitä sä valitat, läskikskö haluat” ja ”no syöt vaan enemmän”. Miksi painosta kamppaileminen on sallittu vain sairaalloisen alipainoisille ja ylipainoisille? Miksei vaan hoikkakin voi kamppailla?
Lyön vetoa, että en ole ainut, joka haluaisi painon nousevan sen sijaan, että se laskisi laskemistaan. En halua näyttää liian laihalta, jota aina pähkäillään, että onkohan tolla syömishäiriö. Haluan olla normaali.
Nyt olen päättänyt, että satsaan ruokaan. Kun pidän sen terveellisenä ja monipuolisena, sekä syön tarpeeksi, ei ole painolla niin suurta merkitystä. Imetys vie lisäksi noin 500ckal/vrk joten määrää pitää nostaa.
Kuopuksen synnyttyä painoni oli 65,5kg. Nyt parisen viikkoa sitten paino oli laskenut 61,3kg vaikka syön enemmän kuin odotusaikana. Ensi viikolla on lääkäri, jossa aion punnituttaa itseni. Toivon, että paino ei ole laskenut entisestään, mutta oletan, että on. Kuitenkin, nyt muutamme koko perheen ruokavalion samalla kertaa terveellisemmäksi. Vähennämme vaaleita viljoja roimalla kädellä, muttemme kuitenkaan poista niitä. Satsaamme täysjyvään, ja tummaan viljaan. Lisäämme proteiinia, kasviksia ja vihanneksia, sekä marjoja ja hedelmiä kunnolla. Samalla jäävät pois karkit, keksit, leivonnaiset ja sipsit. Mehuja ja limuja meillä ei muutenkaan ole juotu puoleen vuoteen kuin satunnaisesti, joten niiden kanssa ei ole ongelmaa.
Olen perso makealle, joten tiedän että tämä tuottaa ongelmia. Söisin siis kertaheitolla levyn suklaata ja pussillisen karkkia perään tuntematta pahoinvointia tai minkäänlaista kylläisyyttä, ja senkin jälkeen pähkäilen, jaksaisinko vielä muutaman. Tänään onkin toinen päivä ilman herkkuja, ja makeanhimo yltyi iltaa kohden jatkuvasti. Löysin yllättävän hyvän ohjeen nettiä kaivellessani, ja kokeilimme sitä (teimme annoksen tuplana, koska meitä on kolme).
Terveellisemmät lätyt!
2 munaa
1 banaani
Kanelia
Kardemummaa
Ja nämä vain sekaisin ja pannulle! Hillon väsäsin itse soseuttaen marjoja ja pienen tipan jogurttia keskenään. Lätyt olivat yllättävän makeita ja täyttäviä, ja meidän ”marjahillomme” toi sopivasti kirpeyttä niihin.
Totesinkin miehelle, että meillä ei sitten koskaan enää tehdä niitä tavallisia lättyjä!
Tästä tämä lähtee. Katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi. 
ainakin olen ollut virkeämpi pari päivää jo!
-emiljaana