”Olisit vain tyytyväinen”
Nyt on aika lailla seitsemän kuukautta ja kolme viikkoa siitä, kun synnytin kuopuksen. Kuten jo aiemmin ole maininnut, on painoni ollut laskussa siitä asti. Monet äidit sitä toivovat, mutta minä en. Alan olla jo neuroottinen asian kanssa.
No, reilut seitsemän kuukautta sitten painoin tasan 20 kiloa enemmän. Eihän tuo ole paino eikä mikään toisille, ja useimmat olisivat vain tyytyväisiä ”ongelmastani”. Mutta kuvitellaan, että olet hoikka jo valmiiksi, ja siitä vain laihdut ja laihdut. Käykö mielessäsi, onko tämä enää terveellistä? Koska kuihdun kokonaan pois? Ja ennen kaikkea, miksi kehoni ei toimi kuten pitäisi?
Fiksuja neuvojahan olen kuullut vaikka kuinka, kuten ”syö suklaalevy päivässä” ja ”enemmän makkaraa napaan”. Mutta kun ei auta suklaat, leivonnaiset, eikä makkara. Ei, vaikka söisin munakkaan ja pekonia, pitsaa ja leivonnaisia vain päivän aikana.
Sitten kuulen usein, että kun lopetan imettämisen parin kuukauden päästä (tämä ei ole tieto, vaan muiden olettamus), niin lihon sitten kaiken takaisin. AIJAA! MEEDIO PAIKALLA!
Kuulin jo teininä, että sitten kun saan lapsia, niin en ole enää hoikka. No mitäs nyt, kun lapsia on kaksi, ja olen laihempi kuin koskaan?
Loukkaavinta on se, kun painostani naureskellaan ja kommentoidaan julkisesti;
- ”Ei tuollaisella luuviululla voi olla kuuma” – sanottiin hellepäivänä.
- ”Ota nyt viides makkara, jos alkais näkymään edes jotain vyötäröllä”.
- ”Sähän lähdet tän tuulen mukana kohta, pidä nyt kiinni jostain”.
Se päivä, kun minä sanoisin takaisin pyöreämmälle henkilölle, että ”ei ihme, että on kuuma, kun noin paljon lämmikettäkin ympärillä”, ”kannattaisiko jättää makkarat syömättä, jos ne katois pikku hiljaa sun vyötäröltäskin”, tai ”onneks sulla ei ole pelkoa tuulesta, kun elopaino pitää jalat visusti maassa” – olisi vastaanotto hieman erilainen. Miksi? No koska laihuus on joku sairas ihanne, ja oletetaan että pitäisi olla kiitollinen tästä alipainosta. Ja näin ollen laihoille saa puhua miten haluaa. No guess what?
En ole.
Voin lahjoittaa pois, jos saisi takaisin kunnioituksen ja arvostuksen samalla. Laskeeko ihmisarvo koon myötä? Ilmeisesti. Mutta nyt lakkasi. Nyt loppui tämä polkeminen.
”Minusta tuntuu siltä, että sinä et taida ymmärtää kommenttisi loukkaavan minua.”
Aamulla on verikokeisiin meno. Tarkistetaan nyt, onko tämä terveydellinen seikka, noin niinkuin negatiivisessa mielessä. Että onko kropassa jotain vikaa. Samalla kirjoitan ruokapäiväkirjaa, lasken päivän saamat kalorit ja kirjaan painoni ylös. Päivässä tulisi tulla noin 3000ckal, jonka mukaan painoni ei kuuluisi enää laskea lainkaan. Niinpä, ei kuuluisi. No ehkä siitä ollaan fiksumpia tuonnempana.
Viimeisin postaukseni aiheesta on tammikuulta. Tuolloin painoin 61,3kg. Tänä aamuna painoni oli 54,1kg, mikä on viikon sisään ollut korkein saavutukseni. Puoleen vuoteen se on paljon, varsinkin jos sitä välttelee. Terveellisempi ruokavalio ei auttanut. Vedetäänkö nyt ihan plörinäksi, ja syödään ihan mitä vaan, ihan kuinka paljon vaan?
Mutta jos vastaan tulee laiha henkilö, hän ei välttämättä pidäkään siitä laihuuden taivastelusta. Se ei ole ihanne kaikilla.
-emiljaana