Nimiäiset
Ensinnäkin kyllä, ne saatiin järkättyä! Kakku leivottiin, kämppä siivottiin ja aamulla ei ollut enää edes hoppu minkään kanssa! 
Vieraat saapuivat, vauvaa ihailtiin, kahvia kera herkkujen nautittiin ja kaikilla oli mukavaa. Tarjoilu ei ollut kummoinen, mutta itse olen tyytyväinen, ja se on pääasia. Jännitin hieman, että joku olisi sanonut jotain ristiäisten sivuuttamisesta, mutta kukaan ei sanonut mitään.
Paikalla oli vain lähisuku, vaikkakin meidän lähisuku onkin melko suuri. Mutta juuri siksi ei ystäviä kutsuttu, ja hehän ovat nimen tienneet muutenkin jo ennen muita.
Lahjoja saimme mm. isomummun kutomia asusteita, lastenlaulukirjan, rahapankin (ja toki sisältöäkin), sekä mahtavimpana isäni veistämän kynttilänjalan, johon kaiverrutetaan vielä nimi.
Esikoisen piti saada kunnia kertoa nimi vieraille, mutta ressukkaa alkoi ujostuttaa, joten äitihän sen sitten kertoi. Eräs sukulainen oli ihana ja oli tuonut tuolle isommalle hurmurillekin pienen, mutta erittäin mieluisan lahja! Kiitos siitä!
Kaiken kaikkiaan juhlat menivät hienosti. Vauva kävi muutamassa sylissä, mutta turvautui rintaan suurimman osan ajasta. Oli mukavaa juhlistaa vauvaa, ja viettää aikaa suvun kanssa. Olen äärimmäisen iloinen että saimme juhlat järjestettyä hienosti, ottaen huomioon väsymyksen ja turhautumisen.
Tämä päivä vielä kruunasi eiliset juhlat ja väsymyksen. Nimittäin aamulla sain nukkua pitkään kun mies oli poikien kanssa, esikoinen käväisi herättämässä että siellä on yllätys. Aamupala odotti pöydässä! Kauppareissulla kuopus nukkui koko ajan ja esikoinen jaksoi hienosti, kesti meillä kuitenkin 4h koko reissu. Ja voi, koko päivä on ollut ihan yhtä parhautta! Ei lainkaan kiukuttelua tai nyrpeää naamaa edes uhmaikäisellä, ja päivä on ollut niin iloinen. Illalla esikoiselle satua lukiessani kuopus alkoi itkeä rinnalle, peittelin pojan, suukotin ja olin laittamassa rutiinista mankasta soimaan toisen sadun vielä, kun esikoinen totesi ”vauva herää, mee äiti äkkiä! Hyvää yötä!”. Että höpönlöpön mitään mustasukkaisuutta meillä ole! Mä olen ylpeä mun esikoisesta, kun se on niin kauniisti ottanut vauvan vastaan ja huomioi hänet yhtälailla kuin muutkin.
Meillä varmaan yleisin lause jota kuulee jokaisen suusta, joka päivä, ja jokaiselle tässä perheessä; ”sä oot ihana”. Ja se kertoo kaiken tarpeellisen.
Ihanaa kerrakseen kaikki, ja lässynläätä lisää vielä kera onnellisuuden. Täydellisyyttä kerrakseen, ja tän mä haluan muistaa, niitä arjen pieniä, mutta suuria iloja.
-emiljaana