Raskaana toista kertaa
Useimmiten mediassa kerrotaan lapsen odotuksesta ensimmäistään odottaville, mutta mitä on toisen odottaminen? Eroaako se ensimmäisestä, ja jos, niin kuinka paljon?
Jokainen raskaus on erilainen. Jos joku tulee väittämään aamupahoinvoinnistasi, että kyllä se loppuu ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, saattaa se olla täyttä puppua. Tai että tulet tuntemaan lapsen liikkeet täsmälleen tietyillä raskausviikoilla, ja jos muuta väität, on se valheellista. Ihan yhtä paikkaansa pitävää kuin sekin, että lapsi syntyy laskettuna päivänä. Jokainen näistä tiedoista on suuntaa antava.
Mutta entä sitten, kun olet kerran jo kokenut raskauden, ja tiedän noin suurin piirtein mitä tapahtuu ja missä vaiheessa? Miten sitä toista lastaan alkaa odottaa?
Esikoisesta rv 30+3.
Esikoiseni odotus oli älyttömän helppo, vaikkei se siltä silloin tuntunut. Jaksoin hienosti tehdä päivittäin itselleni terveellisen aterian viidesti päivässä, enkä joutunut juurikaan kärsimään pahoinvoinnista. Ihoni oli parhaimmassa kunnossa koskaan, ja tuntui että tukkaani ei olisi tarvinnut koskaan pestä. Voin erinomaisesti. Ainoa ”inhottava” vaiva oli verenpaineeni, joka on normaalistikin melko alhainen, mutta veti oloni heikoksi kesähelteillä, jotenka liikkumisesta tuli hieman vaivalloista. Poika uhkaili syntyä viikoilla 35, jolloin olin yhden yön sairaalassa tarkkailussa. Mitään ei kuitenkaan sen koommin tapahtunut supistuksista huolimatta. Synnytin pojan kun viikkoja oli 39+2. En missään vaiheessa joutunut ostamaan äitiysfarkkuja, käytin normaaleja vaatteita alusta loppuun asti.
Kuopuksesta rv 30+6.
Nyt toista odottaessa jo ensimmäiset viikot olivat täysin päinvastaiset. Oksensin monta viikkoa lähes päivittäin, oloni oli kamala. Olen ollut tolkuttoman väsynyt viimeisistä menkoistani lähtien, vatsaani sattuu ja mitkään normaalit vanhat vaatteeni eivät menneet päälleni enää viikoilta 10 eteenpäin. Heikotus on jatkunut läpi raskauden. Vatsakipujen takia olin muutaman päivän sairaalassa seurannassa, sillä en pystynyt kävelemään edes. Liitos- ja kasvukivuiksi ne sitten tulkittiin, ja minulle määrättiin käyttöön tukivyö. Pahoinvointi helpotti ehkä kuukaudeksi, mutta on nyt palannut takaisin, eikä siihen auta mikään!
On tiettyjä asioita, joita ei toisen lapsen odottamisesta kerrota. Jos edellisestä odotuksesta ei ole kulunut kymmentä vuotta, on hyvinkin oletettavaa että keho muistaa raskauden, ja mukautuu sekä valmistautuu näin ollen nopeammin synnytykseen. Tämä taas aiheuttaa, ainakin omalla kohdallani, suunnattoman kipeitä kasvukipuja jo alkumetreiltä asti. Liitoskivut vain pahenevat, ja minä kun luulin olleeni kipeä ensimmäisestä lapsesta!
Lapsi saattaa laskeutua nopeammin alas, ja joidenkin väittämien mukaan toinen syntyisikin näin ollen aikaisemmin kuin ensimmäinen lapsi. Olisihan se toki järkeen käyvä asia, sillä paikat ovat pehmenneet aikaisemmin, mutten sen koommin ota asiaan kantaa.
Toista odottaessa ei ole joka hetki miettimässä mitä lapsi tekee nyt, kuinka kehittynyt hän on, ja omasta mielestäni huvittavaa on se, ettei muista omia raskausviikkojaan! Miksi näin? Ehkä siksi että tiedät ne jo.
Toisen kohdalla taas alkaa miettiä enemmän käytännön asioita loogisemmin kuin ensimmäisen kanssa. Ei tule ostettua ehkä niitä kaikkein turhimpia tavaroita vauvalle, tai hömpötettyä liikaa raskausvaivoista, olethan jo yhden raskauden verran viisaampi.
Silti omalla kohdallani tuntuu ajoittain siltä, kuin olisin ensimmäistä kertaa raskaana, koska kuitenkin tapahtuu uusia asioita. Vatsan kasvu on edelleen ihmeellinen asia, ja se, kuinka vauva potkii lonkkiin tai nikottelee. Yhtä ihmeellistä se on joka kerta.
Ja miten erilaisia vauvat ovat jo kohdussa. Esikoiseni oli mielestäni melko rauhallinen, kun taas tulokas tuntuu liikkuvan jatkuvasti! Nukkuukohan hän koskaan?
Tiivistettynä; miten itselläni ensimmäinen erosi toisesta? No, ensimmäisen kohdalla kukoistin! Toista odottaessa olenkin sitten ollut kuin kävelevä kuollut. Mutta kummankin odotuksen aikana olen ollut onnellisimmillani, koska tiedän, että kaikesta huolimatta saan olla äiti näille kahdelle ihmeelle.
Mikä olisi parempaa?
-emiljaana