Älä synny vielä rakas!
Teksti saattaa sisältää herkimmille rankkaa materiaalia, joten lukaisethan varovasti eteenpäin 
Sunnuntaina illasta menin ihan tavallisesti sänkyyn makoilemaan, aikomuksenani mennä nukkumaan hieman ennen yhtätoista. Eipä siinä sitten paljoa nukuttu, kun alkoi yht äkkisesti kipeät supistukset ja heti säännöllisinä. Tunnin verran pistin ylös ”synnytyspoltot” -nimiseen sovellukseen puhelimessani kaikki supistukset, ja aloin jo jännittää, sillä ne vain kipeytyivät yhä enemmän. Nousin ylös ja menin miehelleni, joka vielä valvoi, kertomaan että nyt olis pieni ongelma. Viikkojahan minulla oli vasta 32+0. Tunnin verran vielä katseltiin lisää että jospa rauhoittuisi, ja otin särkylääkettä. Kun kivut vain yhä pahenivat ja supistusten väli pysyi 3-6 minuuttia, alkoi paniikki iskeä että ei herran jumala hän on keskonen ja minulla on synnytys käynnistynyt! Itkinkin muutamaan kertaan pelon vuoksi, koska pienihän hän on, ja mitä jos hän nyt tulee! Sairaalakassi on pakkaamatta, pinnasänky kokoamatta ja miten kestän sen ajan kun hän on sairaalassa letkuissa?!
Ei siinä sitten muu auttanut kuin soittaa synnytysvastaanottoon ja kysyä mitä tehdään, koska minulle ei ole koskaan informoitu miten toimitaan, jos synnytys käynnistyy ennenaikaisesti. Svo:lta käskettiin kiireesti näytille, koska lapsi voi tulla nopeastikin kun toinen kyseessä.
Reilu tuntihan siinä taas meni että saatiin esikoiselle hoitaja meille kotiin ja päästiin taksilla sairaalaan.
Sairaalassa sitten käyrille, heti estolääkitys kun supistukset todettu erittäin napakoiksi ja sisätutkimukseen. 1,5cm kanavaa jäljellä ja kohdunsuu jo auki.
Ja nythän se paniikki vasta itkikin, kunnes muistin sitten kertoa että muuten minä kävin pelkopolilla ja nyt pelottaa oikeasti.
Sain toisen estolääkkeen, sillä ensimmäinen ei vaikuttanut millään tapaa, sekä kortisonipiikin, joka vahvistaa vauvan keuhkoja. Supistukset rauhoittuivat niin että minut siirrettiin osastolle.
Jouduin täysin vuodelepoon, enkä saanut käydä edes vessassa. Istua ei saa, ja sänky on kallellaan niin, että pää on alempana kuin jalat.
Sain vielä kolmannen estolääkkeen piikkinä olkaani, joka ei taaskaan auttanut mitään. Verenpaineeni laski ja sykkeeni oli pilvissä, sekä supistuksia vain tuli ja tuli. Nyt sitten sanottiin että viimeinen oljenkorsi ja kanyylin kautta neljäs estolääkitys. Jos tämä ei auta, niin vauva syntyy.
Onneksi supistukset rauhoittuvat. Kanava kasvoi takaisin 3,5cm vuorokauden aikana, mutta sain silti varuiksi toisen kortisonipiikin toisena yönä. Nyt viimeisen 12h aikana ei ole supistuksia tullut kuin harjoituksien tuntuisina, joten estolääke otettiin kokeiluksi pois. Sain luvan käydä myös vessassa, mutta rauhakseen pitää ottaa, ja jos supistukset pahenevat, joudun takaisin lääkkeelle. Jos taas kaikki menee hyvin, saatan jo huomenna päästä kotiin lepäilemään! 34 viikoille asti yritetään estää lapsen tulo, jos vain mahdollista, joten erittäin rauhalliset pari viikkoa olisi tulossa, jos hyvin käy. Äitiysloma alkaakin hieman aikaisemmin!
Esikoiselle tämä oli todella rankkaa. Ensimmäinen vuorokausi meni hienosti, mutta nyt toinen on ollut todella itkuinen. Hän on ollut kovin huolissaan, ja kyseli paljon, olenko syönyt ja juonut ja saanut lääkkeitä. Mutta mielellään jäi miehen kanssa kotiin viettämään vähän laatuaikaa. Onkin ensimmäinen kerta, kun kaksistaan hoitavat kaiken, joten vähän kieltämättä jännittää, vaikka tiedän pohjimmiltani että he pärjäävät varmasti. Lieneekö sitten äidin normaalia huolehtimista, vaiko sitä ylihuolehtivaista puoltani, kun pojan aina olen yksin kasvattanut, tiedä sitten. Mutta että olen onnellinen tuosta miehestä!
No täällä sitä sitten makoillaan. Lukemista on ja oma huone, sekä vieraita on käynyt, joten eipä tässä valittamista ole kunhan vain tuo pieni ei vielä tulisi, sillä painoarviokin oli vain 1960g, että onhan hän kamalan pieni!
Onkohan monilla käynyt niin, että estolääkkeiden avulla on päästy täysiaikaisiksi? Olisi mukava kuulla kokemuksia!
Huomenna ollaan sitten viisaampia.
-emiljaana
Lok 03, 2014 @ 14:43:48
Hei Emiljaana,
tsemppiä sinulle ja perheellesi! Toivotaan että lepo auttaa ja vauva saisi vielä kasvaa hetken aikaa masussa.
Lok 06, 2014 @ 11:54:00
Kiitos paljon! Nyt ainakin on rauhoittunut, joten toivotaan että kasvaisi vielä muutaman viikon!