Please be the best year of my life

Yleinen Ei kommentteja

Vuosi 2015 on lähtenyt käyntiin ja odotukset sille ovat aika korkealla. Koko vuosi tulee olemaan varmasti aikamoista pyöritystä hyvässä ja pahassa, mutta myös toivottavasti onnellista ja tavallista arkea. Uuden vuoden-lupausten teko oli hankalampaa kuin aikaisempina vuosina, sillä niin paljon uutta on tulossa. Suurin lupaus on kuitenkin nauttia vuodesta ja elää täysillä. Muita lupauksia listasin hieman ranskalaisinviivoin.

• Nauttia vauvavuodesta ja kasvaa parhaaksi mahdolliseksi äidiksi juuri meidän lapsellemme.
• Pitää huolta parisuhteesta, opetella tuntemaan millainen isä V on, viettää aikaa perheenä, viettää aikaa pariskuntana kahden kesken.
• Ottaa selvää tulevaisuuden unelmista ja suunnitelmista työn, harrastuksien ja asuminen suhteen ja tehdä töitä niiden toteutumisen eteen.
• Saada paljon uusia kokemuksia ja nähdä uusia asioita.
• Kehittyä bloggaajana mm. kirjoittamisessa ja valokuvaamisessa.  Haluan päivittää blogia säännöllisemmin ja useammin sekä löytää selkeämmän linjan sisällölle.
• Tehdä töitä oman vartalon ja terveyden eteen sekä päästä raskauskiloista (+vähän muistakin) eroon.
• Opetella paremmaksi ruuan laittajaksi. Pyrin kerran viikossa koittamaan jotain uutta ruokaohjetta ja myös postata sen teille viikottain viikon ruokahaaste-postauksena.

Lupaukset ja odotukset vuodelle 2015 tulee myös näkymään blogin sisällössä. Vauvan synnyttyä uskon postaus aiheiden laajentuvan ja muuttuvan säännöllisemmiksi. Raskausajalta on hankala blogata kun pelkkiä raskaus-aiheisia postausideoita on aika rajoitetusti ja muiden aiheiden rajaaminen ollut hankalaa. Jatkossa kuitenkin bloggaan arjen sisällöstä enemmän ja vauvan tuomista muutoksista siihen. Kuvaan ja kerron kiinnostuksestani pukeutumiseen, kauneuteen ja tyyliin sekä jaan omia kokemuksia myös lastenvaatteista. Synnytyksestä palautumisen jälkeen blogissa seurataan paluuta liikunnan pariin ja raskauskilojen pudottamista. Ruokaohjeita pyrin postaaman viikottain ohjeita ruokahaaste-postaussarjana. Ja tietysti suurena osana blogia tulee olemaan lapsen kasvu ja kehitys, sekä omat kokemukset ja tuntemukset äitinä olemisesta.

Postauksen kuvat: www.weheartit.fi

Viikonlopun kuviot

Yleinen Ei kommentteja

Moikka, toivottavasti kaikilla muillakin on takana yhtä ihana viikonloppu kuin minulla! Arkipäivät kestäneet nuhat ja yskät väistyivät ystävällisesti viikonlopun tieltä. Perjantaina V täytti vuosia ja lauantaina juhlittiin kahvittelun merkeissä pienellä porukalla. Tilava kaksio saatiin aika täyteen kun molempien vanhemmat, muutamat sisarukset, ystävä pariskunta ja muutama lasta saapui juhlimaan. Sopu sijaa antoi ja kaikille riitti astioita sekä istumapaikkoja. Tällä porukalla ei olla aikaisemmin aikaa vietetty ja itseasissa kahvitus oli ensimmäinen meidän yhdessä järjestämä, joten pientä ressiä oli lauantai aamupäivällä. V:n kanssa yhdessä leivottiin molempien eka täytekakku ja kinkkupiiras. V:n äiti lisäsi kattaukseen vielä ihanaa voileipäkakkua ja mustikkaista juustokakkua. Tarjoilu näytti ja maistui hyvältä, mutta kuvat unohtuivat siinä hulinassa ottaa!

Kun asunto tyhjeni ja hiljeni oltiin kuitenkin molemmat niin väsähtäneitä että jäätiin viettämään iltaa kotisohvalle leffaan menon sijaan. Sunnuntai käynnistyi taas uudella energialla pitkien yöunien jälkeen. Hörpittiin aamuteet sängyssä ja nautittiin lumen tuomasta valosta. Iltapäivällä lähdettiin käyttämään joululahjaksi saatuja leffalippuja. Muutamista vaihtoehdoista valikoitui elokuvaksi uusin Vares. Vares-Sheriffi lunasti ennakko odotukset ja voidaan suositella jos suomalainen elokuva sopivalla toiminnalla ja huumorilla osuu ja uppoo!

Leffan jälkeen kaupan kautta kotiin ja testaamaan V:n synttärilahjaksi saamaa voileipägrilliä. Täytteiksi valikoitui jauhelihaa, tomaattia, sipulia, paprikaa ja juustoa. Herkkuleivät mahdollistava grilli todettiin toimivaksi vaikka ei varmasti helpota mun yritystä synnytyksen jälkeen vähentää turhia hiilareita…

Kokonaisuudessaan viikonloppu sisälsi sopivasti tekemistä ja unta, uusia asioita (ekat yhteiset juhlat ja grillivoileivät), mukavaa seuraa ja hyviä leffoja. Vähän jännitetään ollaanko vielä ensi viikonloppuna kahden vai ollaanko silloin jo kolmen hengen perhe<3

3. Perhevalmennus kerta: imetys ja synnytyksen jälkeinen masennus

Yleinen Ei kommentteja

Kolmannella perhevalmennuskerralla käsiteltiin aikaa sairaalassa synnytyksen jälkeen, imetystä ja synnytyksen jälkeistä masennusta. Kuten jo aikaisemmin kerroin jännitän itse eniten sitä sairaalassa olemista. Myös imetyksestä oli mielenkiintoista kuulla ammattilaisen mielipiteitä, sillä omat ajatukseni siitä ovat hieman sekalaiset vielä.  Jos imetys vain onnistuu ja maitoa tulee haluan sitä ehdottomasti hyödyntää. Onhan imetyksellä kuitenkin positiivia vaikutuksia äidin ja lapsen terveyteen,  siinä säästää rahallisesti ja imetys auttaa kehittämään äidin ja lapsen vuorovaikutusta ja suhdetta.  Oli myös helpottavaa kuulla ettei lapsi kuitenkaan kärsi vaikka korvikemaitoon joutuisikin tyytymään.  Eikä siitä pidä äidinkään potea huonoa omatuntoa/epäonnistumista.  Se kuinka pitkään meillä mennään pelkällä rintamaidolla saa jäädä nähtäväksi, toimitaan siis tilanteen mukaan aikanaan sitten. Ollaan myös päätetty hommata ”apuvälineitä” kuten rintapumppu vasta tarvittaessa. Tuttipulloja ja muutamia paketteja korvikemaitoa täytyy kuitenkin huolehtia kaappiin varoiksi etukäteen.

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta saatiin tietoa, tunnistamis tapoja ja neuvoja miten toimia. Useinhan masennus vaatii puolison tai muun lähipiirin puuttumista, jotta neuvola osaa ohjata hoitoon. Olemme V:n kanssa keskustelleet ja miettineet paljon pinnalla ollutta sekä uutisoitua aihetta: vanhempien uupumusta ja loppuun palamista. Täytyy vain muistaa pyytää omaa aikaa ja lepoa tarvittaessa sekä muistaa huolehtia myös toisen jaksamisesta.

Itseä ilahduttu myös kätilön kannustus lähteä ihmisten ilmoille liikkumaan ja pois kotoa rohkeasti jo 2 viikon jälkeen synnytyksestä. Etenkin vanhemmilta ihmisiltä kuulee että vauvan kanssa täytyy pysyä kotona eristyksissä muusta maailmasta ja mahdollisista vaaroista. Sosiaalisena ja menevänä ihmisenä kuitenkin kaipaan ohjelmaa ja kodin ulkopuolellakin liikkumista, jotta ei seinät kaadu päälle. Tottakai ymmärrän että vauvan tahdin ja tarpeiden mukaan on mentävä, mutta oli mukava kuulla että vauvakin hyötyy sosiaalisesti ja terveydellisesti ( kun joutuu tekemisii  kodin ulkopuolistenkin bakteereiden kanssa) ihmisten tapaamisesta.

100% herkkis

Yleinen Ei kommentteja

Tänään juhlittiin pikkuveljeni 12 vuotis synttäreitä perheen kesken päivällisellä. Iskä oli tehnyt Lasagnea ja äiti kakun. Meillä kakut ovat perinteisesti enemmän tai vähemmän mielenkiintoisen näköisiä, mutta sitäkin paremman makuisia.  Meidän ei tarvinnut V:n kanssa kuin vain saapua paikalle ja nauttia ruuasta!

Hetkeksi ehdittiin vielä kotiin käymään ennen kuin piti taas lähteä juna-asemalle. Mä sinkoili ympäri asuntoa keräillen vielä viimeisiä kamoja laukkuun välillä itkua tihrustaen. Musta on tullut raskauden aikana hirveä itkupilli ja etenkin väsyneenä se ei todellakaan ole pieniä tyttömäisiä kyyneleitä vaan naama räässä vollottamista.

Syy tämän päiväisin itkuihin on se että istun junassa parasta aikaan matkalla Ouluun mamman luokse kyläilemään. Usein olen jo kesällä käynyt kyläilemässä, mutta tänä kesänä reissu jäi pahoinvoinnin vuoksi tekemättä.  Olen ollut viime aikoina niin tiiviisti kotona että viideksi yöksi pois lähtö tuntuu erityisen pelottavalta. Ja onhan tämä pisin aika erossa V:stä meidän suhteen aikana, joten kai mulla on lupa edes pieneen herkistelyyn? Tästäkin selvitään ja 9 tunnin ja 30 min päästä tämä tyttö on Oulussa!