Tämä blogi on osa iPana Äitiys-palvelua

Jauheliha munakasrulla

, Ei kommentteja

Itse syyllistyn helposti siihen että viikosta toiseen pyörii ne samat arkiruuat ja spessu sapuskana toimii tortillat. Kummassakaan ei ole mitään vikaa, mutta joskus vaihtelu virkistää. Etenkin joulun jälkeen teki mieli jotain arjesta poikkeavaa ja todella ei-jouluista. Joulun jälkeen meillä onkin herkuteltu mm. Kanasalaatilla ja Jauheliha Munakasrullalla, jonka ohjeen löytää alempaa. Ohje on sekoitus kotikokki.fi-sivuston ja isän neuvoista.

IMG_9992

Tulen vielä myöhemmin postaamaan vuoden 2015 lupauksista ja tavoitteista, mutta voin paljastaa että yksi koskee ruuanlaittoa. Otan tavoitteeksi tehdä kerran viikossa jotain itselleni uutta ruokaa. Ruoka voi olla tuttu,mutta vieras itse tehtynä, täysin vieras ruoka tai vanhan ohjeen uudistamisen tuotos. En laske haasteeseen mukaan vauvansoseita, mutta aika simppeleitä ohjeita on siis tulossa näillä masterchef-taidoilla.

 

Munakasrulla:

  • 5kpl munia
  • 5dl maitoa
  • 1,5dl hiivaleipäjauhoja
  • 1tl suolaa
  • 1rkl öljyä

Jauhelihatäyte:

  • 300g naudan jauhelihaa
  • 2kpl sipulia
  • 1 rasia kirsikkatomaatteja
  • 1 paprika
  • 100g ruohosipuli tuorejuustoa
  • mustapippuria ja sitruunapippuria

Sekoita kaikki munakasrullan aineet ja paista n. 30min 200 asteessa leivinpaperilla vuoratulla uunivuualla. Pohjan paistuessa uunissa valmista täyte. Paiste jauheliha ja kuutioidut sipulit. Lisää joukkoon pieneksi pilkotut tomaatit ja paprika, tuorejuusto ja mausta. Kippaa pohja uudelle leivinpaperille jäähtymään. Kaada täytteet päälle ja rullaa niin että taitoskohta tulee alas. Halutessasi voit kuorruttaa rullan vielä juustolla. Itse viipaloin mozzarellajuustoa rullan päälle. Paista uunissa n. 10 min.

Helposti muokattava ohje esim ruuaksi tai illanistuaisiin tarjoiltavaksi.Meillä tätä syötiin porkkanaraasteen,valkosipulipatongin ja tzatzikin kanssa.

IMG_0018 IMG_0019

Sairaalakassi

, , Ei kommentteja

Sairaalakassin pakkaaminen on tärkeä osa synnytykseen ja sairaalaan lähtöön valmistautuessa. Vaikka viimeiset tavarat kassiin pakkaisi lähtiessä helpottaa ja nopeuttaa se lähtöä.  Kassi suositellaan pakkaamaan muutamia viikkoja ennen laskettua-aikaa. Mukaan voi pakata pakollisten tavaroiden lisäksi myös omaa ja isän/tukihenkilön oloa helpottavia juttuja kuten evästä ja ajanvietettä. Kannattaa kuitenkin pakata muistaen ettei sairaalassa joudu olemaan pitkää aikaa, vauva on pääosassa ja tilaa isoille matkalaukuille ei ole. Lisäksi myös arvoesineistä huolehtiminen voi helposti unohtua ihastellessa uutta perheenjäsentä. Perhevalmennuksesta saimme neuvolan henkilökunnan kokoaman listan, jonka itse koen hyväksi ja kattavaksi.

Synnytykseen:

  • neuvolakortti
  • kamera
  • isälle/tukihenkilöle evästä ja mukavat vaihtovaatteet (joiden likaantuminen ei haittaa)

Hygienista huolehtiminen:

  • hammasharja ja tahna,
  • pesuaineet ja deodorantti
  • harja, ponnarit, mahdollinen kosmetiikka esim huulirasva ja kasvovoide
  • yösiteitä
  • liivisuojuksia

Omia vaatteita:

  • vaihto alusvaatteita (imetysliivit)
  • mukavat puhtaat vaatteet kotiin lähtöä varten
  • Vuodeosastolle:
  • kännykkä ja laturi
  • suihkukengät
  • ajanvietettä: evästä, musiikkia, luettavaa, muistiinpanovälineet

Vauvalle:

  • vaatteet kotiin lähtöä varten
  • turvakaukalo (tuodaan vasta kotiin lähtiessä)
  • tutti, puklurätti, vaippa (eivät lukeneet listassa, mutta haluan silti nuo varoiksi mukaan)

Sairaaloista löytyy paljon apuvälineitä kivunlievitykseen, mutta jos synnytystä varten haluaa oman rentoutuslevyn tai muuta musiikkia kannattaa se muistaa pakata mukaan. Itse jätän levyt yms. musiikkilaitteet suosiolla pakkaamatta, koska en koe saavani apua (päinvastoin) rauhoittavista rentoutustarinoista tai musiikeista. Jos jotain unohdan pakata luotan pärjääväni ilman taikka V:n tuovan myöhemmin.

Toivottavasti listasta on hyötyä muillekkin. Kommentoikaa mitä itse pakkasitte, koitte turhaksi tai tarpeelliseksi?

 

 

Meidän joulu

, , , , Ei kommentteja

Hiljaisuus blogissa ei johdu aikaisesta perheen lisäyksestä vaan joulun tuomasta kiirestä ja laiskotuksesta. Meidän joulu meni rennoissa merkeissä ja hieman reissatessa. Aattoaamuna syötiin V:n kanssa kotona riisipuuroa ja aloiteltiin päivä rauhallisesti lastenohjelmia katsellen sekä vaihdettiin lahjat. Lahjoista päätellen olenkin ollut todella kiltti tänä vuona (tai sitten lahjojen antaja oli todella todella kiltti). Sain ostoslistalla olleen sähköhammasharjan ja Canonin minijärkkärin yhteiseksi V:n kanssa. Molempien käyttöä on tullut jo harjoiteltua ja hyviksi on todettu! Kameraan palaan uudestaan kun se on hieman tutumpi. Aamuun kivaa plussaa toi onnistunut riisipuuro, jota tein itse ensimmäistä kertaa ja ainoa miinuksena oli Joulupukki ja noitarumpu-ohjelman puuttuminen.

IMG_0002

Jouluaaton vietto jatkui V:n vanhempienluona. Nautittiin kävelylenkistä lumisissa maisemissa, syötiin liikaa ja saunottiin. Joulupöydässä oli tuttujen jouluruokien lisäksi myös itselleni uusia herkkuja, mutta jälkkäri yllätti iloisesti. Vaniliajätskiä ja hedelmäsalaattia! Mielestäni paras mahdollinen raikas herkku raskaan ruokailun jälkeen, onneksi tämä on kuulemman jo muodostunut perinteeksi, joten sitä on luvassa myös ensi jouluna! Illemmalla siirryttiin vielä syömään ja höpöttelemään lisää minun vanhempieni luokse. Loppuilta vietettiin väsyneinä ja onnellisina kahdestaan kotona. Hurjaa ajatella että ensi jouluna emme olekkaan enään kahden!

IMG_0003

Joulupäivänä reissaaminen jatkui kummitätini luokse, jonne sukulaisia äitini puolella kerääntyi kahvittelemaan. Kummitätini oli taas panostanut tarjottavissa, tunnelmassa ja joululahjoissa. Pieniä ja ihania yksityiskohtia: pienet joulukellot sidottuina glögikuppeihin, lapsille omat pienet piparkakkumökit, takkatuli ja ihanat omaperäisevät lahjapussit runoilla varustettuina. Tuollaista luovuutta tilaisin heti itsellenikin edes pienen määrän jos mahdollista! Liian suklaan, kolmen jouluaterian ja mukavien muistojen jälkeen on hyvä odotella ensi joulua.

IMG_0005

Masuasukki keräsi myös aikamoisen lahjasaaliin vaatekaappiinsa ja on juhlistanut sitä potkimalla ja pyörimällä mahassa paljon sekä kovaa. Päivittelen viimeistään huomenna neuvolakuulumisia sekä valmistautumista synnytykseen. Toivottavasti kaikilla on joulu mennyt mukavasti:)

Raskausviikko 36 ja kuulumiset

, , , Ei kommentteja

Tänään raskausviikkoja on kertynyt tasan 36 ja laskettuaika häämöttää jo kuukauden päässä. Muuten täällä on jakseltu hyvin, mutta sunnuntaina koin yhden elämäni pelottavammista hetkistä. Vauvan liikkeet olivat jo lauantaina olleet vähäisiä, mutta uskoin sen johtuvan lähes koko yön valvomisesta. Sunnuntaina en kuitenkaan liikkeitä tuntenut ollenkaan ja iltapäivällä hieman ennen viittä lähdettiin V:n kanssa käymään Tyksin äitiyspolilla. Matka tuntui kestävän ikuisuuden ja päässä pyöri vain ajatus lapsemme menettämisestä. Onneksi pelosta huolimatta V pystyi omalla rauhallisuudellaan rauhoittumaan minuakin hieman. En pysty edes kuvailemaan kauhun, pelon, surun ja epätoivoin tunteita joita kävin läpi.

Äitiyspolilla ystävällinen hoitaja vei meidät välittömästi huoneeseen, jossa mahani ympärille kytkettiin laite mittaamaan vauvan sydämmenlyöntejä ja sykettä. Sydänäänet saatiin kuulumaan heti ja helpotus iski välittömästi kun kuulin jo tutuiksi tulleet lyönnit. Hetken vain itkin onnesta ja hymyiltiin V:n kanssa toisillemme helpottuneina. Lääkäri tutki vielä masuasukin ultraäänilaitteella ja totesi meidän pienokaisen liikkuvan oikein iloisesti. Tämän hetkiseksi painoarvioksi saatiin 2900 grammaa.

IMG_20141012_171849

Tänään aamulla käväisin neuvolassa terveydenhoitajan ja lääkärin tarkastuksessa. Lääkäri arvioi alatie synnytyksen onnistuvan ja kaikki muukin oli kunnossa. Vauva on oikeassa asennossa siis pää alaspäin ja laskeutunut jo selkeästi alemmas odottelemaan h-hetkeä, joka toivottavasti koittaa vasta ensi vuoden puolella.

IMG_20141012_174835

Sunnuntain (turhan) säikähdystä lukuunottamatta kaikki on siis täällä hyvin. Viikkoa olen viettänyt vanhempien ja sisarusten lomaillessa etelän lämmössä vanhempien luona koiran vahtina.  Päivät ovat kuluneet ulkoillen, sarjoja katsellen, saunojen ja vauvan vaatteita pestessä.

IMG_20141012_174632

 

4. Perhevalmennus kerta: suun terveys ja vauvan hoito

, , Ei kommentteja

Eilen oli neljäs ja viimeinen perhevalmennus. Suuhygienisti oli kertomassa meille suun terveydestä ja hampaiden hoidosta. Paljon painotettiin vanhempien suun ja hampaiden terveyden tärkeydestä sekä neuvottiin lapsen hampaiden hoidosta. Pienillä asioilla pystyy yllättävän hyvin ennaltaehkäisemään lapsen hampaiden reikiintymistä. Mm. reikiä aiheuttava bakteeri tarttuu lapseen sylkikontaktilla ja reikiä aiheuttaakseen tarvitsee se kaveriksi sokeria sekä hampaiden harjaamattomuutta. Ei siis samaa lusikkaa vanhempien/syöttäjän ja lapsen suuhun, ei pusuttelua suulle, ei sokeria alle 2 vuotiaalle sekä suun puhtauden tarkka huolehtiminen!

Saatiin myös tietoa liian tutin käytön haitoista kuten hampaiden virhepurennasta ja puheen kehityksen viivästymisestä. Nämä tiedot vahvisti ajatusta että meillä tuttia käytetään mahdollisimmman vähän ja vain rauhoittumiseen. Uuden tiedon lisäksi myös vanhan tiedon kertaaminen ja muistelu oli paikallaan. Luennon jälkeen sähköhammasharja ja hammaslanka saivat paikan ostoslistaltani.

Suuhygienistin vierailun jälkeen terveydenhoitaja jatkoi valmennusta aiheella vastasyntyneen hoito.  Käsiteltiin vauvan pesemistä, ihonhoitoa, pukemista, syöttämistä ja opeteltiin nuken kanssa vauvan niskan tukemista.

Tämä oli neljäs ja viimeinen perhevalmennuskerta lukuunottamatta että vuoden kuluttua saadaan kutsu tutustumaan päiväkotiin. Kokonaisuudessa perhevalmennus oli meistä molemmista V:n kanssa todella hyödyllinen. Saatiin paljon vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiin ja uutta tietoa, jota ei oltu edes vielä osattu ajatella. Vaikka kaikki tarvittava opetellaan sairaalassa ennen kotiutumista ja neuvolasta saa aina apua  on mukava olla asioista perillä jo hieman etukäteen. Me ainakin suositellaan perhevalmennusta, hyödyllisen tiedon lisäksi valmennus oli myös hauska kokemus :)

 

3. Perhevalmennus kerta: imetys ja synnytyksen jälkeinen masennus

Ei kommentteja

Kolmannella perhevalmennuskerralla käsiteltiin aikaa sairaalassa synnytyksen jälkeen, imetystä ja synnytyksen jälkeistä masennusta. Kuten jo aikaisemmin kerroin jännitän itse eniten sitä sairaalassa olemista. Myös imetyksestä oli mielenkiintoista kuulla ammattilaisen mielipiteitä, sillä omat ajatukseni siitä ovat hieman sekalaiset vielä.  Jos imetys vain onnistuu ja maitoa tulee haluan sitä ehdottomasti hyödyntää. Onhan imetyksellä kuitenkin positiivia vaikutuksia äidin ja lapsen terveyteen,  siinä säästää rahallisesti ja imetys auttaa kehittämään äidin ja lapsen vuorovaikutusta ja suhdetta.  Oli myös helpottavaa kuulla ettei lapsi kuitenkaan kärsi vaikka korvikemaitoon joutuisikin tyytymään.  Eikä siitä pidä äidinkään potea huonoa omatuntoa/epäonnistumista.  Se kuinka pitkään meillä mennään pelkällä rintamaidolla saa jäädä nähtäväksi, toimitaan siis tilanteen mukaan aikanaan sitten. Ollaan myös päätetty hommata ”apuvälineitä” kuten rintapumppu vasta tarvittaessa. Tuttipulloja ja muutamia paketteja korvikemaitoa täytyy kuitenkin huolehtia kaappiin varoiksi etukäteen.

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta saatiin tietoa, tunnistamis tapoja ja neuvoja miten toimia. Useinhan masennus vaatii puolison tai muun lähipiirin puuttumista, jotta neuvola osaa ohjata hoitoon. Olemme V:n kanssa keskustelleet ja miettineet paljon pinnalla ollutta sekä uutisoitua aihetta: vanhempien uupumusta ja loppuun palamista. Täytyy vain muistaa pyytää omaa aikaa ja lepoa tarvittaessa sekä muistaa huolehtia myös toisen jaksamisesta.

Itseä ilahduttu myös kätilön kannustus lähteä ihmisten ilmoille liikkumaan ja pois kotoa rohkeasti jo 2 viikon jälkeen synnytyksestä. Etenkin vanhemmilta ihmisiltä kuulee että vauvan kanssa täytyy pysyä kotona eristyksissä muusta maailmasta ja mahdollisista vaaroista. Sosiaalisena ja menevänä ihmisenä kuitenkin kaipaan ohjelmaa ja kodin ulkopuolellakin liikkumista, jotta ei seinät kaadu päälle. Tottakai ymmärrän että vauvan tahdin ja tarpeiden mukaan on mentävä, mutta oli mukava kuulla että vauvakin hyötyy sosiaalisesti ja terveydellisesti ( kun joutuu tekemisii  kodin ulkopuolistenkin bakteereiden kanssa) ihmisten tapaamisesta.

 

IMG_20141012_174345

2. Perhevalmennus: Synnytys

, , Ei kommentteja

Toisen perhevalmennus kerran aiheena oli synnytys: sen ”tavallinen” kulku ja mahdolliset kivunlievityskeinot sekä kerrattiin viime kerralla puhuttuja asioita. Meille kerrottiin synnytyksen kolmesta vaiheesta: avautumis-, ponnistus- ja jälkeisvaihe sekä mitä synnytyksen jälkeen tapahtuu ennen osastolle siirtymistä. Uutta tietoa tuli myös useista kivunlievityskeinoista, joiden itse kuvittelin rajoittuvan vain kestämiseen, huutamiseen, ilokaasuun ja epiduraalipuudutukseen. Saatiin tehtäväksi hieman pohtia mitkä kivunlievityksistä miellyttää eniten ja ovat ensisijaisia tapoja, jotta sitten puoliso/tukihenkilökin osaa niitä sairaalaan henkilökunnalta tarvitaessa pyytää. Loppuun katsottiin vielä puolen tunnin video synnytyksestä, joka ei kyllä avannut aihetta yhtään ja oli hieman pettymys ”tylsyydellään”.

DSC00827

Vaihtoehtoina synnytyspaikaksi on Tyksin ja Salon synnytysosasto, joista Salo pienempi ja kodikkaampi sekä rennompi vierailuajoissa. Tyksi on kuitenkin miedän ensisijainen valinta lyhyen matkan vuoksi. Tyksissä vierailusäännöt ovat kuitenkin harmillisen tiukat ja tutustumiskierrokset lopetettu toisin kuin Salossa. Ehkä käydään kuitenkin etukäteen vakoilemassa V:n kanssa parkkipaikkaa autolle sekä synnytysosaston ulko-oven sijaintia. Vaikka meitä muistutettiin osaston ovikellosta ja lukituksesta roikun varmasti ovenkahvassa kiljuen h-hetkellä täysin tietämättömänä ovisummerin käyttötavasta.

DSC00824

Monesti olen vastannut kieltävästi tuttujen kysellessä pelottaako synnytys minua ja vastaus on edelleen ei. Tottakai jännittää täysin uusi tilanne ja tiedostan sen olevan varmasti kivuliasta ja epämiellyttävää, mutta synnytys ei pelota. Sen sijaan osastolle jääminen pakolliseksi ajaksi pelottaa ja ahdistaa. Yöpymiset vieraissa paikoissa vieraiden ihmisten seurassa on aina ollut minulle haasteellista. Ja nyt ensi kertaa omien hermojen kurissa pidon lisäksi opettelen hoitamaan omaa lastani!

Äitiyspaketti

, Ei kommentteja

Valinta äitiysavustuksen ottamisena äitiyspakettina 140 euron rahallisen avustuksen sijaan oli helppo tehdä.  Monelta olin kuullut paljon positiivisia kokemuksia pakkauksesta etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla. Ja meille ainakin kaikki vauvatavara on tervetullutta ja tarpeellista. Ilmoitus paketin saapumisesta postiin tuli noin viikon kuluttua Kelan päätöksestä ja samana iltanahan se piti vielä kotiin hakea. Suomessa avustukseen on mahdollisuus jokaisella Suomessa asuvalla tai Suomen sosiaaliturvanpiirin kuuluvalla raskaana olevalla äidillä tai adoptiovanhemmalla. Tärkeää on muistaa hakea avustusta liitteiden kera viimeistään 2 kk ennen laskettua aikaa.

DSC00813

Malttamattomana odottelin V:tä kotiin, jotta päästiin yhdessä pakettia avaamaan ja tutkimaan. Molemmat taisimme yllättyä paketin isosta koosta ja tavaran määrästä, jopa minä vaikka olinkin puoli vahingossa hieman paketin sisältöön ennestään tutustunut! Kestovaippaa lukuun ottamatta koko paketin sisältö miellytti ja pääsee varmasti käyttöön, jopa ne hieman retrohenkisemmätkin vaatteet. Omia lemppareita paketista oli ehdottomasti pienet söpöt sukat ja lapaset, makuupussi apinakuviolla, pussilakana, kevyt toppapuku ja villasekoitehaalari.  Kuulin että puku ja haalari ovat molemmat aika reilun kokoisia (70cm), joten meidän talvivauvalle on ostettu ensimmäiseksi talveksi jo valmiiksi pienempi kevyt toppapuku.

DSC00816          DSC00819

Laatikko, jossa tekstiilit ja muut tuotteet tulevat on tarkoitettu myös vuodelaatikoksi. Vuodelaatikko on pinnasänkyä pienempi, joten voi ahtaassa kohdussa asustaneelle vauvalle tuntua alkuun turvallisemmalta. Viime aikoina mediassa on epäilty vuodelaatikon turvallisuutta ja terveyshaittoja, mutta itse ainakin luotan siihen ettei sitä vuodelaatikoksi suositeltaisi mikäli aiheuttaisi haittaa vauvalle. Toinen mielestäni kiva käyttötapa laatikolle on säästää se muistolaatikkona, johon vuosien varrelta säästetään lapsen synttärikortteja, piirustuksia ja muutamia pieniä vaatteita yms… En tiedä kuinka yleinen tapa tuo muistolaatikko käytöntö on, mutta itse niin pienempänä kuin suurempanakin olen pitänyt oman muistolaatikon tutkimisesta.