100% herkkis
Tänään juhlittiin pikkuveljeni 12 vuotis synttäreitä perheen kesken päivällisellä. Iskä oli tehnyt Lasagnea ja äiti kakun. Meillä kakut ovat perinteisesti enemmän tai vähemmän mielenkiintoisen näköisiä, mutta sitäkin paremman makuisia. Meidän ei tarvinnut V:n kanssa kuin vain saapua paikalle ja nauttia ruuasta!
Hetkeksi ehdittiin vielä kotiin käymään ennen kuin piti taas lähteä juna-asemalle. Mä sinkoili ympäri asuntoa keräillen vielä viimeisiä kamoja laukkuun välillä itkua tihrustaen. Musta on tullut raskauden aikana hirveä itkupilli ja etenkin väsyneenä se ei todellakaan ole pieniä tyttömäisiä kyyneleitä vaan naama räässä vollottamista.
Syy tämän päiväisin itkuihin on se että istun junassa parasta aikaan matkalla Ouluun mamman luokse kyläilemään. Usein olen jo kesällä käynyt kyläilemässä, mutta tänä kesänä reissu jäi pahoinvoinnin vuoksi tekemättä. Olen ollut viime aikoina niin tiiviisti kotona että viideksi yöksi pois lähtö tuntuu erityisen pelottavalta. Ja onhan tämä pisin aika erossa V:stä meidän suhteen aikana, joten kai mulla on lupa edes pieneen herkistelyyn? Tästäkin selvitään ja 9 tunnin ja 30 min päästä tämä tyttö on Oulussa!
