Tämä blogi on osa iPana Äitiys-palvelua

Sophie la Girafe Baby

, Ei kommentteja

Kiira sai ristiäislahjaksi ystävältäni Sophie la Girafen Baby aloituspakkauksen. Aloituspakkaus sisältää 20ml kokoiset kasvovoiteen, vartalovoiteen, vauvaöljyn ja pesunesteen vartalolle sekä hiuksille. Jokaista tuotetta ollaan nyt käytetty aina kylvyn yhteydessä ja todettu hyviksi.  Sen lisäksi että jokainen tuote toimii on niissä ihana hento laventelin tuoksu. Paketit ovat kauniin vaalean sävyisiä ja niitä mielellään säilyttää näkyvillä.

IMG_0666

Tyttö onkin tykännyt meidän hemmotteluilloista jolloin kylvssä ensin pestään rauhassa pesunesteen kanssa ja kuivailujen jälkeen rasvaillaan. Kasvovoidetta tietysti kasvoille, vartalovoidetta käsiin, mahaan ja selkään.  Lopuksi vielä hierotaan jalat vauvaöljyllä. Jalkojen hieronta on varmaan tytön lemppari koko puunauksesta vaikka onkin koko rutiinin ajan rentoutunut.

Sarjaan kuuluu vielä suojavoide ja kylpyvaahto, joista ainakin vaahtoa haluan päästä testaamaan. Muitakin tuotteita ostetaan lisää kun se aika koittaa. Vaikka aloituspakkauksessa kutakin tuotetta on ”vain” 20 ml on se noin pienelle ihmiselle riittoisa määrä. Tää on ehdottomasti sellainen lahja, jonka voisin ostaa itsekkin vauvalle ja vähän äidillekkin! Vastuuntuntoisena vanhempana piti tietysti itse testata laventelinen kasvovoide.

Karhunpoika sairasti

, Ei kommentteja

Torstaina olin Kiiran 3 kk neuvola. Uskomatonta että meidän pikkuvauva on jo 3 kk ikäinen. Tyttö painaa nyt 6220g ja on 62 cm pitkä. Mittausten ja kuulumisten kertoilun jälkeen Kiira sai rokotukset. 

IMG_0895

Ja voi mikä parku siitä tulikaan! En ole ikinä ennen kuullut tyttäreni itkevän niin kovaa ja lohduttomasti. Kyllä Kiira ilmoittaa nälästään kovaa ja välillä jopa käskyttämällä, mutta tuo oli ihan uutta. Oli äidilläkin myötätunnon kyyneleet lähellä kun joutui katsomaan pikkuisen suuria krokotiilinkyyneliä.

IMG_20150424_233048

Rokotusten jälkeen Kiira oli tavallista itkuisempi ja kaipasi syliä sekä halauksia koko ajan. Iltaa kohden se vain paheni ja tyttö alkoi tuntumaan kuumeiseltä. Onneksi olin neuvolan jälkeen hakenut apteekista särkylääkettä pikkuiselle. Se todella auttoi ja tyttö sai nukkua rauhassa. Hampaiden puhjetessa olen vamaan lähes yhtä lohduton kuin tyttökin, sillä jo tämä raastoi äidin sydäntä… Tänään Kiira on onneksi jo ollut oma itsensä hymyilevänä ja nyrkkejään syöden. Pikku prinsessa oli niin reipas että sai tänään ensimmäisen prinsessakirjansa, tällä hetkellä taitaa äiti olla siitä vielä enemmän innoissaan!

Iphone käytöstapoja tärkeämpi?

Ei kommentteja

Maanantaina kävelin vaunujen kanssa tavallista kauemmas ruokaostoksille ja tavaran paljouden vuoksi uskaltauduin turvautuman bussiin kotimatkalla. Ensimmäinen bussimatka vaunujen kanssa on hieman jännittänyt ja olen sitä ihan tietoisesti viivästyttänyt. Sain kuitenkin rattaat helposti bussiin ja pois. Kiira nukkui tyytyväisesti koko matkan, itelläni vain tuli hieman huono olo kuumassa autossa. Mutta matka meni siis hyvin, paitsi…

Lyhyen matkan ajan sain ihmetellä kanssa matkustajien käytöstapoja ja tilannetajua. Pysäkki minua myöhemmin bussiin tuli vanha nainen rollaattorin kanssa eikä vapanaa ollut istumapaikkoja joihin hän olisi päässyt. Ketään nuorista tai aikuisista ei tehnyt elettäkään tarjotakseen paikkaansa tai siirtääkseen sitä söpöä pientä käsilaukkua muuten tyhjältä istuimelta. Ainoa joka omaa paikkaansa iäkkäälle rouvalle tarjosi oli alakoulu ikäinen poika! Oikeasti, täytyykö siihen uusimpaan iphoneen uppoutua niin täysin ettei kiinnitetä huomiota mitä ympärillä tapahtuu tai leikitäänkö vain ettei huomata? Jos käsilaukku painaa niin paljon ettei sitä jaksa sylissä pitää suosittelen siirtymään hieman kevyemän malliseen vyölaukkuun!

Rääväsuullani aiheutin paljon paheksuvia katseita ja rouvalle istumapaikan kysäisemällä eikö ketään parempi kuntoinen voisi seisoa. Jos itse selvisin matkasta seisten vaunujen ja ruokaostosten kanssa selviää muutkiin terveet aikuiset ihmiset varmasti. Aina kritisoidaan ”nykyajan lapsia”, mutta jälleen se porukan nuorin osoittautui fksuimmaksi ja kohteliaammaksi. 

-1,1 kg

Ei kommentteja

Viime viikon aikana karistin otsikon mukaisesti -1,1 kg. Pudotus itsessään jo on piristävä juttu, mutta hymyn aihetta antoi viime viikkoinen farkkujen osto! Farkkukaupat ovat oikeastaan aina ollut itselleni se tuskanhikeä aiheuttava paikka. Vero Modasta lähti mukaan kahdet housut ja kokolappu miellytti vaikkei vielä tavoitteissa ollakkaan. 

Tällä kertaa en jaa kuvia syöpöttelyistä tai ruokapäiväkirjaa. Sen sijaan kerron miten liikunnan puolella on mennyt. Ostin viime viikkon keskiviikkona salikortin ja loppu viikon kävin päivittäin salilla eli yhteensä viidesti. Jalat, kädet ja keskivartalon treenasin itsekseni, mutta Villen rintäselkä-treeni ja ystäväni vetämä crosfit harjoituksia sisältämä treeni olivat ihan huippuja. Puhkusin, puhalsin ja hikoilin. Paljon.  Yhdessä tehdessä fiilis ja motivaatio ovat ihan eri tasolla, etenkin kun treenikaveri ei todellakaan päästä helpolla! Tällä viikolla salikäyntejä ei aloitettu yhtä reippaasti, mutta loppu viikon lupaan vetää täysillä ja tiistaina nähdään mihin se riittää! 

Sadepilvet

, , Ei kommentteja

Sadepilvi-projekti on odotellut tarvikkeita ja inspistä kuukausi tolkulla, kunnes lauantaina löytyi molempia. Olin ihan hukassa tarvikkeiden kanssa kun ei voinut vain kävellä lähimpää Tiimariin, mutta Myllyn askartelu- ja lahjatavaraliike Inspiraatio korvasi Tiimarin jättämän aukon. Olin varautunut hieman korkeampiin hintoihin ja huonoon valikoimaan, mutta sainkin edullisten tuotteiden lisäksi osaavaa asiakapalvelua. Jos musta kuoriutuu kunnon askartelija ostan tuolta jatkossakin materiaalit.

Mutta takaisin sadepilviin! Vielä raskaana ollessani selailin nettiä ja erityisesti Pinterestia etsien ideoita vauvanurkkaukseen. Törmäsin söpöihin pilvimobiileihin, jotka halusin ehdottomasti meillekkin, mutta seinälle. Lisää selaillessani huomasin sadepilvien ja pisaroiden olevan aika kovaa huutoa lastenhuoneiden sisutuksessa. Mitä värikkäämpiä pisaroita sen hienompia muiden askartelut tuntuivat olevan ja varmasti sitä kiinnostavampia vauvankin mielestä.

IMG_0878

Leikkasin kaksi isompaa ja yhden pienemmän pilven valkoisesta kartongista, joka sattumalta jäi ristiäispaketeista yli. Levitin koko pilven päälle liimaa ja päällystin harsokankaalla. Reunat leikkasin hieman kartongia isommiksi. Liiman ollessa vielä märkää ”rypytin” hieman kangasta. Pilvien ollessa valmiita leikkasin erivärisistä pahveista pisaroita. Pisaraketjut tein liimaamalla kahden pisaran väliin valkoisen ohuen ompelulangan. Lopuksi teippasin pisaraketjut pilvien takaosaan roikkumaan. Kun sadepilvet oli saatu seinälle ihasteltiin niitä tytön kanssa yhdessä. Muutaman tunnin työ kannatti kun sai katsella tytön hymyilyä ja hihkumista.

IMG_0886

IMG_0886

 

Sadepilvet voi myös toteuttaa ilman pilvien päällystämistä kankaalla, mutta pehmoisia pilviä on hauska lapsen isompana tunnustella. Pisaroiden väreiksi halusin iloisia ja tyttömäisiä varjea, mutta lisäksi myös hieman aitoutta käyttämällä harmaata. Helppo askarelu, joka onnistuu tehdä vaikka isomman lapsen kanssa yhdessä. Jopa tälläinen aloitteleva askartelija onnistuii ja innostui keksimään uusia tuotoksia!

IMG_0890

-0,9kg ja ruokapäiväkirja

Ei kommentteja

Viime viikon punnituksessa vaaka näytti samaa kuin edellis viikolla, kiitos pääsiäisen herkuttelun. Viime viikko lauantain ravintolassa syömistä lukuunottamatta meni kurinalaisesti ateriasuunnitelmaa noudatten. Salilla vierailin muutaman kerran ja lenkkipolulle eksyin kerran. Tarkoitan että todellakin eksyin, mutta lenkki oli kiva ja näin Raisiosta ihan uusia paikkoja siinä samassa. Tänään aamulla vaaka näytti -0,9kg eli lähes kilo tippunut. Ei mikään päätä huimaava vauhtia, muttaa motivoi jatkataan. Muutamia suunnitelmia on tehty loppukevättä varten, mutta niistä lisää lähempänä.Ruokailut ovat pysyneet samana ja yhtä ”tylsinä”. Jos nirsous on heikkouteni on vahvuuteni että jos jostain pidän voin sitä syödä päivästä toimen. Tosin olisi ihan kehittävää harjoitella uusia terveellisiä ruokia. Alla kuvina tämän päivän ruokailut aamusta iltaan+3 litraa vettä.

 

IMG_0414

k

IMG_0877

IMG_0870

IMG_0872

 

Emotion Tracker part. 2

, , Ei kommentteja

Saatuani Emotion Tracker-sovelluksen käyttöön olin iloinen saadessani uuden apin käyttöön.Olenhan tekemässä listojakin asiasta kuin asiasta. Tabletin muistio on paljon täydempi erillaisista listoista kuin kuvagalleria! Nyt kun olen tunteitani avioinut ja kirjannut useamman viikon ajan osaan paremmin kertoa sen todellisista hyödyistä. Käytössä on useita kategorioita ja elämän osa-alueita joiden alle voi kirjauksia tehdä. Itsellä kovassa käytössä on ollut perhe, parisuhde, raha ja ulkonäkö. Tunteita kirjatessa sain kuitenkin huomata miten mallillaan elämäni on. Hyvähän se on, mutta koen että Emotion Tracker on vahvimmillaan negatiivisten tunteiden käsittelyssä.

Valehtelisin jos väittäisin ettei sovellukseen ole tullut kirjttua mitään negatiivista. Erityisen paljon paineita tällä hetkellä tuo oma tyytymättömyys vartalooni. Vaikkei se tällä hetkellä tietenkään ole tärkeysjärjestyksen kärjessä, mutta vaikuttaa mielialaani paljon. Ja noh, mieliala vaikuttaa kaikkeen. Emotion Trackerin avulla on käyttänyt enemmän aikaa tunteiden käsittelyyn enkä antanut niiden kasaantua liian painavaksi lastiksi. Oppinut hyväksymään tunteet, mutta myös alkanut tavoittelemaan parempaa oloa.

Suuret ilon ja onnistumisen hetket pysyvät mielessä paljon paremmin kuin ne pienemmät ja arkisemmat, mutta silti tärkeät onnistumisen askeleet. Tämän vuoksi olen keskittynyt kirjaaman myös niitä arkisempia onnen hekiä.  Ja tämä on opettanut avostamaan pienempiäkin asioita enemmän ja muuttanut ajattelua tapaa huomattavasti positiivisemmaksi.

Meillä vauva-arki pyörii helposti, välillä pelottavankin sujuvasti. Mutta jos nyt jossitellaan oikein urakalla ja kuvitellaan että vauva valvottaisi enkä itse saisi nukuttua. Jos näin olisi, olisin varmasti väsynyt ja allapäin sekä kokisin asiat hyvin eri tavalla. Tällöin Emotion Trackerisa oli varmasti vielä enemän hyötyä. Uskon että meilläkin tulee vaikeita hetkiä, aikoja kun epäilen itseäni ja lapsen kanssa arki takkuaa. Se aika voi olla kun hampaita alkaa tulemaan, kun harjoitellaan syömistä tai uhmaikäinen lapsi tottelee vain isäänsä. En voi tietä, mutta silloin sovellus tulee varmasti vielä enemmän tarpeen.

IMG_0869

9 hauskaa huomiota äitiydestä

Ei kommentteja

Joka laukusta löytyy nykyään tutteja, puklurättejä ja vaippoja kun ennen laukun täytti huulirasvat, hajuvedet ja lehdet mahdolisten odottelujen varalta.

Puhun itsestäni monikossa, myös silloin kun asia koskee vain itseäni. Tai ainakaan vielä Kiira ei tee ruoka, lue kirjaa tai lakkaa kynsiä. Myös muut puhuvat minusta monikossa useasti.

Keskustelen helposti vieraiden ihmisten kanssa yksityisasioista 10 minuuttia ennen kuin edes havahdun kuinka yksityisiä asioita multa onkaan kysytty.

Olen aina ollut aikamoinen vanhusmagneetti, mutta vaunulenkkeillessä keskustassa matkaan saa nopeasti mukaan päiväkävelylllä olevan papan jonka kanssa  keskustella esim siperiantuulesta.  Useimmiten tää on aika  piristävää. Miksi me suomalaiset keskustellaan muille vain jos toisella on lapsi tai koira?

Mennessäni julkisille paikoilla mietin ensimmäisenä missä on lastenhoitohuone ja mikro maidon lämmitystä varten.

Ekaa kertaa elämässäni olen aina ajoissa ja aikataulussa. Miten on mahdollista että tähän tarvittiin vauva?

Puhun sujuvasti tunti tolkulla saamatta vastauksia. Jopa silloin kun tyttö on jo ñukahtanut.

Termi tyttöjen ilta ei tarkoita enään iltaa yöelämässä alkoholin siivittämänä.  Tyttöjen ilta tarkoittaa tytön kylvettämistä ja hieromista vauvaöljyllä. Pikku pimulle maitodrinkkejä ja äidille pepsi maxia sekä smoothie coktaillasista.

Ruoka maistuu kylmänä ja entinen ehdoton oikea kätinen on jo aika taituri vasemmankin käden käytössä.  

2 kk hitit

, , Ei kommentteja

Kiira on nyt 2 kk ja risat, joten taas on aika listata taas kuukauden hitit. Tyttö kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Se pieni yhdellä käsivarrelle mahtua käärö jonka kanssa sairaalasta tulin kotiin valtaa jo lähes koko sylin. Hymyjä ja keskusteluita tyttö suo jatkuvasti enemmän sekä tunnistaa tuttuja juttua. Ihahhaa-laulun alkaessa aletaan hymyilemaan ja potkuttelemaan jaloilla. Oma itsevarmuus kasvaa päivä päivältä ja koko ajan opin tuntemaan tyttöämme paremmin. Samalla on myös ollut ihana seurata miten myös läheiset oppivat tuntemaan ja käsittelemään Kiiraa. Vaikka Kiira isänsä sylissä on hellyttävin näky tulee kovana kakkosena oman isäni antama huomio pikku tytölleni. Ainoa mikä harmittaa etten pääse näkemään Kiiraa vähäsanaisen, mutta niin viisaan edesmenneen pappani sylissä. Uusia taitoja on pään pystyssä pitäminen ja kääntyily sekä jatkuvasti kehittyä katsekontakti.

IMG_0623

Omat kädet ja kieli. Pikku neiti on nyt löytänyt pikku nyrkkinsa ja koittaa saada niitä suuhunsa jatkuvasti. Omat kädet voittavat lähes jo tutinkin. Myös kieli on tunnistettu omaksi ja sillä temppuillaan sekä koitetaan nuolla omia sormia tai äidin kaulaa. 

IMG_0462

Unirytmi on jo aika vakiintunut. Aamupäivällä nukutaan lyhyitä päikkäreitä ja iltapäivällä maistuu pidemmät unet. Alkuillasta torkutaan pieniä pätkiä ja yöunille viedään klo 23. Lapsi nukkuu, aikuiset nukkuu, joten kaikki voittaa.

Leikkimatto. Ikeasta löydettiin Kiiralle leikkimatto, jonka kaaressa roikku aurinko, joutsen ja pilvi. Matolla köllötellään selällään mobiileja ihmetellen ja jaloilla potkien sekä harjoitellaan pään nostelua mahallaan. Muutamat kerrat on ehditty jo kääntyilemäänkiin.

IMG_0345

Leikit ja laulut. Joka päivä leikitään muutami tutuiksi tulleita leikkejä. Varpaista nenään kiipevät sormet- leikki ja ketä on peilissä-leikki ovat tämän hetken lemppareita. Parhaat naurut aiheuttaa kuitenkin aamuinen vaatteiden vaihto sekä tädin ja enon ilmeilyt. 

Ristiäiset. Jännityksestä huolimatta juhlat sujuivat hyvin. Ristiäisistä olenkin kertonut enemmän kahdella aikaisemmalla postauksella ja vielä on tulossa yksi kirjoitus muutamasta lahjasta. P.S posti toi Kiiran kela-kortin tällä viikolla ja nyt hän on virallisesti Kiira Emilia Voutilainen. Oli aikamoinen pysähdys lukea tytön nimi virallisesta kirjekuoresta!

Salikäynnit. Takana on nyt kolme salireissua, jotka ovat vain innostaneet äitiä kuntoilemaan. Suurimmaksi osaksi tyttö nukkuu salilla, mutta herätessään naureskelee minun puhinaa ja hikoilua. 

Näkemiin neiti Negatiivinen!

Ei kommentteja

Mulla on ollut menossa jokin ihmeellinen negatiivinen vaihe viime viikkojen ajan. Loukkaannun asioista joille ei mahda mitään, suutun vitseistä ja teen karpäsestä härkäsen. Ja myönnän että olen ollut todella rasittava. Tuntuu että itseni lisäksi aiheutan pahaa mieltä myös muille. Jälkikäteen kiroan itseäni ja ärsyynnyn vielä enemmän kun en vain pitänyt suutani kiinni.Valitettavasti tämän kaiken p****n saa niskaan Ville, joka useimmiten täysin syytön mun mielipahaan. Miksi sille läheisimmälle ja todella rakkaalle ihmiselle on inhottavin? Sama kun teininä kaiken sai kestää vanhemmat.  Olen ollut juuri sellainen tyyppi, josta en itse pidä ollenkaan. Kaikille tulee varmasti ekana mieleen että väsyneen äidin puhetta, mutta ei mä en ole väsynyt,  nukun pitkään ja hyvin eikä vauva-arki ole syy tähän. Toinen hyvä syy olisi imetyksen aiheuttamat hormonihyökkäykset, ihan kiva selitys, mutta ku mä en imetä. Kykenemätön siihenkin. 

Koskaan kaikki ei ole täydellistä, mutta kaiken kaikkiaan mä elän mun unelma elämää. Vaikka sitä omakotitaloa ja Lady nimistä Kultasennoutajaa ei vielä olekkaan. Mulla on ihana poikaystävä, kaunein lapsi, loistavat välit vanhempiin ja sisaruksiin sekä hyviä ystäviä. Ainut mikä mättää on oma asenne. Ja siihen tulee muutos just nyt. Heti tän postauksen jälkeen korjaan oman asenteeni. Niin kuin Hyvät ja huonot uutiset-ohjelma kertoo että kuten mieliala vaikuttaa kävelytyyliin vaikuttaa myös kävelytyyli mielialaan! Postausta kirjoittaessa olen samalla jutellut missäs muuallakaan kuin Facebookissa ystäväni kanssa, joka fiksusti sanoi ”positiivisille ihmisille tapahtuu kaikkee kivaa”. Joten nyt hyvästelen neiti Negatiivisen ja oon avoin kaikelle lisä kivalle!

Miksi mä kirjotan tästä mun blogissa? Siksi että tätä se elämä on hyvä ja huonoja fiiliksiä, mutta elämän on. Yleensä muo ärsyttää lukea muiden blogeissa just näitä ankeita angstaus postauksia, mutta täähän on sitä arkea aidoimmillaan kun aina ei hypitä ruusun terälehdillä vaan väillä osutaan piikkisiiin varsiin. Äskeiseen lauseen kirjoitettua tajusin että toihan on just mun elämänmotto, jonka oon ite unohtanu vaikka se onkin tatuoitu ruusun kuvana selkään. Toivottavasti muutkin hyvästelevät mahdolliset neiti Negatiivisen. Palaillaan myöhemmin iloisemmilla aiheilla, paremmalla fiilikselllä ja ehkä vähän paremmalla oikeinkirjoituksellakin! ♥

 

1 2