Onko muille laatikko johon on keräilty muistoja lapsuudesta tuttu? Vanhempieni luota löytyy oma lapsuuden muistolaatikko, johon on kerätty talteen kortteja, askarteluja, piirustuksia, tutti yms… Omat muistoni ovat kauniissa kestävässä pahvilaatikossa, jonka kuulemma mammani on jostain ostanut. Laatikkoa oli jännä tutkia pienempänä ja ihmetellä omia teoksia vaikka niistä olisi ollut aika vain pari vuotta. Vanhempana ne herättävät paljon muoistoja. Vaikken ole pitkään aikaan käynyt tonkimassa omaa laatikkoa naurattaa jo ajatus taikataikinasta tehdystä paasiäistipusti, jota pienempänä maisteltiin aina ja irvisteltiin siskon kanssa suolaiselle maulle. Itsetehdystä inkkarikaulakorusta muistan selkeästi päiväkodin järjestämän intiaanipäivän, jolloin perheen kanssa sai meloa ja paistaa tikkupullia. Vielä vuosienkin jälkeen kummitädiltä saaduissa korteissa on sama kaunis vanhanaikainen tekstaus kuin ristiäiskortissani on.
Halusin ehdottomasti tallettaa myös Kiiran muistoja näin Vauvakirjan lisäksi. Meillä ei ole vielä sitä Oikeaa laatikkoa vaan väliaikaisena muistolaatikkona toimii vielä vain läpinäkyvä muovilaatikko. Ensin ajattelin käyttää tähän äitiyspakkauksen laatikkoa, mutta totesin sen vievän tilaa liikaa. Tällä hetkellä Kiiran laatikosta löytyy kortteja, askarteluja, pienen pieniä vaatteita ja sairaalakortti. Vuosien myötä sinne tiensö löytää varmasti vielä tutti, lempilelu, lisää askarteluja ja kortteja, valokuvia, hiustupsu ensimmäiselt kampaajakäynniltä, ensikengät ja paljon muuta. Parin vuoden päästä varmaan totean äitispakkauksen laatikon olevan liian pieni…
Meidän tyttö on nyt 8 kk ja risat. Torstaina neuvolassa pituutta mitattiin 69,5 cm ja painoa 8234 g. Kasvu on siis ihan normaalia vaikka itse luulinkin Kiiran painavan jo reilu 9 kg. Kiiralla on kaksi alahammasta, jotka on tullut aika kivuttomasti. Kuvittelin öiden olevan pelkkää huutoparkua hampaiden tullessa, mutta meillä se on näkynyt ehkä hieman runsaampana kuolaamisena ja kaiken mahdollisen pureskelun tarpeena.
Neuvolan jälkeen alettiin antamaan ruokailujen yhteydessä myös raejuustoa, jota Kiira syö sormiruokana lautaselta tai tilanteen sattuessa pöydältä. 10 kk iässä saadaan alkaa totuttelemaan hapanmaito tuotteiseen kuten jugurttiin ja rahkaan yms. Ruokailut meillä sujuu hyvin. Kiira syö useimmiten hyvällä ruokahalulla tarjottua ruokaa vaikka lemppareitakin tietty löytyy. Omenainen riisipuuro tosin ei maistu. Ruokailut rytmittävät päivää paljon, joka auttaa hyvin arjen suunnittelussa. Helppo sopia tapaamisia kavereiden kanssa ja sovittuihin tapaamisiin kun tietää milloin tyttö syö ja nukkuu. Päiväunet voivat vaihdella, mutta pääsääntöisesti Kiira nukkuu ennnen lounasta ja välipalan jälkeen. Yöunille mennään klo 21 aikoihin,
Ainoana vauva-arjen haasteena on noin 3 viikkoa kestänyt eroahdistus, joka on kuitenkin yleistä tämän ikäisillä. Nyt olen toiminutkin neuvolasta saatujen ohjeiden mukaan, poistuessani huoneesta sanon Kiiralletulevani pian ja huikkaan vielä uudestaan ovenkulmalta. Aikaisemmin hoidin asian supernopesti/jätin sen kesken/ hain Kiiran mukaan. Järjestelmällisesti toimiminen on kuitenkin rauhoittanut hieman Kiiraa sekä minua. Tämän seurauksena Kiira ryömi torstaina olohuoneesta keittiöön saakka. Josta päästäänkin tytön liikkumiseen. Kiira istuu hyvin itse ja osaa siirtua vaihtelevasti siitä mahalleen, muttei kuitenkaan nouse itse istumaan. Hän osaa myös ryömiä, mutta tekee sitä aika vähän. Neuvolan terveyden mukaan ”tottunut saamaan asiat luokseen”. Kun kauempana on jotain mitä haluaa (usein jotain kiellettyä) ryömii kyllä, mutta mielelläänn leikkii tyytyväisesti lähella olevien lelujen kanssa.
Eroahdistuksesta huolimatta meillä on hymyilevä ja nauravainen sekä tyytyväinen tytär. Kiira tykkää koirista, keinumisesta, halimisesta, lehtien repimisestä, erillaisten pintojen tunnustelusta, hypyttelystä ja kaikesta hassuttelusta. Lemppari letut vaihtelevat, mutta kaukosäätimet ja kännykät kiinnostavat, myös tv-tason ovia on kiva käydä taputtelemassa. Hauksin leikki tällä hetkellä on kuitenkin tavaroiden heittäminen ja hakkaaminen. Syöttötuolissa istuessaan heittää kaiken lattialle naureskellen. Kiira rakastaa huomiota ja aikuisten keskustellessa liikaa kahdestaan alkaa kiljumaan. Tämä on todettu monesti tehokkaaksi tavaksi saada huomiota mm. kaikilta paikalla olioilta. Kiira on juuri täydellinen juuri meille!
4 kuukauden iän kunniaksi täällä on alettu maistelemaan soseita. Koska yöunet ovat meillä sujuneet niin hyvin ajattelin tämän olevan meidän kompastuskivi. Olen kuullut että soseisiin totuttelu voi olla todella vaikeaakin ja jopa turhauttavaa yrittäää löytää ruokia, jotka maistuisivat edes vähän. Mutta tähän mennessä meillä on alkanut hyvin. Ensimmäinen maistainen meillä oli kurkku. Päätettiin antaa kurkku maiskuteltavaksi ihan spontaanisti vieraillessamme Kiiran isovanhemmilla. Kurkkua ihmeteltiin hetki ennenkuin kuin Kiira ymmärsi että sitähän voisi imeskellä ja hyvinhän se maistui, vaikkei sillä maha täyttynytkään. Ensimmäinen sose oli mangopiltti ja toinen itsetehty porkkanasose. Tällä viikolla lisästtiin porkkanan joukkoon myös perunaa. Ideana meillä on ollut antaa viikon välein uutta ruokaa.
Liputan itsetehtyjen soseiden puolesta niiden helpouden ja halpuuden vuoksi. En ole perehtynyt tarkemmin pilttien sisältöön, mutta vähän epäilyttää niiden pitkät päivämäärät. Neuvolassa tosin sanottiin valmis pilttien olevan ihan okei! Olen tehnyt kerralla viikon annoksen ja pakastanut yhden päivän kokoisiin annoksiin.
Maistelu on tosiaan alkanut hyvin ja käytössä olevia ruokia syödään ihan mielellään. Sotkuistahan se on kun ihan vielä ruuan nieleminen ei ole hallussa. Maidon lisäksi päivän aikana meillä syödään sosetta noin kaksi kertaa ja pikkuhiljaa lisätään sosekertoja. Seuraavaksi maistellaan varmaan bataattia ja banskua!
Milloin ja millä ja miten teidän soseilu on alkanut?
Äitejä, isiä ja kasvatustapoja on erillaisia. Osa haluaa hanskata arjen tiukoilla rutiineilla ja joku hieman rennommalla otteella. Muttamyös vauvoja ja lapsia on erillaisia kuten aikuisiakin ihmisiä. Aina ei vanhempien ennalta suunniteltu toimintatapa olekkaan se joka toimii juuri oman lapsen kanssa. Vaikka lapsi mielletään jonkin teorian mukaan ”tyhjäksi tauluksi”, jota ensin vanhemmat kehittävät ja myöhemmin ympäristö, kokemukset ja lapsi itse, on miellestäni tärkeää kuunnella vauvan omaa tahtoa.
Jotkut vauvat haluavat yöunille jo alkuillasta, jotkut myöhemmin. Monissa vauvan rytmiä käsittelevissä artikkeleissa mainotetaan tarkkoja aikoja ja rutiineja. Allekirjoitan itse ohjeen hieman kevennetysti. Kannatan rutiineja sekä aikatauluja ja uskon niiden tuovan vauvalle turvaa ja apua päivän kulun hahmottamiseen, mutta mielestäni ei ole tarpeellista pelata minuutti aikataululla. Toki joillekkin se sopii ja varmasti meilläkin pelin henki muuttuu kun Kiira menee päivähoitoon ja samalla omakin arki muuttuu hektisemmäksi.
Kiira nukkuu päivän aikana keskimäärin kolmet päiväunet, jotka kestävät puolesta tunnista kahteen tuntiin. Kiira ei laiteta päikkäreille tiettyyn kello aikaan tai herätetä tietyn ajan kuluttua vaan kuunnellaan lasta ja hänen tarpeitaan. Yöunille Kiira menee tällä hetkellä klo 21:30-23 riippuen päivän touhuista, päiväunista ja ruokailuista.
Tekstin tarkoitus oli kertoaa meidän tavoista kuitenkin tuomitsematta muiden tapoja. Olisi mielenkiintoista kuulla kommmentein mitä mieltä muut on ja miten teillä noudatetaan päivärytmiä?
Eilen meillä oli Kiiran kanssa ensimmäinen kerhopäivä Kiira nukkahti päikkäreille sopivasti puolilta päivin ja iltapäivästä suunnattiin kerhoon Raision seurakuntatalolle Kullannuput-ryhmään. Kullannuput on Raision seurakunnan järjestämä kerho alle 1 vuotiaille lapsille ja heidän vanhemmille.
Kerho alkoi rukouksella ja alkulaululla johon lapset saivat osallistua helistimiä heiluttaen, joka muutamalla eksyi välitttömästi suuhun. Isommat lapset osasivat jo taitavasti soittaa ja tanssia mukana, mutta Kiira keskittyi muiden touhujen seurailuun, Joka kerralla kerhossa on jotain suunniteltua ohjelmaa tai aihe leikin ja vapaan keskustelun lisäksi. Tällä kertaa ohjelmana oli äitienpäiväkorttien askartelua. Jokainen lapsi sai painaa käden tai jalan kuvan pahvista leikattuun paitaan. Me oltiin painettu jo sunnuntaina kotona jalan kuvia, joten päätin yrittää käden painamistä tällä kertaa. Muutaman yrityksen ja maalisen äidin ja lapsen jälkeen saatiin jopa kättä muistuttavia tuloksia!
Olen vähän jännittänyt kerhoon menemistä ja siksi sinne mentiin vasta nyt. Puolitoista tuntia kului kuitenkin nopeasti ja meillä taisi molemmilla olla mukavaa. Kiira jutteli ja hymyili muille vauvoille ja minä pääsin tutustumaan muihin äiteihin. Harmi että kerhoa on ennen kesätaukoa enään vain kaksi kertaa, mutta osallistutaan myös silloin ja jatketaan syksyllä.
Sadepilvi-projekti on odotellut tarvikkeita ja inspistä kuukausi tolkulla, kunnes lauantaina löytyi molempia. Olin ihan hukassa tarvikkeiden kanssa kun ei voinut vain kävellä lähimpää Tiimariin, mutta Myllyn askartelu- ja lahjatavaraliike Inspiraatio korvasi Tiimarin jättämän aukon. Olin varautunut hieman korkeampiin hintoihin ja huonoon valikoimaan, mutta sainkin edullisten tuotteiden lisäksi osaavaa asiakapalvelua. Jos musta kuoriutuu kunnon askartelija ostan tuolta jatkossakin materiaalit.
Mutta takaisin sadepilviin! Vielä raskaana ollessani selailin nettiä ja erityisesti Pinterestia etsien ideoita vauvanurkkaukseen. Törmäsin söpöihin pilvimobiileihin, jotka halusin ehdottomasti meillekkin, mutta seinälle. Lisää selaillessani huomasin sadepilvien ja pisaroiden olevan aika kovaa huutoa lastenhuoneiden sisutuksessa. Mitä värikkäämpiä pisaroita sen hienompia muiden askartelut tuntuivat olevan ja varmasti sitä kiinnostavampia vauvankin mielestä.
Leikkasin kaksi isompaa ja yhden pienemmän pilven valkoisesta kartongista, joka sattumalta jäi ristiäispaketeista yli. Levitin koko pilvenpäälle liimaa ja päällystin harsokankaalla. Reunat leikkasin hieman kartongia isommiksi. Liiman ollessa vielä märkää ”rypytin” hieman kangasta. Pilvien ollessa valmiita leikkasin erivärisistä pahveista pisaroita. Pisaraketjut tein liimaamalla kahden pisaran väliin valkoisen ohuen ompelulangan. Lopuksi teippasin pisaraketjut pilvien takaosaan roikkumaan. Kun sadepilvet oli saatu seinälle ihasteltiin niitä tytön kanssa yhdessä. Muutaman tunnin työ kannatti kun sai katsella tytön hymyilyä ja hihkumista.
Sadepilvet voi myös toteuttaa ilman pilvien päällystämistä kankaalla, mutta pehmoisia pilviä on hauska lapsen isompana tunnustella. Pisaroiden väreiksi halusin iloisia ja tyttömäisiä varjea, mutta lisäksi myös hieman aitoutta käyttämällä harmaata. Helppo askarelu, joka onnistuu tehdä vaikka isomman lapsen kanssa yhdessä. Jopa tälläinen aloitteleva askartelija onnistuii ja innostui keksimään uusia tuotoksia!
Kiira on nyt 2 kk ja risat, joten taas on aika listata taas kuukauden hitit. Tyttö kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Se pieni yhdellä käsivarrelle mahtua käärö jonka kanssa sairaalasta tulin kotiin valtaa jo lähes koko sylin. Hymyjä ja keskusteluita tyttö suo jatkuvasti enemmän sekä tunnistaa tuttuja juttua. Ihahhaa-laulun alkaessa aletaan hymyilemaan ja potkuttelemaan jaloilla. Oma itsevarmuus kasvaa päivä päivältä ja koko ajan opin tuntemaan tyttöämme paremmin. Samalla on myös ollut ihana seurata miten myös läheiset oppivat tuntemaan ja käsittelemään Kiiraa. Vaikka Kiira isänsä sylissä on hellyttävin näky tulee kovana kakkosena oman isäni antama huomio pikku tytölleni. Ainoa mikä harmittaa etten pääse näkemään Kiiraa vähäsanaisen, mutta niin viisaan edesmenneen pappani sylissä. Uusia taitoja on pään pystyssä pitäminen ja kääntyily sekä jatkuvasti kehittyä katsekontakti.
Omat kädet ja kieli. Pikku neiti on nyt löytänyt pikku nyrkkinsa ja koittaa saada niitä suuhunsa jatkuvasti. Omat kädet voittavat lähes jo tutinkin. Myös kieli on tunnistettu omaksi ja sillä temppuillaan sekä koitetaan nuolla omia sormia tai äidin kaulaa.
Unirytmi on jo aika vakiintunut. Aamupäivällä nukutaan lyhyitä päikkäreitä ja iltapäivällä maistuu pidemmät unet. Alkuillasta torkutaan pieniä pätkiä ja yöunille viedään klo 23. Lapsi nukkuu, aikuiset nukkuu, joten kaikki voittaa.
Leikkimatto. Ikeasta löydettiin Kiiralle leikkimatto, jonka kaaressa roikku aurinko, joutsen ja pilvi. Matolla köllötellään selällään mobiileja ihmetellen ja jaloilla potkien sekä harjoitellaan pään nostelua mahallaan. Muutamat kerrat on ehditty jo kääntyilemäänkiin.
Leikit ja laulut. Joka päivä leikitään muutami tutuiksi tulleita leikkejä. Varpaista nenään kiipevät sormet- leikki ja ketä on peilissä-leikki ovat tämän hetken lemppareita. Parhaat naurut aiheuttaa kuitenkin aamuinen vaatteiden vaihto sekä tädin ja enon ilmeilyt.
Ristiäiset. Jännityksestä huolimatta juhlat sujuivat hyvin. Ristiäisistä olenkin kertonut enemmän kahdella aikaisemmalla postauksella ja vielä on tulossa yksi kirjoitus muutamasta lahjasta. P.S posti toi Kiiran kela-kortin tällä viikolla ja nyt hän on virallisesti Kiira Emilia Voutilainen. Oli aikamoinen pysähdys lukea tytön nimi virallisesta kirjekuoresta!
Salikäynnit. Takana on nyt kolme salireissua, jotka ovat vain innostaneet äitiä kuntoilemaan. Suurimmaksi osaksi tyttö nukkuu salilla, mutta herätessään naureskelee minun puhinaa ja hikoilua.
Nyt vuorossa ensimmäinen postaus meidän päivästä aamusta iltaan. Tai itseasiassä edellisestä illasta seuraavaan iltaan, koska nukkumaan meno ja yö vaikuttavat tietysti paljon päivän fiilikseen. Esittelyssä on meidän tavallinen arkipäivä jolloin Ville tekee yövuoroa.
22:50 Vaihdan tytölle vaipan ja yöppärit. Tyttö syö viimeisen kerran ennen yöunia. Useimmiten nukutetaan tyttö meidän sängyssä vieressä ollen ja hänen nukahdettuaan nostetaan omaan sänkyyn. Tänään tyttö nukahtaa kesken syömisen ja siirrän hänet suoraan omaan sänkyyn. Käyn itse suihkussa ja teen omat iltatoimet.
00:00 Menen itsekkin sänkyyn, mutta selailen vielä nettiä ja viestittelen Villen kanssa joka lähti aikaisemmin illalla yöksi töihin.
00:30 Sammutan valot ja alan itsekkin nukkumaan.
04:45 Tyttö herää ja ilmoittaa nälästä. Syötän ja otan pikkuisen viereeni nukkumaan. Nukahdetaan molemmat nopeasi uudestaan.Tämä yö on yksi harvoista kun hän herää syömään ennen aamua.
07:15 Ville tulee töistä. Syötän tytön ja nukutaan vielä kaikki.
08:30 Noustaan tytön kanssa ja vaihdetaan vaippa, tehdään aamupesut sekä puetaan päivävaatteet. Aamut aloitetaan aina toiminnalla valoisassa huoneessa paljon höpötellen. Pikku muru ei ilmoita vielä nälästä, joten syön oman aamupalani ensin.
09:00 Syötän tytön ja jutellaan leikkimatolla sekä ihmetellään hymynaamaa. Tyttö on hieman levoton ja masu hieman sattuu, joten rauhoittelen häntä sylissä kantaen kunnes hän nukahtaa ja siirrän hänet sitteriin.
10:00 Järjestelen asuntoa, jotta iltapäivälle jää enään vain imurointi ja moppaus. Mulla on tapana siivota maanantaisin sekä perjantaisin ja torstaina pesen pyykkikorin tyhjäksi. Tällä kertaa kuitenkin siivous siirtyi tiistaille maanantain kiireiden vuoksi.
11:30 Ville herää ja höpötellää sekä halaillaan sängyllä koko perheen voimin. Tyttö syö aamun kolmannen kerran ja maidon joukkoon on sekoitettu 5 tippaa D-vitamiinia.
12:30 Syön lounaan ja Ville aamupalan, jonka jälkeen lähdetään ulos vaunulenkille. Lämpöiset ilmat ja aurinko piristää ihan älyttömästi!
15:05 Ystäväni tulee kylään ja kahvitellaan koko porukalla eilen tehdyn Pinaatti-fetapiirakan äärellä. Piiras pala toimii hyvin välipalana. Ystäväni kyläilyn aikana tyttö on Villen sylissä, joka syöttää tytön.
17:40 Ville lähtee töihin ja on tällä kertaa reissussa reilu vuorokauden ajan. Tiedän jo oven käydessä että viimeistään nukkumaan mennessä mulla iskee ikävä, nukun aina Villen poissa ollessa huonommin. Alan siivoamaan tyttö sylissä ja välillä leikkimatolla mun touhuja ihmetellen. Mietin miltä tytöstä vanhempana tuntuu isän yövuorot ja huolehdin jo etukäteen omiakin mahdollisia yövuoroja tulevaisuudessa. Ajatus meidän pikkutytöstä vieraiden ihmisten hoidossa pelottaa.
18:30 Syön ruuan. Meidän ruuat on tosi yksinkertaisia, paistetaan kanaa/kalaa/jauhelihaa useammaksi päiväksi, jota syödään salaatin/kasvisten ja raejuuston kanssa. Tästä Villen on helppo tehdä eväät töihin ja mä saan sapuskan lautaselle nopeasti vaikka nälkä iskisi kiireenkin keskellä.
19:00 Höpöttelen ja laulelen tytölle, joka maikoilee leikkimatolla välillä hymyillen ja vastaillen kiljahdellen mun jutuille. Hassua miten luontevasti juttelen ”yksinäni” päivän ojjelmasta, tapahtumista, sisustusideoista, haaveilen tulevaisuudesta yms…
19:45 Tyttö syö jälleen ja siirryn sohvalle vauva sylissä katselemaan telkkua. Sovin Facebookissa huomiselle ohjelmaa: käynti vanhalla työpaikalla ja kauppareissu äidin kanssa.
21:20 Pikkuinen syö ja nukahtaa syliin.
22:00 Siirrän tytön sohvalla viereeni sitteriin ja menen tekemään iltapalaksi smoothien. Tyttö nukkuu niin rauhallisesti että menen suihkuun ja ehdin tehdä rauhassa ihanan kasvohoidon. Nämä omat hiljaiset hetket ovat välillä ihan luksusta!
23:00 Tyttö nukkuu vielä, mutta herää kun alan vaihtamaan vaippaa ja yövaatteita. Tyttö syö tänään viimeisen kerran ja makoillaan sängyssä yhdessä. Pikku muru pitää murina ääntä ja huiskii käsillään 10 minuuttia kunnes nukahtaa ja siirrän hänet omaan sänkyyn jatkamaan yöunia. Menen itse vielä olohuoneeseen aloittelemaan muutamaa blogi postausta ja selailen lemppari blogini läpi.
01:15 Lähetän Villelle hyvän yön toivotukset ja rauhoitun nukkumaan.
21.1.2015 klo 21:15 syntyi meidän pikku prinsessa. Syntymäpaino oli 3610g ja pituus 50cm. Niin paljon onnea ja iloa pienessä paketissa. Hankala löytää sanoja kuvaamaan tunteita kun ensimmäisen kerran sai oman lapsen syliin. Olo oli tietysti onnellinen, mutta myös hieman hämmentynyt ja epäuskoinen-onko tämä varmasti totta? Ihmetelessä ja ihastellessa päivät ovatkin kuluneet nopeasti.
Synnytyksen jälkeen vietettiin muutama tunti vielä synnytysosastolla leväten, jonka jälkeen me vauvan kanssa jatkettiin lapsivuodeosastolle ja V kotiin lepäilemään. Oma toivomukseni oli päästä kotiin mahdollisimman pian, mutta pikkuisen painon laskun ja keltaisuuden tarkkailun vuoksi kotiuduttiin vasta maanantaina 26.1.
Ensimmäiset päivät kotona ovat tosiaan kuluneet todella nopeasti paljon juurikin ihmetellessä ja ihastellessa. Myös muutamat vieraat ovat käyneet nuuskuttelemassa vauvan tuoksua, neuvolatäti kävi kotikäynnillä, ollaan käyty jo ulkoilemassa muutaman kerran ja ruokaostoksilla. Nyt jatkan meidän prinsessan ihastelua ja tulen myöhemmin postailmeaan viime päivien ohjelmasta, sairaala ajasta, fiiliksista, uudesta arjesta ja paljosta muusta.
Laskettuaika tuli täyteen torstaina 15.1 ja täällä ollaan edelleen yhdessä koossa. Torstain iltana käytiin saunomassa ja aloitettiin ns. vauvanhäätö puuhat, mutta muutamia hieman kivuliaampia supistuksia lukuunottamatta mitään merkkejä lähenevästä synnytyksestä ei vielä ole.
Oma mieli on yllättävän rauhallinen vaikka malttamattomana odottelenkin että päästäisinkin jo tutustumaan meidän lapseen. Pienen jännityksen ja malttamattomuuden lisäksi mietityttää miltä se muru näyttää, onkohan terve, minkä kokoinen, osataanko heti luontevasti hoitaa ja pidellä lasta ja missä kunnossa itse olen synnytyksen jälkeen. Paljon siis mielessä pyörii ajatuksia ja odotuksia sekä tietysti pientä pelkoakin. Vieläkään onneksi itse synnytys ei pelota ja suhtaudun siihen kokemuksena ja hoidettavana asiana. Ensimmäiset kotona uuden perheenjäsenen kanssa hieman hermostuttaa, mutta tiedän että yhdessä V:n kanssa me pärjätään ja opitaan varmasti nopeasti.
Meidän tulevien vanhempien lisäksi myös moni muu odottaa jo malttamattomana ja paljon kysellään meidän fiiliksiä sekä mahdollisia synnytyksen käynnistymisen merkkejä. Ihana huomata kuinka montaa ihmistä meidän lapsen syntymä kiinnostaa ja kuinka moni häntä odottaa. Oma tukiverkko ei voi olla liian iso näin tärkeän asian kohdalla ja liikaa välittäviä aikuisia ihmisiä ei pienellä lapsella varmasti ole ikinä.
