Rv 40+4
Laskettuaika tuli täyteen torstaina 15.1 ja täällä ollaan edelleen yhdessä koossa. Torstain iltana käytiin saunomassa ja aloitettiin ns. vauvanhäätö puuhat, mutta muutamia hieman kivuliaampia supistuksia lukuunottamatta mitään merkkejä lähenevästä synnytyksestä ei vielä ole.
Oma mieli on yllättävän rauhallinen vaikka malttamattomana odottelenkin että päästäisinkin jo tutustumaan meidän lapseen. Pienen jännityksen ja malttamattomuuden lisäksi mietityttää miltä se muru näyttää, onkohan terve, minkä kokoinen, osataanko heti luontevasti hoitaa ja pidellä lasta ja missä kunnossa itse olen synnytyksen jälkeen. Paljon siis mielessä pyörii ajatuksia ja odotuksia sekä tietysti pientä pelkoakin. Vieläkään onneksi itse synnytys ei pelota ja suhtaudun siihen kokemuksena ja hoidettavana asiana. Ensimmäiset kotona uuden perheenjäsenen kanssa hieman hermostuttaa, mutta tiedän että yhdessä V:n kanssa me pärjätään ja opitaan varmasti nopeasti.
Meidän tulevien vanhempien lisäksi myös moni muu odottaa jo malttamattomana ja paljon kysellään meidän fiiliksiä sekä mahdollisia synnytyksen käynnistymisen merkkejä. Ihana huomata kuinka montaa ihmistä meidän lapsen syntymä kiinnostaa ja kuinka moni häntä odottaa. Oma tukiverkko ei voi olla liian iso näin tärkeän asian kohdalla ja liikaa välittäviä aikuisia ihmisiä ei pienellä lapsella varmasti ole ikinä.