minä

Muistolaatikko

Onko muille laatikko johon on keräilty muistoja lapsuudesta tuttu? Vanhempieni luota löytyy oma lapsuuden muistolaatikko, johon on kerätty talteen kortteja, askarteluja, piirustuksia, tutti yms… Omat muistoni ovat kauniissa kestävässä pahvilaatikossa, jonka kuulemma mammani on jostain ostanut. Laatikkoa oli jännä tutkia pienempänä ja ihmetellä omia teoksia vaikka niistä olisi ollut aika vain pari vuotta. Vanhempana ne herättävät paljon muoistoja. Vaikken ole pitkään aikaan käynyt tonkimassa omaa laatikkoa naurattaa jo ajatus taikataikinasta tehdystä paasiäistipusti, jota pienempänä maisteltiin aina ja irvisteltiin siskon kanssa suolaiselle maulle. Itsetehdystä inkkarikaulakorusta muistan selkeästi päiväkodin järjestämän intiaanipäivän, jolloin perheen kanssa sai meloa ja paistaa tikkupullia. Vielä vuosienkin jälkeen kummitädiltä saaduissa korteissa on sama kaunis vanhanaikainen tekstaus kuin ristiäiskortissani on. 

IMG_2465 IMG_2459

Halusin ehdottomasti tallettaa myös Kiiran muistoja näin Vauvakirjan lisäksi. Meillä ei ole vielä sitä Oikeaa laatikkoa vaan väliaikaisena muistolaatikkona toimii vielä vain läpinäkyvä muovilaatikko. Ensin ajattelin käyttää tähän äitiyspakkauksen laatikkoa, mutta totesin sen vievän tilaa liikaa. Tällä hetkellä Kiiran laatikosta löytyy kortteja, askarteluja, pienen pieniä vaatteita ja sairaalakortti. Vuosien myötä sinne tiensö löytää varmasti vielä tutti, lempilelu, lisää askarteluja ja kortteja, valokuvia, hiustupsu ensimmäiselt kampaajakäynniltä, ensikengät ja paljon muuta. Parin vuoden päästä varmaan totean äitispakkauksen laatikon olevan liian pieni…

IMG_2461 IMG_2463

Meikkipussin sisältö ja arkimeikki

Arkimeikkini on vaihdellut vuosien mittaan laidasta laitaan. On meikattu pandasilmät, pakkeloitu naama 10 cm paksulla matte mousse kerroksella ja menty aurinkopuuterin käytöllä äärimmäisyyksiin. Joskus kotoa ei myöskään postia haettu ilman puolen tunnin kasvojen maalausta. Eikä tietysti unohdeta valkoisia rajauksia ja pieniä mokia peitepuikon kanssa. Edelleen meikit ja meikkaaminen kuuluu lähes jokaiseen arkipäivään, mutta pysyttelen aika neutraalilla alueella värien ja määrän suhteen sekä pidän täysin meikittömiäkin päiviä. Iho kiittää erityisesti näistä meikkivapaista päivistä ja voi hyvin huollellisen kasvojenhoidon ansiosta. 

Aikaisempaan verrattuna (todistusaineistoa en nyt jaa, onneksi) meikki saa nykyään olla siis hillitty ja siisti. Meikin täytyy valmistua lyhyessä ajassa ja pysyä päivän riennoissa mukana. Nyt avaan teille hieman meikkipussini sisältöä, josta olen kaiken tarpeettoman pistänyt kiertoon tai poistoon.

IMG_0431

 

Ensimmäisenä rivistä löytyy siveltimet puuterille, meikkivoiteelle ja poskipunalle sekä aurinkopuuterille.         Ylärivi alkaa Baby Lips huulirasvalla, jota löytyy muutamassakin eri värissä. Antaa väriä ja hoitaa oikeasti!   Huulirasvan vieressä on Maybellinen Fit Me poskipuna ja Rimmelin luomiväripaletti. Pyöreät kotelot ovat Rimmelin aurikonpuuteri ja Lumenen Natural Code puuteri. Hintalaatu-suhde ihan mahtava. Meikkivoiteena toimii Lumenen Matt Control meikkivoide joka syrjäytti hinnallaan ja peittävyydellään aikaisemmin käytetyn Inglotin meikkivoiteen. Kulmat piirrän Lumenen Blueberry kulmakynällä, joka on ihanan pehmeää ja silti pysyy paikoillaan. Ripsiin sutaisen vaihdellen Oriflamen ja Maybellinen ripsivärejä.

IMG_0497

Yllä oleva meikki on juurikin se lähes jokapäiväinen meikki. Iholla on meikkivoide ja puuteri. Poskiin on levitetty poskiluulle aurinkopuuteria, joka on häivytetty poskipäille pienellä määrällä poskipunaa. Ala- ja yläluomelle olen piirtänyt pehmeän rajauksen samalla kulmakynällä jolla piirrän kulmatkin. Ripsiin on sipaistu kaksi kerrosta Maybellinen ripsiväriä. Huulet olen vain hoitanut sinisellä Bepanthenilla. 

 

 

Meidän joulu

Hiljaisuus blogissa ei johdu aikaisesta perheen lisäyksestä vaan joulun tuomasta kiirestä ja laiskotuksesta. Meidän joulu meni rennoissa merkeissä ja hieman reissatessa. Aattoaamuna syötiin V:n kanssa kotona riisipuuroa ja aloiteltiin päivä rauhallisesti lastenohjelmia katsellen sekä vaihdettiin lahjat. Lahjoista päätellen olenkin ollut todella kiltti tänä vuona (tai sitten lahjojen antaja oli todella todella kiltti). Sain ostoslistalla olleen sähköhammasharjan ja Canonin minijärkkärin yhteiseksi V:n kanssa. Molempien käyttöä on tullut jo harjoiteltua ja hyviksi on todettu! Kameraan palaan uudestaan kun se on hieman tutumpi. Aamuun kivaa plussaa toi onnistunut riisipuuro, jota tein itse ensimmäistä kertaa ja ainoa miinuksena oli Joulupukki ja noitarumpu-ohjelman puuttuminen.

IMG_0002

Jouluaaton vietto jatkui V:n vanhempienluona. Nautittiin kävelylenkistä lumisissa maisemissa, syötiin liikaa ja saunottiin. Joulupöydässä oli tuttujen jouluruokien lisäksi myös itselleni uusia herkkuja, mutta jälkkäri yllätti iloisesti. Vaniliajätskiä ja hedelmäsalaattia! Mielestäni paras mahdollinen raikas herkku raskaan ruokailun jälkeen, onneksi tämä on kuulemman jo muodostunut perinteeksi, joten sitä on luvassa myös ensi jouluna! Illemmalla siirryttiin vielä syömään ja höpöttelemään lisää minun vanhempieni luokse. Loppuilta vietettiin väsyneinä ja onnellisina kahdestaan kotona. Hurjaa ajatella että ensi jouluna emme olekkaan enään kahden!

IMG_0003

Joulupäivänä reissaaminen jatkui kummitätini luokse, jonne sukulaisia äitini puolella kerääntyi kahvittelemaan. Kummitätini oli taas panostanut tarjottavissa, tunnelmassa ja joululahjoissa. Pieniä ja ihania yksityiskohtia: pienet joulukellot sidottuina glögikuppeihin, lapsille omat pienet piparkakkumökit, takkatuli ja ihanat omaperäisevät lahjapussit runoilla varustettuina. Tuollaista luovuutta tilaisin heti itsellenikin edes pienen määrän jos mahdollista! Liian suklaan, kolmen jouluaterian ja mukavien muistojen jälkeen on hyvä odotella ensi joulua.

IMG_0005

Masuasukki keräsi myös aikamoisen lahjasaaliin vaatekaappiinsa ja on juhlistanut sitä potkimalla ja pyörimällä mahassa paljon sekä kovaa. Päivittelen viimeistään huomenna neuvolakuulumisia sekä valmistautumista synnytykseen. Toivottavasti kaikilla on joulu mennyt mukavasti:)

Joulufiilis

Perjantaina satanut lumi on täällä yhä maassa ja antaa paljon valoa muuten nopeasti pimeneviin iltoihin sekä kaunistaa kummasti muuten mustaa ja harmaata kerrostalo maisemaa. Vähän lunta ja pienet pakkasteet ovat minulle mieluisin ilma talvella. Ilma on raikas ja vähän kirpsakka, mutta ulkona tarkenee ilman eskimo tason vaatetustakin. Lauantaina vietin päivää vanhempieni luona Maskussa, jossa luminen maisema on vieläkin kauniimpi kuin täällä kaupungissa. Odotankin jo innolla pääseväni sinne ensi kuussa asustelemaan viikoksi koiran vahdiksi kun muu perhe lähtee lomailemaan etelän lämpöön!

Jo pieni lumi määrä saa kaltaiseni nihkeämmänkin joulutyypin jouluintoa hieman kohoamaan.Ei kuitenkaan niin paljon että alkaisin tekemään laatikoita ja täyttämään asuntoa välkkyvaloilla. Pidän kyllä joulusta, mutta inhoan ja yritän itse välttää sitä kaikke stressiä mitä niin monet ihmiset itse itselleen tuottavat. Hermoillaan joululahjoista, ruuan valmistuksesta ja siivouksesta jo marraskuusta asti ja h-hetkellä sitten ollaan uupuneita.
Minulle joulu merkitsee rentoja ja mukavia hetkiä läheisten ihmisten kanssa nauttien hyvästä seurasta ja ruuasta.Rauhoittumista ja rentoutumista. En mä silloin arvioi kyläillessä muiden keittiökaappien siisteyttä. Kaksi kuukautta kestänyt siivous ja itseväkerretyt joulukortit on tosi jees jos ne on tehty tekemisen ilosta eikä pakkopullana, mutta ei oo muo varten.
Meillä joulua on vietetty lähes poikkeuksetta vain perheen kesken kotona. Puolilta pävin on piipahdettu vierailemaan isomamman luona, jonka jälkeen kotiin vaihtamaan rennot oloasut päälle. Saunomista, syömistä, perheen kanssa oleskelua ja vähän lahjoja sekä tietysti joululeffat!
Lähi vuosina on kuitenkin ajankohtaista alkaa rakentaa sitä joulua myös omaan kotiin. Haluanhan mä kuitenkin tarjota lapselleni jouluisia perinteitä. Mahdollisuus nauttia jouluruuista, koristella kuusi, nukkua jouluvaloin koristellussa huoneessa, kuunnella joulumusiikkia (mikä aiheuttaa mulle päänsärkyä) ja leipoa jouluherkkuja. Tärkeintä on kuitenkin se yhdessä vietetty aika ja rentoutuminen, jonka haluan lapsenikin oppivan sitten tulevaisuudessa. Joulu on vain kerran vuodessa, joten nautitaan siitä myös sen mukaisesti!
www.weheartit.fi
IMG_20141119_163735

Helppo raskaus

Raskauden alussa kärsisin pahoinvoinnista ja oksensin useasti päivässä päivittäin. Pientä helpotusta toi 3 viikon kesäloma, joka suurimmaksi osaksi meni tuulettimen edessä pimennetyssä kämpässä lepäillen. Pahimpien helteiden aikana kävin muutaman kerran nesteytyksessäkin tervetskeskuksen päivystyksessä. Kamalin pahoinvointi taisi loppua siinä raskausviikon 15 kohdalla. Myös väsymys painoi ja unentarve kasvoi huomattavasti alku raskauden ajaksi. Muita ”oireita” olivat kiinnittymiskivut ja kohdun laajenemisen aiheuttamat pienet nipistykset.

Toinen kolmannes sujui mukavasti. Olin energinen ja jaksoin puuhailla kuten ennen raskauttakin. Maha alkoi kasvamaan, mutta muuten olo oli täysin normaali fyysisesti. Innostuneena ostelin vauvalle vaatteita ja etsisin kaikkea tietoa. Tieto toi mukana pelkoa, joten rajoitin innokkaan googlailun neuvolasta saatuihin vihkoihin ja oppaisiin.

Vaikka raskausviikkoja on vielä edessä puhun jo kuitenkin loppuraskaudesta. Muutaman kerran olen kärsinyt päänsärystä, joka oli ihan uusi juttu. Kuulun nimittäin niihin onnekkaisiin, jotka eivät ole tulleet läheisiksi tutuiksi sen vaivan kanssa ikinä. RV 25 ja risat selkäkivut alkoivat vaivaamaan väliaikaisesti, mutta niihn helpotusta toi säännölliset kävelylenkit ja nukkuminen tyyny polvien välissä. Toinen kivulias vaivani ovat/olivat liitoskivut, jotka pahimmillaan lähes estivät ylös nousemisen esim sängystä tai sohvalta ja kävely tuntui tuskaiselta. Tällä hetkellä ainakin liitoskivut ovat vain satunnaisina päivinä ja hetkinä. Ja tottakai se paljon puhuttu vessassa ravaaminen on alkanut. Yöunet, lenkit ja kauppareissut keskeytyvät aikaista useammin ja vaativat hieman suunnittelua.

Kun lukee listaa raskauden mahdollisista oireista voi vain todeta että olen päässyt helpolla! Vielä ei ainakaan ole tullut sellaista oloa että ”ompa tää kamalaa” (hetkellisiä maltin menettämisiä laskematta) tai ”ei enään koskaan uudestaan”. Henkisesti kyllä ollut raskasta ja pelottavaa, mutta myös tosi opettavaista aikaa. Olen oppinut itsestäni uusia asioita ja puolia sekä avartamaan ajatuksiani ja rajojani.

Louboutin_Decollete-440x474

Mistä mä unelmoin?

Varmaan kaikille on tuttujuttu etenkin kouluajoilta unelmakartat? Siis ne kun kivän väriliselle paperille kerätään kuvia ja sanoja/lauseita omista unelmista. Mä oon aina ollu iha hulluna niihin ja tehnykki niitä vaikka kuinka monet yläasteella ja amiksessa sekä nuorempana ihan vaan kavereiden luona (jep, jollain kavereille oli kotona aina erivärisiä pähveja, koristelutusseja ja liimaa!!) Ja noi unelmakartat onki mun askartelutaitojen huipentuma…

Unelmakartat saivat sisältää niitä syvällisempiä  ja isoja unelmia sekä niitä pinnallisia kuten Cristian Louboutin korkokenkiä. Kautta aikojen mun kartat on sisältänyt söpöjä kuvia vauvoista sekä onnellisisia otoksia pariskunnista eli kokonaisuudessaan olen aina haaveillut oman perheen perustamisesta ja siitä tavallisesta perhe-elämästä. Ekan kerran mun muistin mukaan unelma oman perheen perustamisesta kävi mielessä ala-asteella kun olin äidin ja siskon kanssa katsomassa näytelmää Ronja ja ryövärintytär ja päätin että saan tytön, jonka nimeksi tulee Ronja. Noh, Ronjaa ei meidän tyttärestä ole tulossa, mutta muuten olen ison askelen lähempänä unelmani toteutumista. Ja se jos mikä tuntuu ihan älyttömän ihanalta, mutta myös uskomattomalta ja jännältä!

Tämän lisäksi diipimpiin haaveisiin tietysti kuuluu pitkä ja onnellinen elämä minulle ja kaikille läheisilleni (mieluusti myös monelle muulleekkin), joka sisältääkin niin paljon asioita että veisi varmasti tilaa 100 postauksen verran! Mutta tulen vielä purkamaan myöhemmin erillisessä postauksessa mitä onnellinen elämä minulle tarkoittaa. Seuraava unelma on mun päässä tosi selkeä, mutta jotenkin hankala kirjoittaa selkeästi. Toivon että löytäisin tavan toteuttaa ja ilmaista itseäni paremmin. Pitäisi varmasti olla helppoa, mutta kun tapoja on niin monia ja olen sen verran ”ailahteleva”- tyyppi etten vielä ole löytänyt sitä itselleni oikeaa. Tällä hetkellä ainakin blogin kirjoittaminen auttaa itseeni tutustumisessa ja antaa paikan tehdä ja kertoa aisioista joista pidän.

 Niitä pinnallisia haaveitakin on vaikka kuinka pitkäksi listaksi, mutta suurin niistä on varmasti tyytyväisyys omaan vartaloon ja sen eteen töiden teko. Vaikka on ihanaa että masussa kasvaa se oma pienin ja rakkain ihminen odotan että saan vartaloni takaisin ja pääsen sitä työstämään. Vielä pinnallisempia unelmia on tietysti täydellinen vaatevarasto (unelma, joka ei varmasti ikinä täysin toteudu!), itseä täysin miellyttävä sisustus, koira, pidemmät hiukset, kalorittomat sipsit yms…..

                                                      

DSC00639

Vauhdikas viikonloppu

Meille yleensä viikonlopun ohjelma on tuttu ja turvallinen menoineen ja pitkine yöunineen. Tällä kertaa viikonloppu olikin aika erillainen jo perjantaista alkaen kun lähdin V:n mukaan töihin ja käytiin yön aikana keski-suomessa. Monta tuntia aikaa vain jutella (taino V tämän lisäksi keskittyi ajamiseen) teki hyvää. Helposti kotona ollessa keskustelun ohessa osa huomiosta on telkkarissa, netissä, kännykässä ja odottavissa kotitöissä. Koska vasta aamulla päästin nukkumaan alkoi meidän lauantai vasta puolilta päivin, jolloin käytiin ruokaostoksilla ja siivottiin. Kämoän siivous kävi yhdessä hujauksessa kun siivoojia oli kaksi! Usein siivoan yksin V:n ollessa töissä ja viikko viikolta tahtini vain hidastuu, joten en ollut uskoa miten nopeasti homma hoitui. Lauantai ilta vierähti sukulaisten kahvipöydässä ja Täykkäreitä katsellen.

Sunnuntaina piipahdettiin nopeasti V:n kummipojan 1 v synttäreillä ja saatiin nauttia kalakeitosta ja alkusalaatista. Ei ollut herkistyminen kaukana kun sai katsella tuon tulevan isän naurattamassa 1 v ja 8kk ikäisiä pikkupoitsuja, kyllä meidän rinsessan kelpaa!  Jälkkäripöytään ei valitettavasti ehditty jäämään, koska ”paremman puoliskon” oli lähdettävä taas töihin. Odotin kiinnostuneena syntttäreitä nähdäkseni miten synttärisankarin vanhemmat olivat saaneet ensimmäiset juhlat järjestettyä ja toivoin saavani hyviä ideoita ja vinkkejä. Nyt jo olen  innoissani ja jännittynyt ristiäisten ja monein synttäreiden järkkäämisestä. Ennnen ristiäisten suunnittelua pitäisi varmasti sisustaa vauvanurkkaus ja saada juhlakalu mailmaan…

Illalla vielä tyhjensin sitten vanhaa asuntoani, jotta muutostani tänne saadaan virallista. Käytännössähän olen asunut täällä jo vaikka kuinka pitkään. Kyllä taas huomasi kuinka paljon sitä voi omistaa turhaa tavaraa. Hieman olisi vielä tyhjentämista edessä ja tämän nykyisen kodin järjestelyä. Seuraavien kuukausien aikana olisi hyvä keksiä missä vauvan tavaroita säilytetään… Kun ne saan hoidettua alkaa vauvanurkkaus-projekti. Omaa huonetta vauva ei saa, mutta nurkka ja seinätarra ovat jo valmiina!

Olipa mukava vaihteeksi postailla vain tavallisia kuulumisia ja menoja, tämä on sitä minun/meidän arkea aidoimmillaan vaikka nyt olikin hieman tavallista kiireisempi villimpi viikonloppu:D Tästä tavallisesta arjesta ne parhaat hetket eletään.

uusi alku

Jollain maagisilla taidoilla blogin ulkoasua muokkaillessa onnistuin poistamaan täältä kaiken. Blogi alkaa siis puhtaalta pöydältä, mutta joistakin postauksista tulen kokoamaan pienen tieto/kokemuspaketin mm. neuvola- ja ultrakäynneistä.

Kuten sivussa oikealla kerrotaan olen 2kymppinen nuori nainen, joka odottaa esikoista. Tällä hetkellä mennään raskausviikolla 20+risat. Laskettu aika on 15.1, joten matka vauva-arkeen on vielä pitkä. Kirjoitan kokemuksistani raskaudesta, kerron valmistautumisesta tulevaan ja pohdin itseäni tulevana äitinä. Eilen ultrassa veikattiin masussa kasvavan pikkuprinsessa, joten vaaleanpunaista vauvahömppää tiedossa!

Olen kiinnostunut kauneudesta ja pukeutumisesta, joka tulee postauksissa jonkin verran varmasti näkymään asukuvina, inspiraatiokollaaseina, ostospostauksina ja lempari tuotteiden esittelyllä. Liikunta ja itsestä huolehtiminen on jo pitkään kuulunut osana arkea. Näistä ja monesta muusta asiasta muodostuu arkeni, jota tulen teille täällä blogissa näyttämään.

Toivottavasti jäät seuraamaan ja kommentoimaan!