Raskausneuvolassa neuvottiin nauttimaan raskaudesta, joka oli tyhmintä mitä olin kuullut. Pahaolo, väsymys, kipeä selkä, iso maha koko aika tiellä, kotona oleminen pitkät päivät… Mikään edellä mainituista ei tuonut mieleen nauttimista. Välillä kirosin, välillä itkin ja toivoin vain raskausajan loppuvan. Synnytys oli kamalaa tottakai, mutta sinä aikana en kertaakaan ajatellut ”tätä en tee enää ikinä”. Välillä sai todella purra hammasta!
Hammasta purren mennään tietysti välillä vieläkin ja varmaan koko loppu elämä. Rakastan äitiyttä, Kiiraa ja meidän perhettä. Känkkäränkän nukuttamista ja rauhoittelua rakastan vähän vähemmän. Voisiko oveen liimata ei mainoksia-lapun sijaan ei känkkäränkkää, ei nuhaa ja väsymys vain unimatin kanssa?
Joinain päivinä odotan iltaa ja aikaa jolloin pääseen itse nukkumaan. Toisaalta se sama aika on usein sitä omaa aikaa, joten sitä mielellään käyttää johonkin muuhunkin. Aloitettiin viime viikolla unikoulu. Iltatoimien jälkeen Kiira viedään hereillä omaan sänkyyn ja jompikumpi tai molemmat meistä jää makuuhuoneeseen. Odotellaan kunnes Kiira nukahtaa. Ekat illat alkoivat itkulla, mutta pysyttiin lujina. Nyt muutamana iltana Kiira on selkeästi tajunnut idean ja hakee unta itsenäisesti kunnes nukahtaa. Edellis iltana se kesti 30 min ja eilen 15 min. Suunta on siis ehdottomasti oikea ja jatketaan vaikka takapakkia vielä tulisi. Oma olo on huomattavasti rennompi, en pure hammasta ja jännitä hartiota enään iltaisin. Paljon on asioita joita opetellaan, mutta pienin melkein taaperon askelin mennään. Joskus kompuroiden, mutta enimmäkseen hymyillen.
Huh, postaus on melkoista ajatuksen juoksua, mutta sitä minun aitoa arkea ja tunteita. Teki oikeastaan hyvää purkaa mietteitä kirjoittaen ehkä tästä kehittyy enemmän päiväkirjamainen blogi ajan myötä!
Jonkun aikaa sitten kirjoitin postauksen syksyn suunnitelmista jaja tavoitteista. Yhtenä oli saada oma rytmi ja harrastukset yhdistettyä Kiiran rytmiin ja touhuihin. Tämän suhteen tämä viikko on mennyt ihan nappiin. Ollaan käyty koko perhe salilla aamupäivisin Kiiran nukkuessa ensimmäisiä päikkäreitä rattaissa.
Salilla koko perhe ruokapöydän äärelle lounaalle. Tosin tässä vaiheessa käy välillä aika vilske kun mä säädän Kiiran ja omien ruokien kanssa ja Ville oman sekä eväiden parissa. Lounaan jälkeen Ville on lähtenyt töihin ja me ollaan jääty kotiin touhuamaan tai lähdetty esim. kerhoon. Joka päivä ollaan oltu oikeassa paikassa oikeaan aikaan, nähty kavereita, siivottu, pesty pyykkiä, ulkoiltu…. Meillä on ihanan sopivan kiireinen arki, joka tuntuu kuitenkin meneville tyypeille tasapainoiselta.
Väillä mennään niin lujaa että illalla olen valmis kaatumaan sänkyyn heti tytön nukahdettua, mutta toisaalta tykköön nauttia tunnin taikka parin aikuisten ajasta. Eilen naurettiinkin Anninan ja Vilen kanssa että mulla on rentouttavia harrastuksia vireillä niin paljon että täytyy laittaa Kiira hoitoon ja ryhtyä täyspäiväiseksi rentoutujaksi! Jep, kaapissa on värityskirjaa, kutomistyö, askarteluja ja kirjoja odottamassa vuoroaan. Kannattaa muuten testata aikuisten värityskirjoja, itse väritän vasta ekaa kuvaa, mutta olen jo ihan hurahtanut!
Viime aikoina on blogin puolella ollut hiljaisempaa. Täällä on vaivannut pieni inspiraation puute. Mieli tekisi mennä, tehdä ja kirjoitella tänne, mutta kirjoitettavaa ei ole juuri ollut. Ollaan koko perhe oltu nuhaneniä vuorotellet ja etenkin Kiiran sairastelu on verottanut voimia. Yöt ovat olleet levottomia ja yksi yö meni sohvalla pidellen Kiiraa sylissä. Ja silloin kun Kiira on nukkunut olen mä odotellut hereillä millon typy herää, hah! Nyt aletaan taas olemaan voiton puolella ja viime yö meni kaikilla nukkuen.
Päivisin pienestä väsystä huolimatta Kiira on ollut touhukas ja innokas harjoittelemaan kiipeilyä. Kotona parhaaksi kiipeilytelineeksi on osoittaunut tietysti äiti ja voin kerto että naarmuni sopisivat hyvin halloweenteemaan. Päivisin menoon ja touhuamiseen tottunut Kiira (ja äiti!) on ollut jopa tylsistynyt sisällä ja selvästi kaipaisi välillä jotain muuta kun olkkarissa leikkimistä. Toivottavasti tämä nuha saadaan selätettyänyt kokonaan ja ensiviikolla mennään eikä meinata.
Taas on huomannut muiden ihmisten merkityksen enemmän kuin hyvin. Hatun nosto kaikille yksinhuoltajille! En tiedä miten olisin jaksanut jollei oltaisi vuoroteltu nukkumisvuoroissa Villen kanssa. Lisä energiaa toi myös oman äidin hoitotarjous viestit. Pelkästään tietä avun mahdollisuudesta auttoi jaksamaan. Perjantai illalla Villen ollessa töissä oli ihanaa viettää iltaa Anninan kanssa. Syötiin hyvin, katseltiin Täydellisiä Naisia ja höpöteltiin ilta myöhään. Hauska ilta rentoutti väsynyttä äitiä!
Uimassa. Ollaan käyty vauvauinnissa n. 4 kertaa ja jatketaan sitä loppu vuosi. Ollaan tykätty koko perhe aloittaa viikonloppu lauantaina pulikoiden. Kiira on ollut ensimmäisedtä kylpyhetkestä asti sellainen vesipeto ettei vanhempia yllättänyt että isompi ”kylpyamme” oli tytön mieleen. Vauvauinti alkaa ja loppuu samoilla leikeillä sekä lauluilla, mutta välissä harjoitellaan uusia juttuja ja tutustutaan uusiin uimavälineisiin. Veden loiskutus käsillä, hypyttely ja sukellus on Kiiran lemppareita. 30 min uinnin ja pikaisesten löylyjen jälkeen maistuu uni.
Kerhossa. Käydään maanantaisin seurakunnan Kullannuppu ryhmässä, joka on tarkoitettu uusille äideille ja alle 1-vuotiaille lapsille. Olin alkuun hieman epäileväinen kerhosta, mutta ollaan molemmat saatu sieltä uuusi kavereita. Kiira tykkää leikkiä muiden lasten ja uusien lelujen kanssa. Suosittelen äideille vilkaisemaan oman paikkakunnan seurakunnan toimintaa perheille vaikkei olisikaan erityisen hengellinen.
Perhekahvilassa. Tämäkin on seurakunnan järjestämä mahdollisuus. Perhekahvilaan kokoonnutan aamupäivän aikana leikkimääk, askartelemaan, laulamaan, juttelemaan ja kahvittelemaan. Huomenna mennään katsomaan millainen on MLL:n kahvila.
Muskarissa. Voi miten innoissaan Kiira onkaan marakassin ja triangelin soitosta. Laulut ja leikitkin alkaa jo muutaman kerran jälkeen käydä tutummiksi äidille sekä lapselle.
Lenkillä. Puoleen vuoteen asti lenkkeilin paljon rattaiden kanssa, mutta enää ei meidän touhutypy malttaisissa rattaissa olla ptkiä aikoja. Parhaat päikkärit kuitenkin nukutaan rattaissa samalla kun äiti saa samalla hyötyliikuntaa. Kun on varusteet kunnossa pääsee ulos säällä kuin säällä. Äidiksi tultua alkaa kummasti kaupasta etsimään nahkatakin lisäksi muitakin takkeja!
Leikkipuistossa. Vaikkei enään rattaissa olo kiinnosta tyttöä ulkoillaaan paljon. Useimmiten kerran päivässä, joskus kahdestikkin. Hiekkalaatikolle ihmetellään hiekkaa (vähän maistettukkin) ja kolistellaan hielkalelujen kanssa. Keinuminen on kuitenkin päivän kohokohta et enkin jos sen yhdistää kukkuu-leikkiin. Oikein odotan miten keväänä jo leikkipuistossa juoksennellaan ympäriinsä.
Vauvatanssissa. Siellä käytiin vain kerran, joten hirveästi ei kokemusta ole. Moni vauva tuntui tykkäävän, mutta Kiiran juttu se ei ollut. Tai sitten väsymys vain vaivasi. Vauvatanssi osui samaan päivään muskarin kanssa, joten ajattelin jättää sen pois. Mielestäni kaksi eri harrastussa päivässä on meille liikaa.
Leikkitreffeillä. Kerhojen kautta olen tutustunut myös muihin äiteihin, joiden kanssa on kiva sopia tapaamisia leikkipuistoon, lenkille tai kotiin leikkimään. Vaikkei lapset vielä pitkään aikaan osaa leikkiä yhdessä kyllä he silti selkeästi keskustelevat.
Värikylvyssä. Kerhossa oli lyhyt esittely värikylvystä, jossa lapsi pääsee malaamaan käsillään tai jaloillaan. Värikylpy alkoi ensin lyhyellä virittäytymisellä, jossa ihmeteltiin kimaltelevia palloja ja kaloja. Mukaan voi liittää myös tarinan. Jokainen lapsi asettiin lattiaan teipatun paperin eteen, johon ensin kaadettiin siemeniä. Kun siemeniä oli ihmetelty lisättiin ruusumarjasosetta ja perään vierä kookoshiutaleita. Näillä aineksilla lapsi sai alkaa maalaamaan paperiin. Kaikki ainekset ovat syötäviä, joten niiden tutkiminen vähän lähemmin jopa maistamalla ei haittaa mitään. Kiira tykkäsi kun kerrankin sai sotkea rauhassa. Se oli jopa niin kiinnostavaa että maistaminen unohtui kokonaan. Toteutettiin värikylpyä kotona pöydänääressä istuen ja yhtä hauskaa sekin oli. Meillä aineksina oli auringonkukansiemenet, mangosose ja vehnäjauhoa. Jos Kiiran ikäisille aloitetaan Värikylpy-tunnit mennään ehdottomasti tutustumaan tähänkin lisää.
Paljon ollaan siis löydetty vauvaharrastuksia ja ohjelmaa kodin ulkopuolelta. Kun tähän päälle lisää vielä ne omat jutut ja tärkeän ajan kotona harvoin tulee tylsää. Alku vuosi oli aika rauhallista ja joskus jopa tylsääkiin kun Kiira nukkui suurimmanosan ja kotona oltiin paljon, joskus liikaakin. Pikkuvauva-aika oli ihanaa, mutta nautin vielä enemmän tästä koko ajan vauhdikkaammaksi muuttuvasta ajasta. Niin paljon asioita ja juttuja joita odotan että Kiira pääsee kokomaan esim lumi, Muumimaa, Hoplop ja monet muut! Kerhot ja muut vauvaharrastukset olen löytänyt aika vahingossa, mutta onneksi on osunut eteen. Kannattaa siis ehdottomasti kuunnella neuvolan vinkkejä, MLL:n sivut ja oman seurakunnan tarjonta.
Vaikka meidän typy on oikeastaan nukkunut pienestä asti hyvin ja heräilemättä on hän ollut oikea iltavirkku. Ensin valvottiin pirteänä lähes puoleen yöhön ja pikkuhiljaa nukkumaan meno alkoi lähestymään 22:30. Meillä ei varsinaisia kellon tarkkojoa iltarutiineja ollut ja mentiin vauvan rytmin mukaan. Äitiysloman vuoksi mullakaan ei ollut kiire nukkumaan ja Villekin on aika hyvä valvoja. Aloin kuitenkin kaipaamaan omaa ja parisuhde aikaa iltaan sekä mahdollisuuden käydä rauhassa suihkussa tai lukea kirjaa hiljaisuudessa ilman keskeytystä. Iltaa vietettiin koko perhe yleensä ollkarissa, jossa tietty telkku päällä. Sitten ihmeteltiin miten Kiira oli ilta myöhään niin pirteä. Aikuisia suositaan lopettamaan telkkarin katselu ja kännykän näprääminen viimeistään tunti ennen nukkumaan menoa, jottei kirkkaat valot piristä ja hidasta nukahtamista. Myös vauvaa telkkarin varo piristää ja vaihtuvat kuvat, äänet ja valot ovat mielenkiintoisempia kuin oma sänky.
Ensin suljettiin telkku. Ei oltu ajateltu tv:n pitämistä päällä sopimattomana juttuna, se vain tuli luonnostaan. Illat olivat heti rauhallisempia vaikka Kiira olikin vielä hereillä. Kaikki tykkäsivät yhdestä olosta ilman huomion jakautumista. Vielä mukaan joka ilta toistuvat rutiinit. Ja nyt meidän Kiira menee aikaisemmin nukkumaan säännöllisesti ja meille jää omaa ja yhteistä aikaa Villen kanssa iltoihin. Silloin ehtii katsoa telkkaria, syödä iltapalaa rauhassa, lukea, tehdä kasvohoitoja, ottaa pitkän kuuman suihkun… Lista on loputun. Parasta on kuitenkin meidän iltarauha, johon osallistuu mahdollisukksien mukaan koko perhe. Iltarauha on 100% yhdessä oloa.
19:00 Leikitään vielä olkkarissa ja puretaan tytön energiaa palloleikillä sekä ryömimisleikillä. Kiira harjoittelee konttausta ja esittää muitakin temppujaan.
20:00 Kiiran iltapuuro aika. Puuro+sose/hedelmäviipaleet ovat vakio iltapala.
20:20 Mennään makuuhuoneeseen ja vaihdetaan päivävaatteet pois sekä puhdas vaippa tilalle. Kiira tutkii yhtä valittua lelua tai kirjaa kun rasvaan sekä hieron päivän tapahtumista jutellen. Rasvauksen ja hiustenharjauksen jälkeen luen satukirjaa ja Kiira tukii kirjan reunoja ja ihmettelee kuvia. Iltaisin Kiira juttelee paljon takaisin. Höpötellään ja halitaan meidän vuoteessa.
20:45 Laitetaan yöppäri päälle ja lauletaan pari iltalaulua sekä juodaan iltamaito. Maidon jälkeen Kiira laitetaan omaan sänkyyn nukkumaan, jonne jää yleensä rauhallisesti.
21:00 Hiljaista ja rauhallista.
Iltarauhassa valot ovat pienemmällä, kännykät poissa, puhe hiljaisempaa ja rauhallisempaa. Tunnelma on selkeästi rauhallisempi kuin ennen. Nautin itsekkin tästä iltarauhasta paljon, pitäisi vain enää opetella jatkamaan sitä vielä Kiiran nukkumaan menon jälkeenkin!
Herkuttelua sohvalla, Hansassa mini ravintola annoksilla ja puistossa miehen ylläri eväsretkellä
Saunomista
Aikaisin nukahtamista
Uusia kynttilöitä
Uusia leluja
Vesisadetta keltaisessa sadetakissa
Vauvamuffinssejen suunnittelua ja testailua
Näistä asioista oli meidän viime viikko tehty. Viikko oli vauhdikas, mukava, erillainen ja myös raskas. Joka päivä mentiin enemmän tai vähemmän tukka hulmuten ja illalla sen huomasi. Lähes jokaisena iltana Ville herätti mut sohvalta viimeistään klo 22. Nyt mä nautin harvinaisesta hiljaisuudesta suklaakasvonaamio kasvoilla ja kerään voimia huomiseen.
Kuten olen aikaisemminkin kertonut lukeminen on mulle takuu varma tapa rentoutua ja kuluttaa aikaa (jota nykyään ei liikaa ole). Lauantaina Ville ja Kiira olivat keskenään reissussa ja mä olin yksin kotona. En mitenkään malttanut nukkua yövuoroa varten vaan vietin laatuaikaa uuden sohvan kulmassa, josta on tullut mun ehdoton lemppari lukupaikka! Useampi hiljainen tunti täydellistä lukurauhaa hyvällä kirjalla on ehdottomasti Kiinteistö Kaisaa lainaten sitä arjen luksusta. Ennen raskautta luin pitkiä aikoja mahallani maaten, mutta kasvavan masun takia piti opetella lukemaan istuen (kyljellään tai selällään lukeminen on ehdoton nounou mulle). Ja vasta uuden sohvan tullessa oon löytänyt parhaan lukupaikan, sohvalle olisi siis ehdottomasti ollut käyttöä vuosi sitten jo! Tää lukuasento avautuminen ei nyt ollut se postauksen aihe vaan Se kirja.
Etsiessäni Suomalaisen kirjakaupan pokkarihyllyltä uutta luettavaa epäilin hieman Marian Keyesin kirjan ostoa, sillä aikaisemmin lukemani Rachelin loma ei iskenyt muhun yhtään. Siinä aihe ei napannut, henkilöt ärsytti enkä tykkää jos kirja on jaettu vuorotellen eri kertojille tai nykyisyys/entinen aika muutoksilla. Oman kirjahyllyn kirjat oli kuitenkin niin luettuja että uutta luetavaa oli löydettävä. Annoin kuitenkin tunnetulle chick lit-kirjailialle mahdollisuuden, enkä kadu.
Naura, Claire, naura kertoo juuri esikoisen synnyttäneestä naisesta, jonka rakas aviomies jättää hänet toisen naisen vuoksi. Uusi nainen on alakerran naapuri Denise, siis Lihava Lehmä. Claire pakkaa ainoat päälle mahtuvat vaatteet,vaipat ja Kate-vauvan lentääkseen Lontoosta Dubliniin perheensä luokse. Perheen auttaessa vauvan hoidossa Claire saa rypeä itsesäälissä., kiehua raivosta juoda liikaa ja peseytyä liian vähän. Erikoinen perhe tuo oman säväyksen hyvässä ja pahassa jaloilleen pääsemiseen. Kun Claire alkaa nähdä tilanteessa jotain valoisaakin: ihanan lapsen ja vähemmän vesimelonia muistuttavan vartalonsa ilmestyy perhepäivälliselle Adam. Tosi seikka että Adam on pikkusiskon mahdollinen poikaystävä ehdokas, ikäero ja Clairen epäluuloisuus miehiä kohtaan ja rakkaus aviomies Jamesiin pitävät huolen ettei draama lopu. Jamesin ja Denisen (Lihavan Lehmän) suhde loppuu ja James olisi valmis kokoamaan taas perheensä saman katon alle. Aikaa on jo kulunut eikä asiat ole niin yksinkertaisia kuin tämä luulee. Claire on löytänyt jo kadonneen itseluottamuksensa Dublinissa.
Tarina koostuu hyvin arkisista ja todellisista tapahtumista. Näin tilanteet mielessäni selkeästi ja monessa asiassa pystyin samastuimaan Clairen tunteisiin täysin. Joskus tekee mieli itkeä vauvan kanssa yhdessä. Kirja on hyvin realistinen ja hahmot tulevat tutuiksi. Jamesilla suutuin välillä ihan tosissani ja Kate-vauvan tulevaisuus huolestutti. Mielessäni kannustin Clairea pelkästä peseytymisestä! Adamin tullessa mukaan kuvioihin muistin selkeästi miltä uusi ihastus tuntuu. Epäluulot Keysia kohtaan haihtuivat täysin. Teksti oli todella eläväistä ja Clairen päänsisäiset pohdinnat kerottu piristävällä tavalla. Voin suositella kirjaa kaikille chick lit:stä pitäville. Tosin juuri synnyttäneitä ja vainoharhaisia äitejä täytyy varoittaa, Jamesin teot eivät ole miehennä vika eivätkä todista kaikkien tuoreiden isien olevan piittaamattomia sikoja. Toinen varoitus julkisilla paikoilla lukeville, tulette nauramaan ääneen. Humoristisuudesta huolimatta kirja käsittelee hellävaraisesti masennusta ja epätoivoa sekä äitiyden tuomaa taakkaa. Seuraava kirjakauppa ostokseni saattaa hyvinkin olla jälleen Marian Keysin tuotosta.
Heräsin seiskan aikaan ja päätin herättää äipän sekä isin. Joskus herään naureskellen ja joskus vaan oottelen et ne herää, mut nopeiten viekkuun pääsee vähän huutamalla. Taas se toimis ja hetken köllöteltiin sängyssä ennen ku noustiin äitin kanssa syömään. Kun puuro oli jäähtymässä äiti teki mulle aamupesut ja vaihto vaipan. Se naurattaa muo melkee aina. Aamupalan jälkeen pääsen lattialle leikkimään kun äiti siivoo jäljet. Tänään mut kylvetettiin huomisen vauvauinnin kanssa samaan aikaan, jotta tottuisin uuteen rytmiin. Kylvyn jälkeen sain maidon ja nukahdin päikkäreille. Päivä unien aikana äiti laittoi itsensä valmiiksi ja pakkasi oman käsilaukun sekä mun hoitolaukun. Iskä oli lähtènyt unien aikana salille, vaikka nukuin ni tiiän et se sano heipat mulle.
11:15-15
Kun heräsin lähdettiin äitin kanssa Myllyyn. Yleensä kävellään sinne, mutta tänää mentii bussilla ku äitillä on vähä nuhaa. Hassu mies hymyili ja jutteli mulle bussissa. Kun päästiin Myllyyn käytiin ekana ostamassa jotain askartelu kamoja ja sitten mentiin Subille syömään, mä söin mukaan otettua sosetta ja äiti puolikkaan patongin. Vaikka sose olikin hyvää koitini kyllä kurkotella äitin tarjottimelle. Syömisen jälkeen lähdettiin kiertelemään kauppoja, koska tarvittiin molemmat uikkarit. Äiti löysi omat Cubuksesta ja mä sain oman Name It:stä. Ne on tosi söpöt, vaikka äiti ois mielummin halunnu mullekki koko uikkarit biksujen sijaan. Uikkareitten osto on äitin mielestä niin ressaavaa että palkittiin ittemme Coffee Housessa kahvilla. Äiti joi Latte Caramellin ja mä nauratin vieressä istuvia työmiehiä kaikilla tempuilla sekä kiljumisella. Kahvin jälkeen lähettiin kotiin ja mä nukahdin rattaisiin. Nukkusin senkin ajan ku äiti kävi luovuttamassa verta.
15:30-19:30
Kun heräsin päikkäreiltä sain heti välipalaa ja vähän siivottiin äitin kanssa, koska meille oli tulossa vieraita. Äitin kaveri Sanna ja mun kaveri Helmi, joka on muo vähän vanhempi sekä mun serkut. Kun vieraat tuli muo vähän ujostutti ja jännitti. Kaipasin äitin syliin. Pian kuitenkin reipastuin leikin tyttöjen kanssa. Kun kaikki vieraat oli lähteny mekin lähdettiin vielä liikenteeseen. Tällä kertaa mentiin Turkuun kävelylle ja mä nukuin vähän rattaissa taas. Bussilla kulkeminen on niiiiin väsyttävää. Ilma oli lämmin, joten sain syödä mun päivällisen jokirannassa. Kun oltiin lähdössä takasin äiti huomas mun jekun. Olin potkassa mun toisen kengän ja pallon kadulle. Pallon äiti löysi ku käveltiin sama lenkki uudestaan, mutta ei kenkää. Ehkä joskus kerron mihin jätin sen jollei ketään pikkuprinssi löytäny sitä. Äiti nauro et oon ihan ku se prinsessa Tuhkimo sadusta mitä ollaan luettu monta kertaa.
20:00-21:15
Tultiin kotiin ja syötiin iltapuuro. Ipalan jälkeen mentiin makkariin lukemaan ja lauleskelemaan. Tykkään kattoa telkkura, mutta äiti on päättänyt etten saa olla enää iltaisin telkkarin edessä leikkimässä. Se muka valvottaa muo. Kesken sadun iskä tuli kotiin ja halailtiin sekä hassuteltiin sen kanssa. Oli aika kivaa ollakkin illalla makkarissa eikä olkkarissa. Sain vielä iltamaidon ja menin nukkumaan omaan sänkyyn pusujen ja halien jälkeen. Nukahdin nopeasti vaikka vähän jännittikin lauantain ensimmäinen vauvauinti!
Semmoinen oli meidän perjantai ”Kiiran näkökulmasta”. Sunnuntain Viikkokooste-postaussarja alkaa vasdta viikon kuluttua. Alkuviikko meni sairastellessa ja yrittäen selviytyä yövuoroista sekä Kiiran hoidosta. Ensi viikko vaikuttaa tapahtumarikkaammalta, joten kerrottavaakin sitten riittää.
Täällä viikot kuluu tällä hetkellä tosi kovaa vauhtia. Tuntuu että vasta äsken oli maanantai vaikka uusi viikko on jo alkamassa. Jossain vaiheessa arki ja päivät tuntuivat hitusen pitkäveteisiltä, mutta se vaihe on ohi. Välillä vuorokauden tunnit eivät edes riitä kaikkeen tekemiseen! Kotityöt, Kiiran hoito ja yhdessä leikkiminen, parisuhde aika, harrastukset ja ystävät sekä rentoutuminen muistuttavat ristisanatehtävää jossa kaikki sujuu loksahdettuaan ensin omalle paikalle tiukassa järjestyksessä. Nautin tästä ajasta ja järjestyksesta vaikka välillä kompuroinkin.
Suurin syy arjen vilkkauteen on tietysti Kiiran vauhdikas kehittyminen ja kova touhuaminen kolmia päikkäreita lukuunottamatta. Ulkoillaan paljon, käydään keinumassa, kävelyllä kavereiden kanssa, luetaan satuja ja leikitään lattialla. Kiira liikkuu jo hieman pyörimällä ja ryömimällå sekä huojuu konttaus asennossa. Vielä ei kontata, mutta en yyllättyisi vaikka senkin aika olisi ihan lähi aikoina. Kiiran kanssa touhuilun lisäksi olen kunnostaunut liikunnan saralla ja löytänyt uutta intoa siivoukseen ja järjestyksen ylläpitämiseen. Myös sisustusinto on palannut ja kovaa. Paljon on suunnitelmia ja jotain on jo toteutunutkin. Olkkariin on tilattu Askosta uusi sohva ja makkarista sai ihanan valoisan verhojen ja päiväpeiton vaihdolla. Tällä hetkellä erityisesti valkoinen ja harmaa miellyttää sisustussilmää.
Ensi viikosta on tulossa aika hurja. Maanantaina alkaa ensimmäinen yövuoro putki, 9 päivän aloevera dieetti ja vauvauinti. Sen lisäksi on perus arkitouhut sekä muutamia extra juttuja. Vauhti on kova ja voi olla että viikon päästä sunnuntaina kiroan itseäni, mutta yritetään! Haluan kuitenkin että Kiiran rytmi ei koe muutoksia, joten tämän postauksen jälkeen alan suunnittelemaan ja valmistelemaan tulevaa viikkoa valmiiksi. Pidän teitä ajantasalla ja ensi sunnuntaina alkaa uusi postaussarja nimellä Viikkokooste, jossa pähkinänkuoressa meidän viikko kuvin ja tekstein.
Tuli pidetty pieni suunnittelematon kesäloma blogista, mutta täällä ollaan taas! Palattiin reissusta jo torstai yönä, mutta sen jälkeenkin ollaan oltu joka päivä menossa. Viikonlopun aikana ehdittiin tavata sukulaisia, käydä grillaamassa, kahvittelemassa, shoppailemassa ja voimamies kilpailuissa. Ja sama meno jatkuu sekä ohjelmaa piisaa. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin ”kiireinen”.
Ennen reissupostauksia palataan kuitenkin taakse päin yli viikko. Viikko sitten perjantaina meille tuli ikäiseni äiti Jonna lapsensa Nellan kanssa kylään ja meillä oli ensimmäiset leikkitreffit! Kiiralla jaNellalla on ikäeroa vain 2 viikkoa, joten on helppo puhua ja kysellä kokemuksia samassa tilanteessa elävältä äidiltä. Tutustuttiin Jonnaan ja Nellaan seurakunnan kerhossa ja syksyllä toivottavasti jatketaan samassa muskarissa. Ollaan tavattu kerhon ulkopuolella muutaman kerran, mutta nyt ekaa kertaaniin että pikku tytöillä oli mahkut myös hieman seurustella.
Vielä tytöt eivät osa leikkiä yksin tai yhdessä, mutta senkin edestä toista vauvaa ihmeteltiin. Eikä meillä tuoreilla vanhemmillakaan hiljaisia hetkiä juuri ollut. Toivon että saadaan Nellasta meille leikkikaveri ja Jonnan kanssa rupattelen mielellään myöhemminkin vaikka leikkipuiston laidalla. Olette siis ehdottomasti tervetulleita uudestaan ja uudestaan kyläilemään!
