Turhamaista?
Vauvanvaatteiden osto on ollut ihanaa ja vaikeaa. Kaupat ovat täynnä kaikkea söpöä ja ylipäätä kaikki pienet vaatteet sulattavat sydämmen kuosista riippumatta. Alkuun ostelin neutraaleja vaatteita, jotka sopisivat tytölle tai pojalle. Ultratätiin luottaen olen nyt ostellut myös hieman jo enemmän vaaleanpunaistakin. Vaikka sanoin että kaikki pienet vaatteet ovat söpöjä suosin kuitenkin joko rauhallisia sävyjä tai sitten yksivärisyyttä. Vaikeaa vaatteiden ostossa on ollut koot ja määrät. Oman äitini neuvoa noudattaen olen jättänyt ne kaikkein pienimmät koot kauppaan niiden lyhyen käyttöiän vuoksi muutamia lukuunottamatta. Hieman reilun kokoinen vaate on mukavampi kuin liian tiukka ja ahdas. Toinen hankala kysymys on ollut vaatteiden määrä, missän kun ei kerrota montako kappaletta mitäkin tarvitaan. Pesukone joutuu varmasti koville käytöille, mutta onhan se inhottavaa ja hankalaa jollei vaatteita ole riittävästi. Toisaalta tuntuu turhalta ostaa niin paljon vaatteita ettei kerkeä edes käyttämään. Nyt vaatrieta alkaa jo olemaan aika lailla ja lisää kerkeää vielä varmasti tulemaan. Ja sitten lapsen tullessa mailmaan nähdään millaiset mallit ja koot meillä toimii.
Melkein poikkeuksetta olen kaikki ostanut tai ollaan saatu uutena. Ehdoton lemppari shoppaillessa on ollut hinnan ja laadun vuoksi yllättäen Lindex, josta en taas itselleni ole juurikaan löytöjä tehnyt. Joitain vaatteita on myös ostettu H&M:ltä ja name it:stä.
Yhden kassillisen vanhoja vähän käytettyjä vaatteita ollaan saatu tutuilta, mutta muuten hieman vierastan muiden vieraiden ihmisten käyttämiä vaatteita. Tiedän että kirpputoreilta löytää nykyään todella halvalla hyväkuntoisia vaatteita, mutta joku siinä vain epäilyttää itseä. Vaikka voisin kuinka useasti ne ennen käyttöä pestä itse haluan mielummin omalle lapselleni uutta ja pehmeää. Moni varmasti pitää asennettani turhamaisena, mutta minulla on oikeus tähän mielipiteeseen ja päätökseen.
