Raskausviikko 36 ja kuulumiset
Tänään raskausviikkoja on kertynyt tasan 36 ja laskettuaika häämöttää jo kuukauden päässä. Muuten täällä on jakseltu hyvin, mutta sunnuntaina koin yhden elämäni pelottavammista hetkistä. Vauvan liikkeet olivat jo lauantaina olleet vähäisiä, mutta uskoin sen johtuvan lähes koko yön valvomisesta. Sunnuntaina en kuitenkaan liikkeitä tuntenut ollenkaan ja iltapäivällä hieman ennen viittä lähdettiin V:n kanssa käymään Tyksin äitiyspolilla. Matka tuntui kestävän ikuisuuden ja päässä pyöri vain ajatus lapsemme menettämisestä. Onneksi pelosta huolimatta V pystyi omalla rauhallisuudellaan rauhoittumaan minuakin hieman. En pysty edes kuvailemaan kauhun, pelon, surun ja epätoivoin tunteita joita kävin läpi.
Äitiyspolilla ystävällinen hoitaja vei meidät välittömästi huoneeseen, jossa mahani ympärille kytkettiin laite mittaamaan vauvan sydämmenlyöntejä ja sykettä. Sydänäänet saatiin kuulumaan heti ja helpotus iski välittömästi kun kuulin jo tutuiksi tulleet lyönnit. Hetken vain itkin onnesta ja hymyiltiin V:n kanssa toisillemme helpottuneina. Lääkäri tutki vielä masuasukin ultraäänilaitteella ja totesi meidän pienokaisen liikkuvan oikein iloisesti. Tämän hetkiseksi painoarvioksi saatiin 2900 grammaa.
Tänään aamulla käväisin neuvolassa terveydenhoitajan ja lääkärin tarkastuksessa. Lääkäri arvioi alatie synnytyksen onnistuvan ja kaikki muukin oli kunnossa. Vauva on oikeassa asennossa siis pää alaspäin ja laskeutunut jo selkeästi alemmas odottelemaan h-hetkeä, joka toivottavasti koittaa vasta ensi vuoden puolella.
Sunnuntain (turhan) säikähdystä lukuunottamatta kaikki on siis täällä hyvin. Viikkoa olen viettänyt vanhempien ja sisarusten lomaillessa etelän lämmössä vanhempien luona koiran vahtina. Päivät ovat kuluneet ulkoillen, sarjoja katsellen, saunojen ja vauvan vaatteita pestessä.
