Mustikkamettällä
Meidän arki kokenut muutoksia viimeisen parin viikon aikana kun olen käynyt satunnaisesti töissä. Työpäivät ovat olleet lyhyitä aamu- tai iltavuoroja. Mun töiden aikana Kiiraa on vahtinut pappa, mummi tai kummitäti jos Villekin ollut töissä samaa aikaa. Tarkoitus on ollut vähän valottaa omia ajatuksia töihin palaamisesta ja Kiiran hoitoon laittamisesta sekä antaa Kiiran totutella että joku muukin kuin äiti voi hänen kanssaan olla.
Mä olen viihtynyt hyvin paikassa jossa teen sijaisuuksia tällä hetkellä ja Kiira on viihtynyt hyvin tuttujen hoitajien kanssa. Iltapäivisin meidän reipas tyttö muuttuu sylivauvaksi, joka haluaa vaan istua sylissä tai kainalossa. Toinen muutos on ollut iltavalvomiset. Kiira ei ole iltaisin itkuinen vaan haluaa vaan leikkiä, hassutella ja sylitellä iltamyöhään asti. Eilen nukahti 22.50 ja herää silti aamu seiskan pintaan pirteänä. Tässä asiassa tytypy on niin äitiinsä tullut: vaikka illalla kukutaan pitkään aloitetaan uusi päivä silti aikaisin.
Tänään meillä oli ihana kotipäivä muutamalla ulkoilulla ja minimi kotitöillä. Tarvitsin juuri tätä päivää tajutakseni kuinka olen suorittanut arkea vähän liikaa ja stressannut liikaa turhista asioista. Tänään pölykoirat eivät haitanneet ja tiskikone sai odottaa tyhjennystä puoli päivää! Kiira nukkui kolmet päikkärit joiden välissä soitettiin piano, luettiin kirjoja, leikittiin lattialla ja ulkoiltiin. Viimeinen kävelylenkki sijoittui pururadan viereen mustikkamettään. Kotiin tultiin pienen saaliin ja kaksien isojen sekä kaksien pienten sinisten sormien kanssa. Koitan taas todella nauttia joka hetkestä ja suorittaa vain sopivasti!
