Ulkoilun aloittaminen
Jo raskaana ollessani sain huomata tässä lajissa olevan eri ohjeita yhtä paljon kuin ohjeistajiakin. Ja niitähän riittää. Silloin päätin että kuunnella neuvoja joita olen itse pyytänyt/etsinyt tai saanut neuvolasta. Luonnollisesti sama tyyli jatkuu vauvan synnyttyäkin. Plussaa tässä on se että oma tapa mahtuu varmasti monien muiden joukkoon ja miinuksena on oman suunnan valinnan vaikeus kaikkien erillaisten sääntöjen ja neuvojen joukossa.
Pian kotiutumisen jälkeen alkoi jo houkuttamaan ulkoilun tarjoama raikas ilma ja vaunulenkkeilyn mahdollistama kevyt liikkuminen. Tietoa tästäkin oli monen laista. Yhden lähteen mukaan vasta 2 viikkoisen kanssa voi aloittaa varovaisesti ulkoilun, toisen mukaan 2 viikkoisena jos pakkasasteita alle kymmenen ja kolmannen mukaan alle kymmenen asteen pakkasella voi aloittaa ulkoilun jo nuorempanakin. Neuvolan kotikäynti tuli siis sopivaan saumaan kotiutumisesta heti seuraavana päivänä tytön ollessa 6 päivän ikäinen. Neuvolan työntekija kehoitti aloittamaan ulkoilun huoletta.
Kehoituksesta aloitimme ulkoilun heti seuraavana päivänä tytön ollessa viikon ikäinen. Ensimmäinen reissu kesti vain 20 minuuttia ja sisälsi lyhyen pysähdyksen pieneen lähikauppaan. Muutamilla seuraavilla kerroilla venytimme ulkoilun pituutta vähän kerrallaan. Tyttö nauttii vaunuilusta ja nukkuu rauhallisesti lenkkien ajan vaikka vielä rappukäytävässä huutaisi kuumuuden vuoksi. Unet jatkuvat usein vielä pitkään kotona. Tytön lisäksi myös me V:n kanssa olemme nauttineet vaunulenkkeilystä. Raikas ilma piristää kummasti muuten hieman väsyneitä, mutta onnellisia vanhempia.
