Nyt avaudun ja purkaan tänne
koska sitähän varten blogejä pidetään, eikö niin: täällä voin sanoa oman mielipiteeni ihan pyytämättä.
Tänään on feisbuukissa tullut vastaan monta keskustelua mitkä ovat saaneet taas verenpaineeni nousemaan ja tällä kertaa asia koskee raskautta, odotusaikaa, itsekkyyttä ja tahdonvoimaa.
Keskustelu nr 1:
todettu raskaudiabetes, mutta voi kun en vaan voi jättää sitä pullaa syömättä eli otan sitten nappeja ja piikitän itseäni vähän, eihän se haittaa mitään…
Keskustelu nr 2: en todellakaan aijo lopettaa polttamista vaikka oonkin raskaana ei se musta huonoa äitiä tee, munkin mutsi poltti ja ei mulla oo mitään vikana, kaikki ok kunnes ei vedä huumeita…
Itselleen tule sellaisita avautumisista enimmäkseen sanaton ja aika paha olo. Mikä olisi parempi syy, kun oman tulevan lapsen paras mahdollinen terveys ja hyvinvointi, jättä omat halut ja mieliteot hetkeksi (tämä raskaus+imetysaika on kuitenkin rajallisia) toiselle sijalle ja valita se terveellisempi tie mikä on loppujen lopuksi parempi myös itselleen?
Missä loppuu järki kun vahditaan esimerkiksi hyvin tarkasti neuvolan luvattujen/ei luvattujen ruokaaineiden listaa ja vauhkotaan siitä että voi söin vahingossa fetajuustopalasen ja sitten vedetään aski päivässä?? Piikitetään irtokarkkimässäilyn jälkeen insua ja vedetään metformiinia päälle? Ok, ymmärrän jos ruokavaliomuutoksista huolimatta esimerkiksi pcos-n takia paastosokerit vaan heittelee vaikka miten tarkasti söis, mutta tässä kun ei ole nyt kyse sellaisista tapauksista. Ei. Tässä on kyse äideistä kenelle ihan selvästi on nr 1 oma nautinto ja numero ??? oman lapsen terveys. Mistä niitä oikein tulee?? Onko tämä joku vapaakasvatuksen ja uusavottomuuden + generation ”mullekaikkihetinyt” risteytymisen tulos? WTF!!!!!?????
Ja heti tuntuu paremmalta kun olen saanut höyryt päästettyä tänne 
eli lopetetaan hauskempiin asioihin:
Aamulenkki kirkkaassa kuulaassa syyssäässä, suomalaiset marsipaaniomenat, aroniamarjahillo, hyvin kulkeva treeni – sitäkin on mahtunut tähän päivään 😀
peace out
– Eve