Aamun pikapurkautuminen

2 kommenttia

”Synnytys, siitä palautuminen ja vauvan hoito – siihen kannattaa itseään säästää eikä kuluttaa jo ennen vauvan tuloa loppuun!!!” sen totuuden kuulin tänään. Eli liikunta pannaan ja sänkyyn. Tai korkeintaan sohvalle. Koska eihän muuten jaksa synnyttää. Voi ****** sentään ihmiset! Tämä menee jo siihen mun raskaushormonisen sietokyvyn rajoille. Synnytystä jaksaa paremmin jos levätään kuukausia vaakatasossa koska eihän synnytyksellä ole lihas- tai kestovoiman kanssa mitään tekemistä. Hyvin levänneenä jaksaa punnertaa sen 20 h paljon paremmin kun treenanneena. Synnytyksessä palautumisessahan se vasta tärkeätä onkin että on kuukausia ennen syntymistä oivaltanut olla tekemättä mitään. Siitä sopivasti löystyneet lihakset sitten ovatkin just sellaisia mitkä tukevat laskeutuvia sisuskaluja, auttavat pidättelemään pissaa ja totta kai myös hoitamaan sitä höyhenkevyttä vauvaa.

Muutenkin naisvartalo ei ole kehitetty kovaa rääkkiä varten. Synnytyshän on vaan tommonen luonnonoikku homma mihin meidät ei varsinaisesti ole edes luotu… tai sitten se on vaan sellainen walk in the park eikä mikään koitos kropalle mistä toipumiseen menisi kuukausista vuosiin niin kuin jotkut naiset haluaisivat miehille vakuuttaa. Ja ei sekään varmaan mitään tarkoita että tutkimukset toteavat että naisen lihaksiston glykogeenivarastojen käyttö lihastyössä on varsin frugaalimpaa kun miehellä tehden mahdolliseksi sen että nainen pystyy tekemään maksimirajoillaan (prosentuaalisesti lähempänä 1RM eli 100% maksimi suoritusta) pidempään työtä (pidemmän sarjan) kuin miespuolinen verrokkihenkilä. Mutta tiede saa mennä nyt kulmaan häpeämään ja naiset tunnustamaan miehilleen että ei se synnytys mikään rääkki olekaan ja mennään nyt kaikki vaan pilatekseen löytämään ne pitkät naiselliset lihasmuodot.

Huomenta.

 

– Eve