Pesänrakennusviettiä
Muutto edessä viikonloppuna ja sen huomaa, että ei koskaan ennen ole kaikki muuton pikkuasiat painanneet mieltä niin paljon kuin nyt. Raskaushormonit jyllää. Viimeyönäkin piti ajatella lipastojen sijaintia sen verran pitkään että uni sai odottaa. Kaiken lisäksi myös koirakuume on päällä (voimakkaampana kuin yleensä) ja ainakin kerta päivässä pitää selailla rescuekoirasivuja ja -kuvia. Ihana päästä isompaan kämppään missä ei tarvi säilyttää tavaraa nurkissa 
Salitunnelmia: Voimatasot näyttäisi olevan pikkuisessa comebackissa. Esimerkiksi kyykkyvitosissa nyt lagaan raskautta edeltäviä painoja vaan noin kymmenellä kilolla (ilman vyötä tietenkin) ja jalkaprässissä, missä pullahtavat vatsalihakset ei vaikuta niin paljon liikkeen vakauteen olen päässyt takaisin samoihin sarjapainoihin. Se saa riittää, koska tästä eteenpäin matka on vaan alaspäin kuitenkin. Olen yllättävän ok ja sinut sen faktan kanssa – salilla on aina hauska ja menen sinne aina ilolla – vaikka en varmaan vuoteen (vuosiin?) tulee saavuttamaan mitään ennätyksiä. Kilpailukalenteriin en myöskään laita mitään nopeita tavoitteita. Vuoden 2016 SM ja Eestin Mestaruuskisat olisi kiva käydä tekemässä submasters luokassa – sinne vois tehtailla sitten myös ne uudet ennätykset.
Rukahimoista: minun puolestani joulu saisi jo tulla koska koko ajan tekee mieli kinkkua, waldorfinsalaattia, lanttulaatikkoa ja muuta sellaista. No waldorfinsalaatin tehtailin eilen (jokirapuhännillä – nomnom) ja se oli hyvä myös aamiaisena 😛 Tänään on tulossa ainakin omenapiirakkaa!
Menossa on rv 16+4 ja viimeisen viikon aikana on pari kerta supistellut öisin aika voimakkaasti – kohtu kasvaa – ja vatsakin on pullahtanut selvästi esille. En näytä enää vaan ylipainoiselta ja turvonneelta, vaan masulla on jo ihan oikeat muodot – ja nyt kun sititä pystyy jo jotain näkemään sitten poikamahalta näyttää… vielä 4 viikkoa ultraan – uteliaisuus on huipussa 😀
Kaunista odotusta
– Eve