Rakasta itseäsi sellaisena kuin olet vol 2
I<3me messujen alla raapustin jotain tästä trendistä: rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet. Kirjoitin vähän siitä, miksi se ei oikein mene minulle perille: mitä pahaa siinä on jos haluaiskin olla vähän parempi (laihempi/vahvempi/fiksumpi/rauhallisempi/jaksavampi) kuin just tällä hetkellä?
Tässä näin raskauden edetessä tuli sama teema taas vastaan. Missäköhän muualla kuin salilla 
Minulta kysyttiin ne perinteiset: pitkälläkö raskaus on ja paljonko on tullut painoa? Vastattuani siihen sitten sen 24+3 ja noin 5 kg sain kuulla siitä kuinka mun pitäisi ehkä keskittyä nyt ruokkimaan itseäni paremmin. Tässä vaiheessa kun vauva painaa ehkä sen 600gr + kilon lapsivesi ja puolen kilon istukka päälle on noin 3 kilon rasvamassan lisääntyminen liian vähän?????????????????? No kokeile itse – laita 3 kiloa läskiä lanteille ja kerro – tuntuuko olo kuinka hyvältä. Mitä siinä on niin väärin että en halua 20+ kiloa lisärasvaa vauvan lisäksi kroppaani vaikka se oliskin ihan ”normaalia” ja ”hyväksyttävää”. Minulla ei ole taipumusta turvotukseen eli kaikki se ”ylimääräinen” raskauspaino koostuu puhtaasti laardista. Mikä siinä on niin käsittämätöntä että kieltaudun joskus ylimääräisistä herkuista (paitsi iltajäätelöstä – se on must) tai en mee aina ottamaan lisää? Vielä joitain kymmeniä vuosia sitten se oli ihan normaalia, että odottava äiti sai kieltäytyä siitä täytekakusta linjojensa takia. Muualla maailmalla, esimerkiksi Ranskassa, ei vieläkään kehoteta tolkuttomaan läskinkeräilyyn raskauden aikana. Mutta kun ”rakasta itseäsi”!!!. Toki hyväksyn ja olen ihan sinut tän leviävän ruhoni kanssa mutta MIKSI mun pitäisi rakastaa liikaläskejäni? Miksi mun pitäisi väkisin lihottaa itseäni? Miksi mun pitäisi jäädä sohvanpohjalle jäätelölitran kanssa rakastamaan itseäni? Ei mene perille. Aion syödä nälkääni, liikkua niin mahdollisimman paljon kuin pystyn ja aion myöskin surra liikaläskejäni just niin paljon kuin haluan. Kiitos.
– Eve