Lisää rautaa!!!
Noin viikko Obsidian rautalisän aloittamisesta ja voin kyllä sanoa, että ero alkuviikon väsymyksen ja tämän päivän fiilisten välillä on merkittävä. Töissä ei ole pakko istahtaa 5 minuutin torkuille eikä onnekseni ole vielä flunssastakaan merkkiäkään. Kultakin tokeni tästä kahdessa päivässä. Salillakin nousi eilen 100 kilolla kyykyt tosi kevyesti. Syvälle, vakaasti ja räjähtävästi.
Eli salilla eilen:
kyykky: lämmittelevä pyramidi 4 x 3 (80, 85, 90, 95 kg) ja 5 x 3 x 100kg
hyvää huomenta liike 65 kg 3 x 10
jalkaprässi 4x 6 x 200kg
ja meni tunti + 10 minuuttia siihen settiin
Tänään oli olkapää/rinta/ojentaja jumpan vuoro – tuli pikkasen bodailtua 
Dipit omalla kehonpainolla 3 x max (15/12/10)
Yhden käden pystypunnerrus käsipainoilla 4 x 6 x 18kg
vinopenkki 3 x 12 x 18kg käsipainot/supersettina takaolkapäitä nousujohteisesti
sitten vielä vipareita ja ojentajapumppailuja ja lisää takaolkapäitä koneessa: pakko vahvistaa sitä yläselkää vauvan kantamista/imetystä ajatelleen ihan urakalla.
Elämästä salin ulkopuolella: kasvavan vatsan myötä (luultavasti) olen huomioinut paljon enemmän ”törkeätä” käytöstä ympärilläni – suojeluvaisto vatsaa kohtaan varmaan sen verran kasvanut. Nimittäin päivittäin ja moneen kertaan päivässä ihmiset juoksee suoraan päin, törmäilee ovien välissä, työntää kapeammalle puolelle kierreportaissa ym ym ym…. Toki olen töissä yliopiston kampuksella ja ainakin tämän sukupolven vapaakasvatustuloksista on ihan turha muuta odottaa (näin yleistäen… kamala että olen vanha 😛 )… mutta tämä koskee myös täysikäisiä. Ja enimmäkseen miehiä. Mikä se on että ei-näkövammainen 40-50 v mieshenkilö tuntee tarvetta työntää selvästi raskaana oleva nainen melkein rappusia ala päästäkseen ohi???!!! Tai sitten toinen samanikäinen proffashenkilö kuka yritti törmätä ovella kun ei jaksanut päästä minua ekana ulos (niin kuin yleensä tapana on että ekaks ulos ja sitten sisälle -ainakin siihen aikaan kun mut kasvatettiin) sillä oli varmaan joku perustavanlainen tarve tyydyttämättä kun niin vahvasti haki sitä oviosumaa… . Onneksi refleksit magatreeneistä sen verran vielä päällä että poikittaista kyynärvartta olen saanut tosi tehokkaasti väliin suoraan päin tulevissa törmäysyrityksissä ja paria poikaa olen jopa joutunut työntämään kontaktin jälkeen etäämmäs kun hoksottimet toisella puolella ei selvästi ole toimineet kun en antanutkaan kävellä itteäni nurin…. Kai sellainen on täällä ollut ennenkin tapana, en vaan ole antanut sen häiritä itseäni… nyt vaan on joku suojeluvaisto selvästi enemmän hereillä 😀
Eli sellainen purkaus tänään
– Eve