Turvaverkko
Olen tosi onnekas että omistan niin mahtavan ja läheisen perheen. Sitä niin mun omalta kuin myös mieheni puolelta. Viikonloppuna tuli taas todettua, että rauhallisuuteni ja pelottomuuteni tätä koko prosessia ja tulevaisuutta kohti riippuu 100% niistä ihmisista ketkä mua ympyröi. Mieheeni luotan 200%sesti 😛 – hän työntää mua (kirjaimellisesti) mäkeä ylös kun en enää jaksa, hoitaa itsestäänselvyytenä kotihommia ja on vaan mun kallio. Kaikessa. Mutta muun perheen tuki ja läsnäolo on kans hyvin tärkeätä. Tieto siitä että mulla on ympärillä ihmiset ketkä AINA auttaa kun jotain tarvitsee, ketkä on aina olemassa, tekee elämästä nautittavan.
Viikonloppuuni kuului vanhempieni vierailun lisäksi myös se ravintoluento ja näköjään siitä tykättiin. Eli jatkoakin pitäisi olla tulossa, niin tässä Helsingissä kuin Tampereellakin.
Isoja uutisia ei tässä vaiheessa ole. Poika kasvaa ja potkutkin tuntuu jo aika usein. Maha kasvaa ja totta kai tuntuu siltä että koko kroppa leviää käsin kuin pullataikina. Mutta olen ymmärtänyt että tämä on ihan normaalia ja asiaankuuluvaa näin raskaudessa 😛 Rutiini aamukävely kulkee vielä tosi hyvin, samoin tankojumppakin. Tänään tuli salilla tehtyä seuraavaa:
Kyykky 5 x 5 pyramidi 80-90kg; 2 x 3 92,5 ja 95 kg
askelkyykky 3 x 6+6 60kg
good morning 3 x 12 x 60kg
selän ojennukset 3 x 12 +25kg
Tunti hujahti taas tosi nopeasti ja omissa maailmoissa.
Onhan se mahtavaa että pystyy vielä treenaa täysillä (no kohtuullisen täysillä tähän raskausvaiheeseen) mutta tottahan se on, että kun ajattele entisiä sarjapainoja voi välillä vähän kiukuttaa 
– Eve