Hyvä ja paha some
Myönnän etten ole kovin innokas uutisten seuraaja, mutta edes minä en välty kuulemasta kaikkea mitä maailmalla tapahtuu. Moni muukin on varmasti lukenut tai kuullut puhumattomista pikkulapsista. Asiantuntijoiden mukaan lasten vähäinen sanavarasto johtuu vanhempien liiallisesta somen käytöstä. Joka paikassa ollaan kännykkä kädessä, bussissa lapsi katselee ikkunasta hiljaa kun äiti naureskelee puhelimelle, lasta keinuttaesssa vanhempi selaa puhelinta. Sosiaalisesta mediasta on paljon hyötyäkin, muutamalla napin painalluksella voi löytää apua ongelmiin ja vertaistukea, saada uusia ideoita askarteluihin ja ruuanlaittoon, kirppari löytöjä voi tehdä omalla kotisohvalla. Helposti tuon kaiken hinta on kuitenkin se että uppoutuu somenmaailmaan ja lapsi jää vaille huomiota.
Asiantuntijat ovat painottaneet ettei vuorovaikutus vaadi ihmeitä, leikkiminen, juttelu ja kirjojen luku riittää. Lapsi tarvitsee oikeaa läsnäoloa ei vain vieressä istujaa. Luettuani artikkelin aiheesta aloin miettiä omaa somekäytöstäni. Käytän mielestäni aika vähän aikaa netissä, mutta parannettavaa on silti. Välillä saan itseni kiinni selailemasta facebookkia, jossa ei viime tarkastuksellakaan ollut mitään sen ajan arvoista. Kiinnitänkin nyt itse entistäkin enemmän huomiota omaan sometukseen. Pidän viikonlopun ajan some päiväkirjaa ja tavoitteeni on vähentää netin selailua sekä siirtää sitä vielå huolellisemmin akoihin joka ei ole pois perheeltä ja ystäviltä. Uskon että myös muuut suhteet kärsivät kännykän liikakäytöstä. Ikinä ei varmasti voi liikaa kysellä kuulumisia ja keskittyä kuuntelemaan koko huomiolla seurassa oliaansa.
Kuten alussakin jo sanoin somesta on hyötyäkin, kun sen ajoittaa oikein. Elämä tapahtuu kuitenkin jossain muualla kuin facebookissa, blogissa ja instassa.