Parhaat isit!
Eilen vietettiin Villen ensimmäistä isänpäivää. Lapsuudenkodista opittujen perinteiden mukaan aamu alkoi yllätysaamupalalla. Jos mentäisiin ihan perinteen mukaan olisi osa aamupalasta viety vuoteeseen, mutta alle 1 vuotiaan kanssa aamiainen vuoteessa tuo liikaa haasteita. Aamupala noudatti aika kevyttä linjaa, jotta myöhemmin pappojen luona kyläillessä jaksaisi sitten herkutella enemmän! Tarjolla oli gluteenitonta pähkinäleipää, kuivattua mangoa, tuoremehua, marjaisa jugurtti annos ja raakasuklaata. Oli ihana nähdä miten otettu Ville oli aamupalasta ja erityisesti lahjasta. Oltiin kerhossa painettu tyynyliinaan Kiiran jalankuvia sekä isi<3 kirjoitus.Myös pappoille vietiin tyynyliinat, kortit ja kerhokuva. Aamupäivä vietettiin kotona perheen kesken, mutta iltapäivä ja alkuilta vierähtivät kyläillessä ja kakkuja syöden. Tuli testattua kuinka monta herkullista kakkupalaa jaksaa syödä, liian monta…
Olen niin ylpeä miten hyvä isä Kiiralla on, vaikka sen tiesinkin jo ennen tytön syntymää. Ville osaa ja haluaa hoitaa tyttöä. Hoitamisen lisäksi ketään muu ei saa Kiiraa nauramaan ja villiintymään leikeissä kuten Ville. He touhuvat paljon kahdestaan ja saisin varmasti omaa aikaa aina halutessani. Mikään ei kuitenkaan ole piristä enempää kuin kahden rakkaimman ihmisen leikin katsominen. Ville on äärimmäisen kärsivällinen isä, joka pysyy rauhallisena, mutta tarvittaessa tiukkana. Villessä on paljon samaa oman isäni kanssa, joka onkin hyvä, sillä oma isäni on roolimallini ja arjensankarini. Siitäkin huolimatta että samanlaisuutemme vuoksi en saa sitä hänelle sanottua suoraan.
Äitienpäivänä kirjoitin äitienpäivän oikeasti olevan joka päivä, mutta niin on isienkin päivä. Aina voi muistaa ja kertoa isän tärkeyden hänelle. Sen taidankin kertoa heti viestillä omalle isälleni!