The Unilelu
Kulunut viikko on ollut aika raskas. Mieliala on vaihdellut äärimmäisyydestä toiseen. On tullut käytyä vakavia keskusteluja, surtu ja oltu sanoin kuvaamattoman onnellisia. Ja vaikka olenkin iloinen että viikko vaihtuu on päälimmäisin tunne onnellisuus.
Siivotessani Kiiran pehmoleluja aikaisemmin viikolla muistelin omaa lemppari pehmoa, joka oli kummisedältä saatu Silja Linen hylje. Muistan edelleenkin miten turkissa oli kuivunutta hammastahnaa, se tuoksui ihan unelta (ja oksennukselta) ja oli muuttanut väriään valkoisesta harmaaksi. Se oli rakkain pehmolelu ja ainut lelu jonka edelleen muistan. Muistan miten kävin nukkumaan se kainalossa ja heräsin sen siirryttyä jalkopääähän.
Kaikki paitsi Ihaa on saatu lahjaksi ja muistan jokaisen pehmolelun antajan sekä tilanteen. Toivon että vuosien päästäkin osaan kertoa keneltä on saanut minkäkin pehmon. Tänään Kiira sai kummitädiltään kuitenkin jotain erityistä, ainakin minun mielestäni. Meille muutti nimittäin tänään puhdas ja valkoinen Silja Linen hylje!
Tarkoitus oli ottaa mielessäni suunniteltuja kuvia Kiirasta ja hylkeestä, mutta suunnitellut pönötys-kuvat unohtuivat. Tilalle tuli jotain aidoltaa kun Kiira innostui leikkimään ja painimaan uuden pehmolelunsa kanssa. Ehkä tästä tulee Kiiran The Unilelu. Jos ei joudun ehkä omimaan sen itselleni…
Lok 12, 2015 @ 20:21:40
Ihana juttu Pehmolelut on niin ihania että niistä voi tulla elinikäisiä kavereita. Meillä ongelmana että pehmoja on niiiin paljon että muksu ei mahdu ite kunnolla sekaan, tai ainakin tekee tiukkaa. Ovat kyllä tärkeitä myös lapselle.
Lok 14, 2015 @ 07:34:48
Voin vain odottaa milloin meillä on sama tilanne!:)