Kiire
Tiistaina keitin kahvit ja levitin lelut kun meille tuli kylään päivälleen Kiiran ikäinen poika äitinsä kanssa. Puhuimme äidin kanssa muunmuassa kiireestä ja jatkuvasta tehtävien listasta.
Mietin myöhemmin yksinäni enemmän kiirettä ja sen syitä. Listasin mielessäni omia tehtäväni ja listasta tuli pitkä. Kiiran ja ìtsestäni huolehtimisen lisäksi muut tehtävät olivat aika toissijaisia. Pienet pölykoirat tuskin karkaavat, pari likaista lasia voi odottaa ja sohvatyynyt voivat olla joskus väärässä järjestyksessä koko päivän. Edellä mainittujen lisäksi listalle mahtui paljon muutakin. Paljon tärkeitä juttuja, muttei kuitenkaan riittävän tärkeitä kiireeseen sekä stressiin.
Aamulla herätessäni halusin tehdä päivästä tehokkaan, mutta ilman kiirettä. Tein kotitöistä kuten pyykkien viikkauksesta yhteisen leikin Kiiran kanssa enkä yrittänyt ehtiä kaikkea ennen tytön heräämistä. Aina huomatessani kiirehtiväni rauhoitin hetken esim lukemalla Kiiralle kirjaa. Olo oli koko päivän paljon rennompi enkä tartuttanut hätäisyyttäni tyttöön. Olin läsnä hetkessä ja kaikki aika tuli käytettyä hyödyllisesti vaikka muutama tehtävä jäikin suorittamatta.
Pienillä muutoksilla ja järjestelmällisyydellä sain paljon aikaa, vietin enemmän mukavaa aikaa Kiiran kanssa enkä stressannut kiireestä. Joskus on tietysti oikeita kiireitä, mutta useimmiten niihin voi itse vaikuttaa. Itse pyrin jatkossakin rauhoittamaan ja tasapainoittamaan arkea.