Moikka
Huh, mikä päivä takana! Tänään on touhua riittänyt aamusta iltaan. Aamulla lähdettiin Kiiran kanssa ulkoilemaan ja samalla annettiin aamulla töistä tulleelle Villelle nukkumis rauha. Ulkona viihdyttiinkin hyvin ja lähes kolme tuntia vierähti nopeasti. Taisi olla kesän ensimmäinen t-paita ilma ja nautin todella ihanasta lämmöstä. En kaipaa mitään 30 asten helteitä vaan vähän lämpöä ja aurinkoa.
Pian kotiin tulon jälkeen vaihtui farkut ja se teeppari treeni kuteisiin. Kuten eilenkin suunnattiin tänäänkin koko perhe salille. Yhdessä treenatessa tulee tehtyä niin paljon kovempaan ja isommilla painoilla kun toinen kannustaa vieressä. Alkuun Kiira naureskeli vieressä, mutta puolen tunnin jälkeen kyllästyi ja nukahti. Tuota tyttöä ei salin pikku mekkala häiritse. Salin työntekijätkin ovat naureskelleet Kiiran olevan varmasti salin nuorin ”treenaaja”. Oon kyllä niin iloinen että kanssa urheilijatkin suhtautuvat hyvin meidän maskottiin!
Salilta palautuessa oli kiljuva nälkä ja ruokaa piti saada heti. Onneksi kala+salaatti aterian valmistus ei kestä 3 minuuttia kauempaan. Itse lepuutin silmiä hetken ja Ville valmistui töihin lähtöön. Oven käydessä ryhdistäydyin itsekkin ja aloin siivoamaan Kiira sylissä. Tytöstä on niin hauskaa olla mukana kulkemassa asunnossa edestakaisin. Siivouksen jälkeen käytiin vielä vähän ulkoilemassa ja kotona leikittiin vikat leikit.
21:30 Kiira nukahti ja muo on sen jälkeen vaivannu ihme tunne. Sellanen rauhaton fiilis kun ei tiedä mitä tèkisi eikä myöskään osaa rentoutua. Sellanen hassu tunne ettei kaikki ole hyvin tai on tapahtumassa jotain pahaa? Hah, nyt kuulostan ihan vainoharhaiselta! Ehkä se on toi synkkenevä ilma tai väsy mikä latistaa mieltä. Toivottavasti huomenna taas paremmalla mielellä ja energialla uuteen päivään.