Mummilassa
Keskiviikkona tehtiin tytön kanssa ensimmäinen reissu vanhempieni luokse, eli mummia, pappaa, tätiä ja enoa moikkaamaan Maskuun. Innokkaiden sukulaisten lisäksi meitä odotti mahdollisesti vielä innokkaampi labradorinnoutaja Hertta. Hertta on perheen ja erityisesti pappan prinsessa, joten koiran suhtauminen pieneen huomion kääntäjään mietitytti. Hertta on iloinen ja ihmisrakas, mutta kokonsa vuoksi liika innokkuus saattaa joskus olla hieman rajumman puoleista.
Aamulla heräilin Villen lähtiessä töihin syömään aamupalaa, siivoilemaan ja suihkuun. Tytön heräillessä tein hänen aamutoimet:pesut, vaipanvaihdot, pukeutumiset ja syötöt. Ennen puolta päivää oli rattaat, istuimet, laukut ja matkustajat meitä hakemaan tulleen äitini autossa. Hertta odotteli keittiössä aidan takana ja pääsi heti nuuhkimaan uuden tulokkaan jalkoja ja selkää. Alkuun pidin tytön kasvot käännettynä pois päin. Muuten niin riehakas koira yllätti rauhallisuudellaan ja uteliaana nuuskutti sekä ihmetteli. Ihmeellistä miten koira selkeästi ymmärsi ja osasi varoa pientä. Tyttö ei koirasta ollut moksiskaan vaan nautti ahkerista sylistä pitäjistä. Omat kädet saivat levähtää täysin kun 100% huomio vauvalle tuli muilta.
Oli liikuttavaa nähdä kuinka veljeni 12 v huolehti ja opetteli hoitoa koko pitkän päivän. Eikä hymy pysynyt poissa silloinkaan kun isäni, tuore pappa lauleskeli tytön ollessa sylissä. Tuore täti joutui tyytymään vain katseluun nuhaisuuden vuoksi ja mummi sai enosta kovan kilpailian sylissä pitämisestä.
