Juhlapelin tappio
Keskiviikona IFK vietti 117 vuotis syntymäpäiväänsä ja sen kunniaksi hallilla nimmereita jakoivat Mika Partanen ja Toni Söderholm. Peli HPK:ta vastaan oli todella tiukka, 4-5 tappio IFK:lle. Kyllä jäi harmittamaan, koska 3 HPK:n maalia oli torjuttavissa tai jos puolustajat olisivat olleet hereillä, he olisivat saaneet estettyä kiekon menemistä maaliin. No ei auta itkeä, tästä kohti vieraspelejä ja varmasti oppivat keskiviikon pelistä taas paljon. Koko joukkue oli aika nukuksissa, paitsi Lamberg ja Ramsted. Onneksi heillä oli hyvä vire päällä.
Ostin itselleni ihanan pinkin IFK:n pipon, johon tietysti hain aiemmin mainitsemieni herrojen nimmarit. Sen kanssa on hyvä kannustaa pelejä hallilla ja miksei kotisohvallakin. Tänään tosiaan jännitetään kotisohvalla, kun joukkue pelaa Jyväskylässä. Toivottavasti sieltä tulisi voitto ja Goldobin pääsisi taas hyville paikoille laukomaan. Hän muutamia virheitä teki keskiviikkona, mutta onhan se ihan ymmärrettävää. Goldobin ollut nyt viikon Suomessa ja alkaa vasta sisäistämään liigan peliä, sekä aikaerokin alkaa helpottamaan pikkuhiljaa. Hän pääsee nyt tutustumaan kunnolla joukkuetovereihinsa tämän vierasreissun aikana. Pidetään tänään peukkuja ja lippu korkealla! Me ei luovuteta :)
Pakko hehkuttaa teille uudesta työpaikastani! Sain eilen mukavan puhelun tulevalta ravintolapäälliköltä ja pääsen uusiin haasteisiin äitiysloman loputtua. Jännittää kamalasti ja tosiaan 2kk teen iltaa ja viikonloppuvuoroja, ettei Adelinaa vielä tarvitse hoitoon laittaa. Äitiyslomani kun loppuu on Adelina vasta 8,5kk ja mihinkään ei noin pieniä lapsia oteta hoitoon :/ olisi kyllä todella ihanaa kun saisi kotiin yksityisenhoitajan, mutta tiedä sitten onko siihen varaa? Kela kyllä maksaisi jotain yksityisenhoidon tukea, mutta olen tullut siihen tulokseen, että mitä vähemmän joutuu kelan kanssa olla tekemisissä, sen parempi. Niiden lakipykälät yms. ovat niin hankalia ymmärtää, kun eivät he välillä tiedä itsekkään miten asiat menee.. Pitäisi kyllä saada joku fiksumpi ratkaisu tähänkin.
Eiköhän se siitä, uskon että saadaan Samulin kanssa asiat järjestettyä 2kk ajaksi, että pääsen aloittamaan työt heti kun uusi yksikkö avataan! Olisi mukava, jos omat vanhempani asuisivat lähempänä, niin hekin voisivat auttaa tytön hoidossa :/ Täällä, kun on niin vähän minun tuttujani, lähinnä vain Samulin perhe.. Elämä on valintoja täys, enkä kyllä ole katunut lähtöäni :)
– Ninni