Hyvää uutta vuotta
Pitkä tovi taas päässyt vierähtämään edellisestä postauksestani. Palasin viime kuussa töihin 30h/vko, alussa tuli kyllä tehtyä enemmänkin, kun menin ihan uuteen ravintolaan töihin. Töissä on ollut mukavaa, vaikka kotona onkin raskasta vuorotella miehen kanssa vuoroja, ettei tyttöä tarvitse laittaa vielä hoitoon. Itse teen pääasiassa ilta- ja viikonloppu vuoroja niin mies hoitaa aamuvuorot. Yhteistä aikaa on todella vähän ja se meinaa välillä kyllä kaataa kaiken. Kiukuttaa ja ahdistaa kotona välillä kaikki, mutta sitten kun yhteistä aikaa taas löytyy puolikin päivää kaikki on hyvin. Onneksi pystytään puhumaan asioista ja sopimaan riidat samantien. Todella harvoin mennään riidoissa nukkumaan. En itse pysty nukkumaan, jos joku on vialla.
Joulu vietettiin kolmistaan kotona kinkkua paistellen ja illaksi mentiin miehen vanhemmille syömään. Sielä ei kauaa jaksanut olla, kun alkoi tyttöä ja minua väsyttämään. Oli kyllä ihanan rauhallinen joulu ja pikkunen innoissaan muutamista paketeistaan mitä sai. Me emme ostaneet hänelle kun yhden paketin, lahjoja kuitenkin tuli niin paljon kummeilta ja isovanhemmilta. Eikä noin pieni sen ihmeemmin tarvitse muuta. Yksi mieluisimmista lahjoista oli ehdottomasti pulkka, minkä toivoin omalta äidiltäni. Leluja löytyy joka junaan ja muutenkin kämppä täys tavaraa niin parempi ettei osta lisää niitä pölyttymään kaappeihin ja lelulaatikkoon. Minullakin oli onneksi jouluna 3päivän vapaat ja sai tosiaan pyyhkiä työt mielestä ja olla perheen luona ihan kokonaan.
Uutena vuotena olimme miehen kanssa kahdestaan juhlimassa veljeni syntymäpäivää. Hän kyllä täytti jo aikaisemmin, mutta kemut pidettiin 31.12. Oli ihana olla miehen kanssa pitkästä aikaa kahdestaan, nauttia omasta ajasta ja omasta perheestä. Itse nään niin harvoin noin paljon perheenjäseniä kerralla, joten oli kyllä niin ihana, että saatiin tytölle hoitaja kotiin. No ilman draamaahan näistä kemuista ei koskaan pääse ja sehän vähän laski tunnelmaa omalta osaltani, koska tuli taas olo kun on äiti niin ei saa olla muuta elämää kun lapsi. Näinhän ei tietenkään pitäisi olla, koska itse koen sen kuinka tärkeitä isovanhemmat esimerkiksi on lapselle. Omasta lapsuudestani muistan kun saatoin mummolassa viettää kuukauden ja siellä oli niin kivaa ja mummon kanssa leivottiin todella paljon, käytiin katsomassa lehmiä, hevosia ja lampaita. Mummoni asui siis maalla niinkun sillon se oli tavallisempaan, kun nykyään kaikki asuvat kaupungeissa lähellä palveluita. Tottakai se on ihan ymmärettävää, jos ei kunto kestä tai ei ole autoa millä pääsee liikkumaan kauppaan yms.
Minulla on vain ihania kultaisia muistoja mummolasta ja toivon, että omatkin lapseni saavat kokea sen rikkautena, vaikka tällä hetkellä ei siltä vaikuta… Mutta mukavaa uutta vuotta kaikille, viime vuosi oli kyllä yksi parhaista, mutta toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä parempi. Nauttikaa lähimmäisistänne ja antakaa aikaa rakkaillenne.
– Ninni