Pikakelaus
Ajattelin nyt kirjoittaa tälläisen pikakelauksen meidän alkutaipaleesta. Ehkä vähän kivempi teillekkin lukea, kun osaa yhdistää asiat ja nimet oikein.
Tosiaan kesäkuussa 2013 muutimme Samulin kanssa yhteen, kivaan kerrostalo kaksioon ihan Tikkurilan keskustan tuntumaan. Itse muutin jo huhtikuussa siihen asuntoon Riihimäeltä. Sain työpaikan keskustasta, joten kaikki oli paremmin kuin hyvin. Lyhyt työmatka, ihana uusi asunto ja oma rakas vierellä. Samulikin pääsi kesätöihin onneksi sinä kesänä varastohommiin. Heinäkuun viimeisellä viikolla sitten kaunis plussa tuli testiin. Tästä sitten keskusteltiin, itkettiin ja riideltiin pari päivää. Varasin ajan perhesuunniteluneuvolaan, missä saisi lähetteen keskeytykseen. Silloin viikkoja oli kasassa 6+ joten aikaa vielä päätöksen tekemiseen olisi. Pari päivää siinä sitten taas mietittiin ja päästiin yhteisymmärykseen, että lapsi pidetään. En tiedä olisiko minusta edes ollut ikinä tekemään aborttia.. Tuntui jotenkin niin hurjalta ajatukselta, että ”tappaisi” oman lapsensa. Sillä oli kuitenkin jo sykkivä sydän siinä vaiheessa. Itkusta aiheutuneet kyyneleet vaihtuivat onnenkyyneliksi ja soitinkin samantien neuvolaan ensimmäistä aikaa.
Kamalan ihana raskauspahoinvointi sitten iski ja jouduin jäämään sairaslomalle pariksi viikoksi. Toisaalta meillä töissä oli ihana tilanne silloin, kun ravintolapäällikkö vaihtumassa ja itse jäin yhdeksi kuukaudeksi sijaistamaan häntä niin ei ollut pakottavaa tarvetta näin aikaisessa vaiheessa kertoa esimiehelle. Olin vielä koeajalla tuolloin :D Se loppui onneks aikalailla samantien kun rv 12 lähti käyntiin ja saatiin uusi ravintolapäällikkökin meille töihin, mikä helpotti omaa jaksamista kamalasti. Hänkin oli todella ymmärtäväinen ja sanoi, että heti kun tuntuu ettei jaksa niin sanoo vaan, eikä teetätä itsellään liikoja. Kaikki meni hyvin ja alkoi elämä hymyilemään, kunnes iski kamala väsymys. Yhtenä viikkona soitin varmaan 3 kertaa työkaverilleni, voisiko tehdä vuoroni – minä vain nukuin. Ei edes 12h yöunet auttanut siihen, 2h jaksoin olla hereillä ja sit oli pakko päästä nukkumaan!
Tästä kaikki alkoi rv 15+ <3
Äitiysloma läheni ja läheni päiväpäivältä ja pieni stressi alkoi naputtaa niskassa. Samulilla ei ollut töitä, vain koulu ja opintotuki ei mikään kovin suuri ole. Juuri sai oman osuutensa vuokrasta maksettua. Ajattelin silti, että kyllä me pärjätään, niin muutkin perheelliset pärjää, vaikkei töissä olisikaan. Viikkoa ennen äitiyslomani alkua jäin tosiaan sairaslomalle, supistusten ja yleisen voinnin vuoksi. Joka paikkaa särki työpäivän jälkeen ja töissä välillä supisteli, jos oli oikein kiirettä. Viikko saatiin nauttia Samulin kanssa kaksin kotona, nukuttiin pitkään, katottiin leffoja, syötiin ja käytiin shoppailemassa. Sitten kuului iloisia uutisia mahdollisesta työpaikasta! Samuli täytti hakemuksen, kävi haastattelussa ja naps työ oli hänen. Ei vaan voi uskoa, miten voi käydä näin hyvä tuuri. Oon vieläkin niin kiitollinen siitä, että hän sai sen paikan. Stressi oli kadonnut ja seuraavat 1,5kk nautin loppuraskaudesta!
rv 38+2
– Ninni