Voi lokakuu…
Kyllä huomaa, että talvi on tulossa kovaa vauhtia. On niin väsynyt ja voimaton kokoajan. Vaikka Adelina onkin nukkunut pitkään täysiä öitä heräämättä, myös minä nukuin kevään ja kesän heräämättä. Nyt syksyn tullen muhun on iskenyt, joku ihmeellinen, että herään 2-3h välein. Adelina saattaa kerran yössä unissaan jotain itkeskellä tai pyöriä niin, että herään siihen. Nytkin silmät ristissä kirjoitan tätä, joten pahoittelen virheitä. Toisaalta olisi ihanaa kun tulisi jo lunta, niin olisi paljon valosampaa ja kauniimpaa. Tää syksy on aina niin masentavaa aikaa, pimeetä, kylmää, märkää ja muutenkin niin synkkää kokoajan kun katsoo ulos.
Pitäisi varmaan vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä tuonne ulos kävelemään, jos vähän piristyisi. Jotenkin ei huvita ja tekis mieli vain käpertyä lämpimän peiton alle katsoen leffoja. Adelina on onneksi ollut kyllä aina niin helppo lapsi, joten ei voi kyllä sanoa etteikö hänen takiaan jaksaisi. Hän saattaa monta tuntia leikkiä yksinään lattialla ja itse voin esim täyttää/tyhjentää tiskikonetta, laittaa pyykit ja muita kotihommia. Onneksi Samuli auttaa tosi paljon kotona, koska itse olen ollut nyt niin väsynyt ettei vaan kauheesti jaksa kerralla tehdä. Adelina kuitenkin verottaa vielä jonkin verran, kun oppinut konttaamaan ja kaikki ”kielletyt” paikat on niitä kaikista kivoimpia. Myös seisomaannousu harjoitukset saa sydämen tykyttämään siihen tahtiin, että huh. Kerranhan pää on jo kolahtanut tuolin jalkaan niin, että mustelma jäi. Eipä näiltä voi kyllä välttyä tässä vaiheessa. Pakko kestää, vaikka välillä kolhuja tuleekin. Ei aina pysty olla seläntakana vahtaamassa ja suojelemassa, että voivoi nyt kyllä kohta sattuu…
Meillä oli perjantaina pitkästä aikaa lapsivapaata aikaa. Adelina on kerran aikasemmin ollut yöhoidossa. Oli kyllä mukavaa, kun sai vaan olla, ei tarvinnut murehtia mihin se lapsi on jo kerennyt. Sai vaan istua ja jutella ystävien kanssa. Käytiin kyllä paikallisessa kuppilassa yhdet juomassa, kun lähdettiin aika myöhään liikenteeseen. Adelinaki oli mummolassa pärjännyt tosi hyvin :) oli ollut kiltti tyttö. Jännitti kyllä jättää häntä äidilleni, kun alkanut vähän vierastamaan. Tekee varmasti lapsellekkin hyvää nähdä mummoaan kunnolla, kun välimatkaa on se 50km niin ei tuu ihan niin usein siellä käytyä. Onneksi toinen mummo asuu sitten ihan tuossa lähellä n. 6km päässä niin siellä tulee oltua parikin kertaa viikossa. Siellä kanssa saa hetken aina istua rauhassa, kun mummo tai tädit leikittää Adelinaa. Se on kyllä todella kivaa, että on kuitenkin lähellä joitakin, ketkä voivat tytön kanssa touhuta.
Itse kun muutin huhtikuussa 2013 Vantaalle, ystäväni ja perheeni jäivät tuonne Riihimäki-Hyvinkää suunnalle. Onneksi se ei nyt niin kaukana ole, etteikö sielä koskaan tulisi käytyä, mutta raha kun ei kasva puussa ja bensakin on todella kallista. Kyllä minulla muutamia ystäviä on Vantaallakin, kaikki vain tapahtui niin nopeasti sen muuton jälkeen, että jotenkin se tutustuminen jäi raskauden myötä. Aluksi pahoinvointi, sitten väsymys ja mitä kaikkea mahdollista vain olikaan. Eikä silloin maha pystyssä kehdannut mennä baariinkaan työkavereiden kanssa esim. pikkujouluissa tai muissa illanistujaisissa. Silloin skippasin ne suosiolla väliin. Onneksi miellä on facebookissa aivan ihana maaliskuussa synnyttäneiden ryhmä, jossa olen tutustunut mahtaviin ihmisiin ja tavannutkin usein kahvin merkeissä Helsingissä ja muualla pk-seudulla. Ei voi kyllä liikaa arvostaa ystäviään äidiksi tulon jälkeen. Onhan tässä monia kavereita menetettykin, mutta onneksi uusiin ihmisiin voi aina tutustua.
Näihin syystunnelmiin tällä kertaa. Jättäkää ihmeessä palautetta ja varmasti vielä kirjoitan enemmän raskausajastani ja synnytyksestä. Ne on aiheita joista tykkää puhua ihmisten kanssa.
– Ninni