Aika juoksee eteenpäin
Hei pieni! En ole vähään aikaan pohdintojani tänne kirjoitellut. Työ ja muut asiat ovat vieneet aikani. Lueskelin tuossa muiden äitien iPana-blogeja ja löysin sieltä synkistelyä, itsetutkistelua ja sen semmoista. Vuoristorataahan sitä on menty täälläkin, mutta pääasiallinen tuntemus on positiivinen. Olen löytänyt positiivisen suhtautumisen kehooni.
Neuvolasta saadussa vauvakirjaan pyydetään merkitsemään, mitä vaivoja on. Minusta olisi hyvä, että siihen listattaisiin onnellisuuden hetkiäkin vastapainoksi. Olen ollut tosi energinen, jaksava ja virkeä. Huonosti nukuttu yökään ei paina yhtään. Ajatukset kulkevat luistavasti ja jaksan työssä ja vapaa-aikana hyvin. Nukun toki joskus pienet päikkärit, mutta ylettömäksi väsymys ei ole muuttunut. Uudelle viikolle siirtyminen on tuonut kuitenkin voimakkaampaa nälän tunnetta. Olen joutunut töissä turvautumaan normaalia aiempaan evästelyyn. Ruokailu ei ole edelleenkään muuttunut normaalista juurikaan mitenkään. Liikunta on toki tietyllä tavalla keventynyt. Mutta ehkä tuo ruokailukin on kevyempää.
No niihin vaivoihin sitten. Minulla ilmeni 3 vkoa sitten nivustyrä. Se pirulainen kipeytyy toisinaan inhottavaksi. Lääkäri totesi 10.12., että se on operoitava, koskapa se kipeytyy. Ja vatsan kasvaessa se kipeytyy lisää. Kuntosalilla kyykyt on kielletty isoilla painoilla. SF-mitta oli hujahtanut hieman yli käyrien. Ja sehän näkyy siten, että olen saanut viime päivinä onnitteluja suunnalta ja toiselta. Raskaus on vihdoin huomattu. Moni taas sitä ennen sanoi, että vatsa oli liian pieni. Hieman olen huolissani seurannut vatsalla ja oikean jalan pohjassa ilmenevää kutinaa, mutta toivon, että niillä ei ole toisiinsa yhteyttä eivätkä ne liittyisi ainakaan maksan tai sapen toiminnan häiriöön. Öisin tuo vaiva ei ilmene. Eikä sitä ole suvussakaan ollut. Eikä raskausviikkoja vielä ole kolmeakymmentä.
Hieman on ilmennyt myös kumartuillessa epämiellyttävää tunnetta vatsan seudulla. Sitä pittää selvitellä sitten maanantaina.