Geenivirhe

Lapsettomuushoitojen yhteydessä tehdyissä verikokeissa selvisi, että minulta löydettiin APC-resistenssiin viittaava löydös. Minulta löydetiin hyytymistekijä V:n R506Q-pistemutaatio heterotsykoottisena (FV-D-lausunto, FV Leiden). Käytännössä siis minulla on veritulppariski, joka aktivoituu, jos liikunta vähenee (leikkausten tai synnytyksen yhteydessä) tai olen paljon paikallani  (lentomatkat).  Ruokavalioonkin pitää kiinnittää huomiota. Ja hormonaalisia lääkityksiä pitää välttää.

Pahinta laatuahan tämä ei ollut, mutta gynekologi konsultoi asiantuntevaa lääkäriä ja mulle määrättiin ns. napapiikitys eli Klexane 4 ml. Todella vastenmielinen ajatus oli se, että itseä pitäs piikittää kerran päivässä navan tienoille. Eivätkä ne lääkkeet mitään kovin edullisia ole. Niitä saa ainakin 10 kpl:n pakkauksissa.  Tenttasimme pitkään, että onko jotain haittaa ja mitkä ovat piikittämisen hyödyt. Mun tyyppisen taipumuksen yhteydessä ei siis ole välttämätöntä koko raskausaikaa piikittää, mutta mitään haittaa piikittämisestä ei uskota koituvan, mutta hyötyä siitä voi olla. Aina lääkemääryksen saavan potilaan kannattaa lukea epävarmuuden iskiessä kaikki mahdolliset lääkkeen sivuvaikutukset, jotta oikea ahdistus voi todenteolla iskeä.

Joku kömmähdys lääkärille kuitenkin kävi, kun hän oli määräävinään raskauden ajaksi ja  6 viikoksi raskauden jälkeen. Mutta määräyksessä oli viisi 10 piikin settiä. Siis selvää on, että synnytyksen jälkeen tulppariski on korkeimmillaan, joten piikittämistä suositellaan silloin. Mutta onko piikittäminen sitten tarpeellista ja hyödyllistä koko raskauden ajan? Sitä emmin joka kerta, kun itseäni pistelin. Päätimme kuitenkin lopettaa piikittämisen ihan omin luvin, vaikka ultrahoitaja pyysi meitä hoitaneelta lääkäriltä uuden reseptin, jotta voisimme jatkaa piikittämistä. Piikittäminen ei kuitenkaan vaikuta keskenmenoriskin pienenemiseen, ja jotenkin tuntuu epätodennäköiseltä, että mun liiikunnallisilla elämäntavoilla olis kovin korkeeta raskauden ajan tulppariskiä.

Luultavasti tämä on ollut edesmenneellä äidinäidillä, koska hänellä oli 3 veritulppaa suunnilleen kuudenkympin iässä. Hän synnytti kuitenkin monta lasta eikä hänellä ilmennyt silloin veritulppia.  Ja omalta äidiltäni tämä sama geenivirhe löytyi. Hänelläkään ei synnytyksiin liittynyt kohonneita veritulppa-arvoja, mutta silmäleikkauksen yhteydessä sitä vastoin ilmeni. Periytyvyys on siis 50 %:n luokkaa.