VPK
Eräänä kauniina päivänä kylässä taas tapahtuu. Tällä kertaa oli avoimet ovet VPK, ovat olleet kerran tai parikin kertaa ja aina on pitänyt mennä mutta sitten on vaan unohtunut. Nyt pidin huolen ettei unohdeta tällä kertaa, halusin lähteä sinne itseasiassa Nellin takia koska se olisi varmasti hänestä hauskaa ja tais ollakkin kun tyttö oli pelkkää hymyä!
Eipä ne paloautot hirveesti kiinnostaneet, vaan ehkä enemmän se juokseminen paikasta toiseen. Siellä oli koirakin joka vei kokoajan Nellin huomion, piti osoitella ja sanoa ”hau” kokoajan. Onneksi ehdittiin kuitenkin hörppäistä kahvit ja mehut naamariin ja sitten taas mentiin…
Palomestari tykästyi meidän prinsessaan ja järkkäsi hälle paloauto ajelun, Nelli vaan hymyili ja oli selkeesti innoissaan kunnes pääsi istumaan etupenkille (isin kanssa) niin johan oli ihmeissään. Mä hyppäsin takapenkille kamerakaulassa, pakkohan se oli nyt ikuistaa sitä hetkeä sillä eihän nyt joka päivä pääse paloauto ajelulle! Pakko myöntää, että aikamoinen ”elämys” myös isille ja äidillekkin.
Hengissä selviydyttiin! Paitsi mä meinasin kompastuu mun maksimekkoon ku nousin kyydistä pois.. Heh.
– Veera
PS. Pahoittelen hiljaisuutta, oli kirjautumisongelmia.