TATUOINTI
Junnuna oon päättänyt, että aion ottaa tatuoinnin. Mietinnässä oli koiran tassu joka liittyisi mun ihka ensimmäiseen omaan koiraan jonka sain 12 vuotta sitten. Mutta tassu tatskan lisäksi, lisäsin korvan taakse sellaisen tatskan joka liittyy mun lapseen, sitten kun aion lisääntyä. Nyt 20-vuotiaana päätin että se tapahtuu, varasin ajan ja jännityksellä odotin sen pari kuukautta mun ensimmäiseen tatuointi aikaan, mä mietin että kyllä mun täytyy olla hullu kun piikkikammoinen lähtee hakattavaksi.
Pari kuukautta meni todella nopeesti, mä stressasin sitä kipua kunnes kuulin Emla puudutteesta joten kipinkapin apteekkiin ostamaan sitä. Levitin emlaa siihen kohtaan mihin kuva tulee, laitoin sitä siis tuntia ennen toimenpidettä ja sitten käytiin pudottamassa Nelli isovanhemmille ja siitä sitten kurvattiin tatska liikkeen pihalle. Tatuoija alkoi laittaa huoneen valmiiksi mua varten, mä tärisin ja mietin että onko tässä mitään järkeä.
Tatuoija lopulta pyysi mua huoneeseen, menin makuulle ja siitä sitten tuumasta toimeen. Se alkoi piirtämään ja kysyi sattuuko, vastasin nauraen että se kutittaa, se oikeesti tuntui siltä että piirtäisi kynällä. Jossain kohti alkoi sattumaan, pidin Makkea niin kovin kädestä kiinni et ukon käsi meni ihan punaiseksi. Lähellä kainaloa oli se pahin kohta, muuten ei tuntunut missään ja oisin voinut ihan hyvin nukkuakin samalla.
Lapaluussani ei siis korista koiran tassu, vaan mun esikoisen kädenjälki, nimen ja syntymäajan kera. Maalasin Nellin käden sormiväreillä ja länttäsin sen paperiin, jonka vein tatuoijalle malliksi ja se suunnitteli siihen nimen ja syntymäajan, paitsi mä valitsin fontit. Mä oon todella ylpeä lopputuloksesta, siitä tuli juuri sellainen kuin piti. Olin hakattavana sen tunnin, puolessa välissä pidettiin tupakkatauko ja sitten taas jatkettiin. Enpä pystynyt liikuttaa kättä ku se oli niin puuttunut, ja oli vähän aikaan kosketusarkakin mutta aika nopeesti parani.
Ei mennyt kuin pari päivää tatskan ottamisen jälkeen niin aloin suunnittelemaan uutta kuvaa. Aion jonain päivänä maalata koirani tassun sormiväreillä ja länttää paperiin, ja sen ikuistaa iholleni. Ehkä se toteutuu syksyllä, tai viimeistään talvella!
– Veera