MITÄ NELLI JO OSAA?

16 kommenttia

Vuosi on niin lyhyt aika mielestäni, ja on kyllä uskomatonta että pieni ihminen oppii vuoden sisällä hurjan paljon asioita. Osaa näyttää kieltään, osaa matkia, osaa sotkea mutta myös siivotakkin. On myös kova halu oppia asioita, haluaa liittyä kahvi pöytään ja jos nauretaan niin hänkin nauraa, haluaa osallistua kotitöihin. Luonnetta on tullut esille, Nelli taitaa omistaa äitinsä ja mumminsa sekä enonsa itsepäisyyden mutta osaa olla lempeä ja empaattinen sekä rauhallinen ja tottelevainen. Ei tarvitse sanoa kuin yhden kerran, että ”näihin kynttilöihin ei saa koskea” niin myös tottelee ja jättää tuikut rauhaan. Tietenkin, kun Nelli on taapero ja haluaa kokeilla rajojaan sekä koetella meidän hermoja niin heittelee lelujansa, joka on muuten nyt huomattavasti vähentynyt.

Mutta näiden lisäksi Nelli on oppinut kävelemään, konttaa vielä mutta pari askelta ottaa joka päivä. Kävely vaatii paljon keskittymistä ja tasapainoa, voisin veikata että kesällä konttaaminen on jäänyt unholaan. Tuen kanssa kävellään jatkuvasti, aina kun neiti haluaa niin kävellään yhdessä. Nelli ymmärtää puhetta tosi hyvin vaikka ei osaa itse puhua, pari hassua sanaa tulee suusta ja monta viikkoa Nelli on kuluttanut melkein puhki sitä Ei – sanaa ja se sana tulee välillä hauskoissa tilanteissa. Kuten, ”Ootko Nelli jo iso tyttö?”, ”Ei”, ”Puetaan Nelli päälle ja lähdetään mummilaan”, ”Ei”, ”Teittekö isin kanssa hiekkakakkuja puistossa?” Nelli nyökkää päätään ja hetken päästä sanoo ”Ei”. Ton kuuluisan sanan jälkeen yritetään sanoa pupu, aina kun näkee esim. lastenohjelmissa Petteri Kaniinin ohjelman niin Nelli osoittaa telkkaria ja sanoo ”pup”, myös osoittaa hänen valtavaa pehmolelua joka on tottakai pupu, nii hän kaappaa sen syliin ja sanoo ”pup”.  Koiraakin osaa sanoa tai siis hauvaa, mummilla ja ukilla on Hukka-hauva ja Nelli tottakai syöttää sille salaa ruokaa pöydästä koska tietää ettei hauvalle saa antaa ruokaa. Aina kun Nelli näkee Hukan tai telkkarissa hauvoja niin osoittaa sormella ja sanoo ”hau”.


Aina kun joku lähtee, Nelli lähtee tai joku tulee niin hän vilkuttaa ja kasvoilla leveä hymy. Myös jos joku tervehtii, niin Nelli on heti vilkuttamassa, se ei katso aikaa eikä paikkaa kun neiti vilkuttaa. Jos lähdetään esimerkiksi kaupasta niin hän vilkuttaa myyjälle, jos joku lapsi haetaan päiväkodista kotiin niin tämä neiti on heti vilkuttamassa. Myös ohinkulkijoille vilkutetaan ahkerasti, siitä ollaan saatu kivaa palautetta. Onhan se meille vanhemmille aika kiva kuulla, kun tuntematon tulee kehumaan meidän tyttöä ja miten hän ihanasti vilkuttaa taikka hymyilee. Jotkut kyselevät, että onko just nukkunu päikkärit kun on noin iloinen, me aina sanotaan että hän on aina ilopilleri. Sen takia meidän ilopilleri sai toisekseen nimeks Ilona.

Syöminenkin on ollut meille aikamoinen ongelma, milloin mitäkin aina ollut syömisessä. Minkäänlainen liha ei kelpaa, ei suostuta syömään ja kun annetaan itse syödä niin aletaan leikkimään ruualla. Päiväkodin jälkeen ruokailu on sujunut ihmeen hyvin, paremmin kuin ikinä osaisin edes kuvitellakkaan, ei tarvitse soseuttaa sauvasekottimella ja syöttää sillä riittää et muussaa vähän haarukalla ja antaa tytölle haarukka käteen. Pakko myöntää, että kannatti loppujen lopuks laittaa Nelli näin pienenä sinne PK, siitä on ollut iso apu.

Pottailussa ei oo ollut ainakaan vielä minkäänlaista ongelmaa, Nelli menee mielellään istumaan potalle kuhan on jonkinlaista viihdykettä. Käytetään neitiä monta kertaa päivässä potalla, ja aina tulee pissat taikka kakat, välillä Nelli saattaa taputtaa kun huomaa itse että pottaan on tullut tarpeet. Muutaman kerran on jopa ollut ihan kuiva vaippa, se on hyvä juttu sillä tiedetään että Nelli alkaa oppii kuivaksi. Sitten ku Nelli vielä oppisi kertomaan milloin on vessahätä nii se helpottaa paljon tätä kuivaksi harjoittelua.

Nelli rakastaa musiikkia, se on niin musikaalinen. Aina kun hän kuulee, että tulee biisi, riittää myös ohjelmien tunnaritkin niin tää neiti alkaa keinuttamaan itseään ja hyräilemään mukana. Osaa soittaa yllättävän hyvin rumpujakin, mummilla ja ukilla on sähkörumput ja sinne Nelli haluaa aina mennä. Ottaa molemmat kapulat kätösiinsä ja alkaa paukuttamaan niitä yhtäaikaa, myös piano ja kitarakin on ihan kivoja mutta kyllä ne rummut taitaa viedä voiton. Musiikin lisäksi pallon heittäminen on aika kova sana, jos löytyy pallo lelulaatikosta tai jokin muu pyöreä esine nii se syötetään jollekkin ihmiselle ja odottaa että hänelle heitetään se pallo takaisin. Meillä ei oo oikein palloja, mutta koripallo löytyi kaapin pohjalta ja sillä Nelli tykkää pomputella sitä palloa jollekkin. Näiden lisäksi se ulkoilu on riemukasta tietenkin,  vähän pienempänä se keinu oli ihan ehdoton ykkönen mutta nyt tänä kesänä taitaa hiekkalaatikko ohittaa keinumisen. Osaa laittaa hienosti hiekkaa ämpäriin, ja taputtaa sitä lapiolla että tulisi hiekkakakku, sitten ku hiekkakakku on valmis nii rikotaan ja tehdään sama juttu uudestaan.

Ennen joutui nukuttaa Nelliä, jopa piti käydä kolme kuukautta unikoulua. Nyt ku on vähän isompi, nii kelpaa kun annetaan unimaitoa sängyssä, peitellään, sanotaan hyvää yötä ja kävellään huoneesta ulos. Nelli hetken aikaa juttelee itsekseen siellä kunnes nukahtaa. Ei siis tarvitse enää silitellä uneen tai käyttää mobilelaitetta kuhan on ne kolme tärkeetä asiaa sängyssä, eli unimaito, uninalle ja tutti.

Ruumiinosia ollaan vähän jo käyty läpi, välillä ihmetellään korvia tai varpaita. Jos hiuksia pestään shampoolla nii aina pitää kokeilla päätään ja ihmetellä että mitä tököttiä laitettiin ja onko varmasti ne hiukset edelleen tallella. Välillä venytetään omaa paitaa ja kurkistetaan sisälle, että onko se napa tallella. Jos kysyy Nelliltä, että missä on napa niin hän osaa näyttää missä kohtaa se on ja yrittää selvästi sanoa napa mutta ei ihan tuu suusta ulos.

– Veera