Tahdonvoimaa tai prioriteettejä?

Yleinen Ei kommentteja

Minulle on voimatreeni, ravintotiede ja kaikki siihen liittyvä iso osa elämääni, mutta kuitenkin harrastus, se ei liity mitenkään oikeaan päivätyöhöni. Samaa voi sanoa PT-työstäni mitä mä teen – ei sillä rikastuta… päinvastoin – näillä hyväntekeväisyystuloilla saa maksaa kirjanpitajalle ja verottajalle enemmän kuin olisi sen arvoista, mutta jos jotain rakastaa… Mä sijoitan siihen paljon aikaa ja vaivaa ja intohimoa. Vähintään pari tuntia päivästäni menee lukien uusinta ja kiinnostavinta biokemian, evoluutiobiologian, ravintotieteen tai liikuntafysiologian alalta koska haluan perustaa tietoni ja sen mukaan myös neuvoni johonkin muuhun kuin ns. broscience`iin. Tiede toimii. Itsekin olen siitä elävää todistusainetta.
Nyt tullaan pointtiin: viimeaikoina olen tavannut useita ihmisiä kenen pitäisi tehdä muutos elämäntaivoissaan ei todellakaan ulkonäkösyistä (ainoastaan) vaan ketkä kärsivät todellisista ja elämää häiritsevistä terveyshaitoista. Mä olen antanut heille kaiken mahdollisen tietoni/taitoni ja todisteeni (niin kuin aina)… ja mitä tapahtuu? He kuuntelevat, nyökyttävät päätä mukana ja samaan aikaan musta tuntuu että pystyn lukemaan heidän ajatuksiaan… he ei edes harkitse kokeilevansa muuttaa mitään.. he ei anna itselleen minkäänlaista mahdollisuutta. Ihmiset jättää koko projektin kesken jos viikossa ei ilmestyykään sixpackiä ja siinä vaiheessa en voi mitään itselleni että sisäisesti kiehun turhautumisesta – miksi he eivät haulaa voida paremmin?????!!!! Joudun kuuntelemaan taas ja taas samoja asioita: en pysty nyt löytämään aikaa tälle… tulossa on kaikenlaisia juhlia/lomaa/häitä just nyt, en mitenkään pysty…. on työt, lapset, elämä ja joskus pitää vaan elää pikkasen, eiks niin??? Sama ihminen on takaisin noin vuoden päästä vannoen että nyt ollaan messissä, nyt tehdään se. Hyvä. Heillä on ollut nyt takana terveydellisesti kamala vuosi, he ovat ehtineet kokeilleet kaikkia mahdollisia naistenlehtien dieettejä ja pikatreenejä moneen, moneen kertaan ja ihmettelevät miten ihmeessä ehdin pitää itseni kuosissa kun kuitenkin en ole työtön ja perheetön laiskiainen minäkään.. ja vielä enemmän ihmettelyä kuulen siitä miten jaksan tehdä tuloksia urheilussani kaikkien terveysongelmieni kanssa ja erityisesti nyt… raskaana. Mä pärjään, EI KORJAUS: MÄ NAUTIN SIITÄ koska mä haluan sitä riittävän paljon!!!!!Mä haluan pärjätä voimanostossa siitä huolimatta että minulla on MStauti ja sydänongelmia. Mä haluan nauttia kehostani ja antaa sille oikeanlaista ravintoa niin että se pysyy energisena ja voimakkaana. Mä haluan nauttia myös liikkeenvapaudesta mikä niistä edellisista johtuu – uskokaa pois, kun on kerran elämässä menettänyt liikuntakyvyn täysin osaa arvostaa sitä ihan eri tavalla. Mä haluan elää elämäni ja täyttää potentiaalini ja mä haluan oppia joka ikinen päivä. Mä haluan ola voimakas, nopea ja terävä – kropaltani ja mieleltäni.

Pesänrakennusviettiä

Yleinen Ei kommentteja

Muutto edessä viikonloppuna ja sen huomaa, että ei koskaan ennen ole kaikki muuton pikkuasiat painanneet mieltä niin paljon kuin nyt. Raskaushormonit jyllää. Viimeyönäkin piti ajatella lipastojen sijaintia sen verran pitkään että uni sai odottaa. Kaiken lisäksi myös koirakuume on päällä (voimakkaampana kuin yleensä) ja ainakin kerta päivässä pitää selailla rescuekoirasivuja ja -kuvia. Ihana päästä isompaan kämppään missä ei tarvi säilyttää tavaraa nurkissa

Salitunnelmia: Voimatasot näyttäisi olevan pikkuisessa comebackissa. Esimerkiksi kyykkyvitosissa nyt lagaan raskautta edeltäviä painoja vaan noin kymmenellä kilolla (ilman vyötä tietenkin) ja jalkaprässissä, missä pullahtavat vatsalihakset ei vaikuta niin paljon liikkeen vakauteen olen päässyt takaisin samoihin sarjapainoihin. Se saa riittää, koska tästä eteenpäin matka on vaan alaspäin kuitenkin. Olen yllättävän ok ja sinut sen faktan kanssa – salilla on aina hauska ja menen sinne aina ilolla – vaikka en varmaan vuoteen (vuosiin?) tulee saavuttamaan mitään ennätyksiä. Kilpailukalenteriin en myöskään laita mitään nopeita tavoitteita. Vuoden 2016 SM ja Eestin Mestaruuskisat olisi kiva käydä tekemässä submasters luokassa – sinne vois tehtailla sitten myös ne uudet ennätykset.

Rukahimoista: minun puolestani joulu saisi jo tulla koska koko ajan tekee mieli kinkkua, waldorfinsalaattia, lanttulaatikkoa ja muuta sellaista. No waldorfinsalaatin tehtailin eilen (jokirapuhännillä – nomnom) ja se oli hyvä myös aamiaisena 😛 Tänään on tulossa ainakin omenapiirakkaa!

Menossa on rv 16+4 ja viimeisen viikon aikana on pari kerta supistellut öisin aika voimakkaasti – kohtu kasvaa – ja vatsakin on pullahtanut selvästi esille. En näytä enää vaan ylipainoiselta ja turvonneelta, vaan masulla on jo ihan oikeat muodot – ja nyt kun sititä pystyy jo jotain näkemään sitten poikamahalta näyttää… vielä 4 viikkoa ultraan – uteliaisuus on huipussa 😀

Kaunista odotusta

– Eve

Se on perjantai

Yleinen Ei kommentteja

ja edessäni home alone viikonloppu kun rakas mieheni leikkii sissiä Vekarajärvellä. Ihan vapaaehtoisesti :). Olen luonteeltani introvertti (Briggs-Meyers testin mukaan INTJ introverttiusscore 82%) eli luontaisesti nautin yksinolostakin. Sen takia aamukävelyt töihin on minulle niin must – siitä kerään energiaa työpäivää ja sosiaalista kanssakäymistä varten. Eli töihin on käveltävä, satoi tai paistoi… no ehkä ei ihan täysin kaatosateessa kuitenkin. Äitini on kertonut että mua oli joskus lapsena vaikeata saada ulos leikkimään koska aurinko häiritsi lukemisa – nykyään on onnekseni audiokirjat keksitty ja niitä kuuntelen kännykästä aina kun kävelen. Kohta saan loppuun ”Wheel of Time” sarjan ja seuraavaksi on vuorossa ”Outlander” sarjan kahdeksas eli viimeinen jakso. Sen jälkeen odotessani G.R.R Martinilta seuraavaa installaatiota pitäis löytää jotain uutta hyvää kuunneltavaa eli otan suosituksia vastaan – genre saa olla sci-fista ja fantasiasta historian ja klassikkoiden kautta tieteeseen… eli aika laajasti voi suositella.

Eli edessäni on viikonloppu täynnä luontoa (ehkä menis sieneen), treeniä – selkää pitäisi vielä työstää salilla ja kirjallisuutta. Mutta että tv ei unohtuisi, tulee varmaan katsottu netflixista Bonesia (menossa 7s kausi). Aika hassua että Bonesin aika realistiset raadot ei heilauttaa raskauspahoinvointiani sitten ollenkaan mutta esimerkiksi leikkaussaliscenejä en pysty sekunttiakaan katsomaan… outoa.

Ja että ei unohtuisi. Tällä viikollakin on ehditty salille joka päivä ja tehty kaikenlaista kivaa. Tyytyväisin olen kuitenkin siihen, että kyykyissä näin pullahtaneena ja ilman vyötä saa sen kolmosen vielä sadalla ihan vakaasti ja nopeasti. Tänään tuli jumpattua penkkiä maksimitoistopyramidina (toistoennätykset paukkui: 40kg x 23/45kg x 18/50kgx12/ 55kg x 9) ja olkapäitä perus bodaustyyliin. Jos ei olisi masua en uskoisi että huomaisin kropassani vielä mitään muutoksia (no rintavarustuksen lisäksi). Omat perusfarkutkin menee vielä jalkaan – toki vaan ne korkeavyötäröiset mallit missä vyötärö/masuseutu oli ennen raskautta turhaan löysä. Tässä se voimanostajavartalon hyvä puoli – farkut mihin reidet ja pylly mahtuu sisälle on aina vyötärön ja vatsan ympäriltä niin löysiä että 16+0 raskausmahaakin mahtuu ja myös paidat mihin yläselkä ja hartiat on mahtuvinaan jättää raskausmahalle sopivasti tilaa – eli meikäläinen on ikuinen raskausvaatteiden suurkuluttaja… ainakin kunnes barbellapparell rupeaa tuottamaan säästöhintaisia farkkuja

Hyvää viikonloppua! Nauttikaa vielä ulkoiluilmoista kunnes niitä on. Happi tekee hyvää myös pikkuiselle

– Eve

Raskaudeaikainen ruokavalio, suositukset ja perinnekansat

Yleinen 2 kommenttia

Tänään sain tarjouksen/pyynnön luennoida ravintoasioista (teemana mikä on nykysuosituksissa pielessä ja miten sitä voitaisiin kotioloissa korjata) yhden tunnetun lisäravinnetuottajan tuoteesittelytilaisuudessa. Olen aikalailla ”heti toimeen” henkilö ja hahmotin luennon pääpisteiksi seuraavia:

1) ravintosuositukset

• mikä on pielessä nykyisissä ravintosuosituksissa
• tutkimukset, instanssit ja politiikka suositusten takana
• hyvää ja huonoa yhdessä, miten erottaa jyvät akanoista
• miten voidaan jokainen pienillä muutoksilla saada aikaan isoa eroa hyvinvoinnissamme

2) lihavuus

• ylensyömisen ja lihomisen syy ja seuraussuhde on päinvastainen kuin mitä mediassa opetetaan
• makroravinnejakoa nostetaan tärkeysjärjestyksessä ykköseksi ja mikroravinnesaantia ei painoteta
• fysiologinen ja biokemiallinen solutason nälkä ja nälkäviestintä ja mikä siinä menee pieleen – eli mistä syntyy himot, mikä aiheuttaa ylisyömistä
• yleistyneet lääkitykset – seuraukset hyinvointiin ja painoon
• bakteeritasapaino

ja siitä yrittäisin lopuksi kerätä kasaan päätelmän:

• ketju kohdusta kuolemaan – mikä hallitsee ja johdattaa biokemiamme tietylle radalle – miten päästä oravanpyörästä pois
• ratkaisu – simppelit muutokset mitkä johtaa pysyviin tuloksiin

Jos kukaan on kiinnostunut tulemaan kuuntelemaan asiasta voi minuun otta yhteyttä vaikka kommentoimalla kiinnostuksesta – voisin sitten vaikka sähköpostin kautta tai täällä blogissani kertoa lähempänä tapahtuman paikan ja ajankohdan.

Harmikseni luennon kohderyhmä ei ole varmaankin kiinnostunut kuulemaan siitä kohdunsisäisen elämänjakson tärkeydestä ravinnollisesti ainakaan yksityiskohtaisesti, mutta sitä vartenhan tämä blogi on olemassa, että voin jakaa ajatuksiani ja tietoja teidän kanssa täällä.

Jo yliopistoaikana huomasin kiinnostuvani perusbiokemian lisäksi epigenetiikasta, eli siitä mekanismista mikä mahdollistaa sen, että saman geneettisen rakennusaineen ja ympäristön omaavista ihmisistä voi kuitenkin kehittyä hyvin erilaiset yksilöt, myöskin terveydellisesti. Epigenetiikka selittää miten omat ja lähiympäristömme valinnat suoraan vaikuttavat siihen mitkä geenimme ovat ns käytössä ja mitkä levossa ja siitä johtuen esimerkiksi miksi reagoidaan samanlaisiin olosuhteisiin biokemiallisesti eri tavalla – esimerkiksi sairastumalla ns ”sivilisaatiosairauksiin” tai pysymällä terveenä.

Tämä ketju alkaa kohdussa, eli äidin valinnoilla ja ympäristön ominaisuuksilla on iso vaikutus tulevan lapsen ominaisuuksiin ja terveyteen. Mehän tiedetään että sikiö pystyy maistamaan makuja lapsivedestä ja siitä kehittyät vauvan ensimmäiset mieltymykset – jos äiti rakastaa parsakaalia, vauva omaksuu helpommin karvaat vihannekset ym. Tiedetään myöskin että sota- ja pulaaikana raskaana olleiden äitien lapsista tulee todennäköisimmin ylipainoisia aikuisia koska heidän perimässä on enemmän aktivoituneena energian säästöön erikoistuneita geenejä.

”Perinnekansoilla” – eli ennen länsimaistumista ja ruokatuotannon industrialisoitumista elänneillä ja omaa perinneruokavaliota noudattaneilla kansoilla – oli intuitiivinen (tai sitten lukemattomien sukupolvien kokemukseen perustuva) keinonsa taata vauvalle mahdollisimman hyvä alku elämään – raskaudenaikainen perinneruokavalio. Tutustuin siihen Weston A. Price`n kirjan ”Nutrition and Physical Degradation” sivuilla (tässä linkki kokonaiseen kirjaan http://gutenberg.net.au/ebooks02/0200251h.html). Sellaiseen ruokavalioon kuuluu ravintoaineita mitkä ovat vitamiini- ja hivenainerikkaita, sisältävät rasvahappoaktivaattoreita takamaan niiden imeytymisen ja nostavat myös äidin immunitettia raskauden aikana – perinteisiin ”raskausruokiin” on leveysasteesta riippumatta kuuluneet esimerkiksi mäti, maksa ja luuydin. Ei kuulusta tutulta? Ei edes uskottavalta? Nämähän on kaikki suoraan neuvolan ”pitää välttää” listalta. Viimeaikaiset tutkimukset ovat todistaneet vääriksi monet vielä nykyäänkin kiellettyjen listalle lukeutuvien ruokaaineiden haitat. Otetaan esimerkiksi se paljon perätty maksa:

Väittämä:  A-vitamiinin (retinoidien) liikasaanti aiheuttaa sikiövaurioita:

Lääkäri Chris Kresser kirjoittaa näin: ”Ounce for ounce, liver is one of the most nutrient-dense foods on the planet. It’s loaded with fat soluble vitamins like retinol (pre-formed vitamin A) that are crucial for reproductive health, and difficult to obtain elsewhere in the diet. Liver is also a great source of highly absorbable iron, which helps prevent miscarriage and maternal anemia, and B12, which is required for proper formation of red blood cells and DNA. Liver is also a good source of bioavailable protein, zinc, and folate”

Miten se on mahdollista että lääkäri suosittelee raskauden aikaista maksan syöntiä??? Ajattelin ottaa asiasta selvää. Ensimmäiseksi minua kiinnosti se, mistä nämä viralliset maksansyönnin välttämisen suositukset ovat saaneet alkunsa. Ja niin kuin usen näissä suositusasioissa on tapana, pitää palata noin 20v takaisinpäin USA-n: Avitamiinin vastainen kampanja sai alkuunsa vuonna 1995 julkaistusta artikkelista (“Teratogenicity of High Vitamin A Intake,” by Kenneth J. Rothman of Boston University School of Medicine) missä tutkijat korreloivat raskaana olevien naisen Avitamiinin saantia sikiövaurioiden esiintymisen kanssa. Tutkimus sai osaaksen huikean mediahaloon:“Study Links Excess Vitamin A and Birth Defects” oli New York Timesin esikannella Lokakuussa 1995 ja saman vuoden Marraskuussa voitiin lukea the Washington Timesista että “High doses of vitamin A linked to babies’ brain defects”.

Kun yksi ainoa tutkimus saa tämän verran mediavaloa osakseen on järkevää katsoa sen sisältöä lähempää. Erityisesti kun sitä edeltävät tutkimukset olivat tulleet ihan päinvastaisiin tuloksiin. Esimerkiksi sellaiset vauriot kuten huulihalkio, kitalakihalkio, vesipää ja useat vakavat sydämen vauriot oli aikaisemmissa tutkimuksissa yhdistetty vitamiini A-n puutokseen!

Vuoden 1995 tutkimuksessa pyydettiin 22000 naisen vastata kysymyksiin heidän ruokailutottumuksista ja lisäravinneista ennen raskausta ja raskauden aikana. Vastauksista laskettiin Avitamiinin saannit. Lehdistössä raportoidiin että tutkimus todisti että sikiön aivovauriot korreloituivat suoraan Avitamiinin saannin nousun kanssa. Jostain syystä raportoinnin ulkopuolelle jätettiin tieto siitä että hermostoputken vauriot (spina bifida) näyttäsivät vähentyneen Avitamiinin saannin noustua.

Kiinnostava on myös fakta että Avitamiinin statusta veressä/kudoksissa ei testattu millään tavalla, ei edes verikokeilla. Ainoa tieto mitä käytettiin, oli naisten omat arviot ruokavaliokysymysten vastausten muodossa. Tutkimuksessa ei myöskin jaettu sikiövaurioita niiden vakavuuden pohjalta eli mahdotonta on sanoa olivatko enemmän A vitamiinia saanneiden äitien lasten sikiövauriot vakavia tai pieniä kun niitä vertaillaan vähemmän Avitamiinia syönneiden äitien sikiöihin.

Mielestäni kuitenin vakavin virhe tässä tutkimuksessa oli se, että tutkijat jättivät kokonaan huomioimatta eron syntteettisen Avitamiinin (retinolin, mitä lisätään prosessoituihin ruokiin ja lisäravinteisiin) ja sen luonnollisen muodon välillä. Siitä seuraa se, että mitenkään ei pystytä saamaan selvää siitä kuinka iso vaikutus on niillä kahdella täysin eri lailla kehossa käyttäytyvällä aineella kehittyneisiin sikiövaurioihin. Erityisen tärkeä on tämän eron esille tuominen rasvaliukoisten vitamiinien kohdalla – tiedetään että niiden luonollinen muoto on erittäin monimutkainen ja on periaatteessa sekoitus eri isomeerejä, aldehydejä, estereita ja alkoholeja. Puhdas retinoiinihappo, mitä käytetään lisäravinteena ja etenkin aknen hoidossa, on aina ennenkin vanhemmissa tutkimuksissa liitetty sikiövaurioriskiin.

Tästäkin tutkimuksesta voi nähdä että esilohkovauriot nousevat suhteessa ensimmäisen kolmanneksen aikana lisäravinteena nautittuun syntteettisen Avitamiinin määrään jos se ylittää päivittäin 15000 IUD.

Olen myöskin kuullut että naisia pelotellaan maksan raskasmetalleilla (kadmium ja lyijy). Se on sitten vieläkin oudompaa koska jopa evira raportoi että maksaa syövillä naisilla kadmiumin ja lyijyn saanti maksaruokien välityksellä on melko vähäistä verrattuna altistukseen muista ravintolähteistä. Maksan sisältämä rauta saattaa jopa vähentää kadmiumin ja lyijyn imeytymistä maksaruuista.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

– Eve

Ekat sydänäänet kuultu…

Yleinen Ei kommentteja

ja siinähän se jyskytti 155/min. Neuvolatäti joutui koko ajan hakemaan ääniä uudelleen kun pikkunen ihan pakeni sitä tönimistä. Selvästi rauhaa rakastava tyyppi tulossa, niin kuin vanhemmansakin. Seuraavaksi sitten pitäisi jaksaa odottaa rakenneultraaikaa 21.10 että vihdoin selviäisi kumpi siellä masussa pyörii. Minulla ja miehellänikin vahvasti tyttöfiilis ja ns ”oireetkin” siihen suuntaan. Toisaalta ihan sama se mulle on kuka sieltä tulee, uteliaisuus vaan on kova

Liikuntasaralla tapahtunutta: aamukävely oli huippua, niin kuin aina. 11 astetta ja kirkas raikas aamu on just niin mun juttu – saatte pitää kesähelteet! Salille kun pääsen täältä töistä on edessä penkkipäivä. Luultavasti otan vitospyramidin 65 kiloon asti (jos on hyvä päivä ). Apuliikkeiksi dippejä lisäpainolla, vinopenaa, pystypunnerruksia ja vipunostoja eteen ja taakse. Viimeaikoina, kun kyykyssä vatsan kasvattua ja lihastuen heikennettyä on voimat romahtanut rajusti on penkkipäivästä tulemassa melkein lempipäivä salilla – siinä ei ole ihan niin iso se % minkä on pitänyt luovuttaa. Nyt kun vaan jo pääsis sinne salille ja hommiin 😀

Noniin. Treenit hoidettu ja penkkailun lomassa tuli treenattu myös hermoja. Yksi asia, mikä mua alan ammattilaisena suorastaan raivostuttaa on PT-t ketkä ohjaa asiakasta asioissa mistä ohjaajalla itsellään ei ole selvästi harmaata aavistustakaan. On ihan eria asia vetää asiakalleen perus salitreeni ihan missä muodossa tahansa – ja PTilläkin on kaikilla oma tyyli, oma tekniikka ym – en puhu nyt siitä. Vaan haluaisin tuoda täällä esille asian, mihin jokaisen kuka harkitsee pyytää PTn opastusta vähän erilaisimpiin lajeihin/tekniikoihin/liikkeisiin kannattaa kiinnittää huomiota:

Halutessaan valmennusta esimerkiksi painonnostossa, mikä on urheilulaji ja minkä liikkeet ovat varmaan kaiken teknisimpiä ja vaikeimpia painojen kanssa tehtävia, kannattaa tarkistaa PTn valmiudet VALMENTAA lajia. Nimenomaan valmentaa, koska perus PTn koulutukseen ei kuulu edes painonnoston alkeet. Valmentajapaperit on hankittava erikseen.

Lajia jo junnusta alkaen harrastaneena minua kauhistuttaa se että PT, kuka ei edes tiedä rinnallevedon ja tempauksen eroa, ei osa opastaa tempauksen oteleveyttä, aloitusasentoa, eri veto-osien yksityiskohdista puhumattakaan, opettaa tempausta ja varmistaa (pakkotoistolla) tangon kulkutrajektooria asiakkaan selän takana (missä täällä on facepalm emoticoni!!!!). Asiakkaana on n 45-50 kiloinen nainen ja tanko ekalla harjoituskerralla 20 kiloinen voimanostotanko.

Unisportin Kumpulan salilla työskentelävä nuorimies, jos jossainpäin bittiavaruutta tämä tulee vastaan ja tunnistat itsesi, ole hyvä ja sijoita 345 euroa ja yksi viikonloppu ja käväise Rovaniemellä tai Vierumäellä – saat ainakin painonnoston valmentamisen alkeet sillä, etkä satuta itseäsi, asiakkaitasi tai mun hermoja. Kiitos

– Eve

Maanantain treenejä ja ajatuksia

Yleinen Ei kommentteja

Minua ärsyttää suuresti (tai tämän raskauden ja mielialavaihteluiden kautta on alkanut ärsyttämään koska yleensä olen flegmaatikon perikuva) joka-maanantainen fb-feedini mikä on täynnä ”voitaasalkaatyöviikkovihamaanantaita” memejä. Mikä minua siinä ärsyttää on se asia mikä minussa yleensäkin kohottaa verenpainetta – eli valittamisen kulttuuri. Valittamisesta on nykyään tehty ihan kunnioitettava harrastus. Kaikki tykkää ja peukuttaa. Itse en osaa vihata maanantaita. Itsehän olen työpaikkani valinut, sinne haenut ja vielä juhlinut sitä että sain sen. Ei tämä ei ole minun unelmatyöpaikkani ja työni ei ole harrastukseni ja kotiin päästyäni työasiat ei painaa mieltäni ei hyvässä eikä huonossa. Mutta tämä on kuitenkin tosi hyvä työpaikka, mikä maksaa laskuni. Monilla on huonommin asiat. Monilla ei ole työpaikkaa mihin paluusta marista jokaikinen maanantai. Ok, se siitä. Valittaminen loppuu tähään. Asiaan.

Mun maanantai, niin kuin joka muukin työpäivä alkaa kävelyllä töihin. Se tarkoittaa noin 45 minuuttia ihanaa yksinoloa ja kirjan kuuntelua ja hapen hengittämistä. Tänään oli salilla vuorossa kyykkypäivä. Tässä 15 viikolla en enää käytä vyötä eli sarjapainot tippuneet aika lailla, noin 15 kilolla suunnilleen. Mutta kuitenkin sain tehtyä pyramidin viimeisen vitosen 92,5 kilolla. toistot olivat nopeita ja olo oli hyvä. Voimanostajana kyykkään jokaisen toiston syvyyteen, eli ns hipcrease (lonkan taittepinta) pitä olla alaasennossa etureiden yläpinnan alapuolella. No itse en ole ikinä oikeastaan oppinut hoksaa supertäsmällisesti sitä just millilleen menevää syvyyttä, eli otan varmaan päälle, pohkeet takareiteen tyylillä :D. Apuliikkeiksi tein tänään 3 x 6 etukyykkyä 60 kilolla ja 3 x 12 hyvää huomenta liikettä samoilla painoilla. Takareidet/pakara/alaselkä osasto sai lisääkyytiä yhdellä jalalla selänojennuksissa (eli pidän vaan yhden jalan pehmusteissa kiinni selänojennuspenkissä ja siten pystyn keskittymään enemmän takareiden/pakaran lihastyöhön) 10 kilolla 3 x 15. Lankkuja päälle 3 x maksimit. Vielä joitain viikkoja edessä kun pystyy vatsalihaksia harjoittelemaan (staattisilla pidoilla) ennen kun se pitää lopettaa että en aiheuttaisi erkaantumista. All in all tyytyväinen ja energinen olo.

Ruokahalu on vieläkin hakusessa, silloin kun on ruokaaika pitää syödä jotain järkevää. Olisi kivaa taas himoita jotain ruokaa, taikka vaikka tuntea oikeata nälkää. Muistaakseni ruoka oli hyvä asia ja tykkäsin siitä :D… no sitä odotellessä. Hyvää on kuitenkin muistaa syödä aina aamupala – protsku- ja rasvapitoista, lounas – protsku ja kasvispitoista, treenin jälkeen protskun kylkeen hiilaria ja illalla kaikkea kolmea makroravinnetta suht tasapainoisesti. Olen huomanut että näin pysyy energiatasot suht hyvinä ja kylläisyystasot kans – raskaana tai muutenkin.

Pitäisi herättää makunystyröitä vaikka suklaakakulla, olisko hyvä idea… sellaisella jauhottomalla mutakakulla:

Kuulemisiin

– Eve

Miksi minusta tuli iPana-bloggari

Yleinen Ei kommentteja

Hei

Ajattelin aloittaa kirjoittamalla jotain pientä itsestäni, että tulevilla lukijoilla kehittyisi ymmärrys siitä kuka tätä blogia kirjoittaa ja miksi, kuin myöskin siitä, mitä täältä voi tulevaisuudessa löytää.

Vähän taustainfoa itsestäni:

Joskus tuli otettua jopa pari ”ammattilaiskuvaa” 😛

Vaikkä päivätyöni on hyvin kaukana urheilumaailmasta, (olen töissä Helsingin Yliopiston Seismologian Instituutissa) tulee täältä blogistani luultavasti löytymään paljon tarinaa liikunnasta. Olen viimeiset noin 15 vuotta viettänyt lukemattomia tunteja voimailun parissa ja salilta olen ollut poissa varmaan max flunssaaikoina joitain päiviä. Myöskin lomaillessani tykkään liikkua joko aktiiviloman muodossa tai sitten jatkamalla omaa harjoittelukautta ihan normaalisti paikasta riippuumatta. Eli urheilu on elämäntyylini ja on ollut sitä jo pitkään.

Olen myös opiskellut biokemiaa, syventymällä ravinnon ja sairauksien (erityisesti autoimmuunisairauksien, mutta myös ns. ”elämäntapasairauksien”) välisten yhteyksien hahmottamiseen. Itse sairastan keliakiaa ja minulla on myös MS-tauti, eli olen myös itse ollut koekaniinina omien teorioiden täyteenpanossa, minkä seurauksena MS-tautini on vuodesta 2005 täysin remissiossa, eli MRIssa leesiovapaa.

Kotoisin olen Tallinnasta, mistä muutin Suomeen kohta 10 vuotta sitten. Perheeseni kuuluu kihlattuni ja tuleva vauva (hetkellä, 15.09 meneillä on rv 15+2).

iPana bloggareihin liityin sen takia, että tykästyin tähän sähköiseen käyttöjärjestelmään, mikä laittaa äidin etuasemalle ja helpottaa odottavan elämää. Sen lisäksi, niin kuin varmaan moni muukin esikoista odottava äiti, kaipaan niin neuvoja kuin mahdollisuutta jakaa tätä kokemusta muiden äitien kanssa. Toivottavasti myös minulla on jotain kiinnostavaa ja lukemisenarvoista jaettavaa teidän kanssanne.

Tervetuloa viihtymään!

– Eve