Ihana tämä sää ulkona 😀 olipas kivaa kävellä töihin tänään aamulla raikkaassa ensilumessa. Syys/talvi-ihmisen isoja nautintoja
Nyt kun tuolokkaan sukupuoli on selvillä iski sitten se tähän asti täysin kadoksissa ollut shoppailuhimo ja tulikin ostettua vauvan ensimmäiset potkupuvut ja housutkin parissa koossa. Sen enemmän en menekään vaatteita ostelemaan – niitä tulee kuitenkin ihan riittävästi sukulaisilta ja lahjaksikin – tietäen kaikki mummit 😀 Niitä meidän prinssilla tuleekin olemaan kolme- eli hemmottelijoita riittää.
Eli tommosta tuli hankittua:
ja vähän stylempääkin 😀
Salillekin pääsin taas tänään käymään eilisten kylkilihaskipujen jälkeen – tuntui siltä niin kuin ei oliskaan ollut mitään missään vaiheessa vikana – kai lepo auttoi. Kyykkytreenit meni mallikkaasti ja nyt kun sitä mahaa näkyy jopa mun löysien treenivaatteiden alta – en ole koskaan tykännyt käyttää tiukkoja trikoita/toppeja vaan verkkarit ja löysä hihaton on mulle se mukavuusalue – kuulee enemmän kommenttejäkin. Osia, mistä tulee hyvä mieli – yleensä toisilta kovaan treenaavilta mimmeiltä/mammoilta; ja osia mitkä korkeintaan herättävät kummastusta – yleensä teinitytöiltä tai miehiltä. No onnekseni en jaksa sellaisista liikkuttua.
Viikonloppuna on ravintoluentoakin tulossa – teemana ravintosuositukset: tausta, käytäntö ja korjausliikkeet – vielä pari mahtuu mukaan ja kannattaakin ilmoittautua mahdollisimman nopeasti – sisäänheittomaksukin on tosi kohtuullinen – 10 euroa – ja tilaisuus on enemmän inttiimi kahvituntinen kuin mikään virallistiukka luento.
ja poikalupaus saatu. Olisin tosin ollut yllättynyt jos masussa asuiskin tyttö – on ollut 100% poikafiilis koko ajan :). Eli nyt voidaan sitten sisustaa ja shoppailla jo ajatuksella. Muutenkin kaikki oli mitä täydellisimmässä kunnossa eli terve, vilkas ja just sopivan kokoinen vauva siellä asuu. Myöskin istukka hyvässä paikassa ja lapsivettä sopivasti
Siitä huolimatta että mamma käy kyykkämässä 100kiloa niskassa pariinkin kertaan viikossa puhumatta muusta voimailusta 5 x viikossa. Siitä huolimatta että mamma syö maksaa ja muutakin kiinnostavaa useinkin.
Ainoa mikä vaivaa on väsymys – johtuen luultavasti siitä että viimeisen 2-3 viikon aikana ei ole edes viikonloppuisin nukuttu 6-7 pidempään. Messuillakin tuli pyöritty täydet päivät tällä viikonlopulla niin hommissa kuin muuten vaan. Nyt tuntuu siltä, että mikään määrä unta ei riitä. Haukotuttaa ja silmät menee kiinni jopa seisontatyöpisteen takanakin. Mutta lepoa ei ole vielä näköpiirissä – viikonlopputouhuja tulossa myös nyt, mutta kai sitä sitten kuolleena ehtii nukkua.
Nyt oliskin hyvä hetki hakeutua salille – penkkitreenin ja olkapääpumppailun aika – sieltähän sitä energiaa saa jos ei mistään muualta. Lounastauon jumppatunti antaa sen verran että pärjää yleensä ihan OK siihen 1600 asti. Tänään kuitenkin on paljon pidempi suoritus edessä – rippikoulutunti alkaa 1800 ja kestää siihen puoli kasiin. Mutta pitäähän sitä päästä kirkossa naimisiin ja saada lapsi kastettua.
Viimeaikoina sitä kuulee kaikkialla – media, psykologit, PTt, lääkärit ja jopa vaikka Life ketjun myyjät…. kaikki sitä mainostaa: että pitää rakastaa itseään. Rakkautta on maailmassa monenlaista. Miestä, vanhempia, lapsia, ystäviä ja eläimiä kohtaan. Elämääkin osan rakastaa ja tunnistan sen tunteen esimerkiksi näinä syysaamuina kun katsoo luonnon kauneutta ja tuntee jotain sisällään – yhteyttä, lämpöä, ihmetystä…. Mutta miten sitä itseään rakastetaan? Ihan oikeasti joku saisi kertoa että miltä sen pitäisi tuntua. Toki pidän itsestäni ja luulen että ole ihan ok tyyppi. Tuun myös itseni kanssa hyvin toimeen ja pidän yksinolosta itseni kanssa. Mutta sanalla rakkaus on vaan minulle niin erilainen tarkoitus että en sitä kyllä omaan itseeni pysty kohdistamaan – tuntuu jopa vähän oudolta ajatukselta.
Sitten asian toinen puoli: toki pitää pitää huolta itsestään. Pitää arvostaa minuutta kokonaisuudessan. Ymmärtää itseäni ihmisenä ja persoonana. Tuntea ja hyväksyä myöskin fyysinen minuus. Jostain syystä median toitottama ”rakasta itseäni just sellaisena kuin olet” on aika kaukana meikäläisen käsityksestä siitä mitä sellainen rakkaus on. Toki rakastan esimerkiksi (tulevaa) lastani vaatimuksettomasti ja myöskin mieheni pitää varmaan mokata ihan totaalisesti tai muuttua jokskin toiseksi ihmiseksi että rakkaus kuolisi. Mutta kun samaa ajattelutapaa kohdistaa itseeseen ihmisenä, en ymmärrä miten siitä voi tulla muuta kuin harmia… en edes ymmärrä mistä semmoinen käsitys on sellaisen kulttisloganin tasoon edes kasvanut. Että pitää rakastaa itseensä just täsmälleen sellaisena kun on – melko rajoittava ajatus. Kaikki kasvu kun lähtee yleensä kahdesta kimmokkeesta – tyydymättömyydestä johonkin – ja siitä syntyvästä uteliaisuudesta: voisko ehkä vähän paremmin tai muullakin tavalla… Missä vaiheessa oman niin henkisen kuin fyysisen kasvun tavoitteleminen on jollain tavalla toisilta pois? Senkin fiiliksen kun usein saa osakseen kun kehtaa sanoa mielipiteensä siitä että minä kyllä haluaisin vieläkin kehittyä ja muuttua kun en katso vielä oli ihan 100% tyytyväinen itseeni ja haluaisin kasvata. Että kehtaankin olla rakastamatta itseäni just sellaisena kuin olen. Tuleeko siitä sitten jollekin paha mieli? Että olisin olevinaani jollain tavalla ”parempi” kuin se henkilö kuka sanoo rakastavansa itseäni ja olevansa 100% tyytyväinen itseeni just sellaisena kuin on??? No ei todellakaan – ihmiset on erilaisia ja siinä se maailman hienous piilee. Toiset ovat matkallaan pidemmällä, toiset ovat toisenlaisella matkalla kokonaan.
Mutta tästä ajatusvirrasta nyt asiaan: meikä on menossa ILoveMe messuille niin ihmettelemään kuin jakamaan sanomaa – eli myyntihommissa mut saattaa sunnuntaina nähdä Forever tuotteiden parissa. Nimittäin siihenkin uskon, että miten parempi olo sisällä – sitä parempi olo näkyy myös ulos ja sitä kivempi omassa ihossa on asustella.
mutta pitää yrittää ajatella positiivisesti. Muumikoira pääsi takaisin omaan kotiin, oman pennun luo asumaan. Loppu hyvin kaikki hyvin paitsi että niin ihanaa pikkuista jää kaipaamaan ja ajatuskaan uuden koiran etsimisestä kirvelee ihan liikaa. Nyt sitten nautitaan kaksinelosta kunnes vauva saapuu ja käydään taas vaikka leffassa kun mieli tekee. Ajatellaan vaikka näin, että ehkä jossain on just meille tarkoitettu koira odottamassa ja me kyllä löydetään hänet silloin kun aika on oikea.
Salirintamalla:
Vielä jaksaa vetää leukoja. 3 x 10 menee ihan ok. Selkäjumppa sujui tosi mukavasti ja nyt kyllä tuntuu että yläselkä on kunnon pumpissa – hauska fiilis.
Raskausrintamalla: 20+0 eli puoliväli lähestyy vauhdilla ja perjantaina poksahtaa. Tänään tuli myös ensimmäistä kertaa puettu äippäfarkut jalkaan – resori vielä pikkasen lörpöttää mutta kireä paita päällä jeesaa siihen. Myöskin äitiyssyystakki tuli korkattua ja pitää sanoa, että on kyllä aivan ihana ja lämmin (mamalicious merkkinen parka/maihinnousutakki). Raskauden jälkeen pitää etsiä samantyylinen normitakki tilalle.
Ja nyt uutisten huipentuma: luulen vahvasti että olen tänän havainnut 2 selkeää potkua ja muita pieniä muljahduksia!!!!! Jee vihdoin tuntuukin siltä, että siellä joku asustelee 😀
on kunnon maksimipainokyykkyvoimatreeni. Saa näyttää tympeältä ilman että kukaan loukkaantuisi, olla yksin ja tyhjentää mieli ja pää. Paitsi että maksimivoimapainot ja vahvintyttösalilla fiilis on muistoa vaan 😛 silti kun jaksaa kyykätä vitosia asstograss 92,5 kilolla ilman vöitä ym härpäkkeitä voi olla tässä melkein puolessa välissä raskautta ihan tyytyväinen. Oma 82% introverttiysaste tarkoittaa että kun elämä tuo eteen ajattelemisen/murheenaiheita sitä ei teke mieli mennä purkaamaan kavereiden ym kanssa. Ei tekee mieli ottaa puhelua parhaalle kaverille ja lässyttää ongelmistani. Sitä haluaisi vaan päästä 1) mahdollisimman nopeasti yksin – koska yksinolo tarkoittaa rauhoittumista 2) ratkaisuun. Viime 15 vuoden ajan se päivän pelästys nr 1 on ollut sali – korvanapit korvaan ja jotain niin raskasta tankoon että ajatukset ei enää liiku mihinkään siitä tekemisestä kauemmas. Toimi myös tänään ja tosi hyvin. Jumpan jälkeen ajatus on kirkas ja mieli rauhallinen, kroppakin kiittää 😛
Treenini ovat aika simppeleitä ja vaan ainoastaan rasitustason ja intensiteetin (eli paino tangossa suhteutettuna omaan voimatasoon) takia keskittymistä vaativia ja päätä tyhjentäviä. Esimerkiksi tänään mentiin näillä:
Takakyykky 5 x 5 x 92,5
Hyväähuomenta 3 x 10 x 70kg
Askelkyykky 3 x 6+6 x 65 kg
Selänojennus + 25 kg 3 x 12
Siinä tunnin jumpat. Ei paljolta näin ”paperilla” näytä. Tämänhetkiseen voimatasooni suhteutettuna aika tyhjentävä tunti kuitenkin 😛
Tänään on päivä minkä loputtua saattaa olla että on taas koettu muutoksia joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan tässä elämässä. Se selviää sitten viimeistään seuraavassa blogipostauksessa mutta elämän isommat totuudet ja voimavarat ovat onnekseni aika lailla rautaa kaikki: perhe, rakkaus ja työ 😀
Yhdessä Eestiläisen kirjallisuuden vakiokulttiteoksessa todetaan ”tee työtä, sitten tulee myös rakkaus”. Se loihtii aina mielikuvan harmaasta, märästä syysaamusta, hevonen ja mies pellolla, nainen rätti päässä kumarassa lehmän alla. Ankeutta? Lohduttomuuta? Ehkä. Itse en ole sitä ikinä käsittänyt näin. Päinvastoin. Elämän muuttumatonta ja muuttamatonta kulkua kylläkin, mutta vähän toisenlaisen linssin läpi katsottuna voi siinä nähdä perheenisän kuka ajattele rakkaudella maataan mitä työstää lapsilleen ja naisen kuka ehkä ylpeydellä katselee miestään ja sitä kaikkea mitä he ovat yhdessä saaneet aikaisiksi. Ja elämässäni on useimmiten myös näin käynyt. Elää elämääsi ja tee työtäsi ja lopeta se ikuinen ideaalien ja tavoitteiden ja myöskin rakkauden jahtaaminen – se kaikki kyllä tulee jos on tullakseen. Sählääminen, hosuminen ja into piukeessa omien päämäärien perässä laput silmillä juokseminen vie yleensä vaan burnouttiin. Parisata vuotta sitten se ilmentyi kai vähän toisella tavalla mutta on se kyllä totta myös nykyään. Sitä pitää vaan muistuttaa itselleen että omissa aivoissani kehitetty ideaaliskenaario ei ehkä kaikkeudessa olekaan sitä – saattaa olla että en tästä näkökulmasta näekään kokonaista kuvaa. Isoäitinikin jaksoi aina sanoa – et voi ikinä tietää etukäteen miksi joku tapahtuma tai lopputulos on loppujen lopuksi hyväksi – sen näkee vaan jälkikäteen ajan ja ymmärryksen linssin läpi katsottuna. Eli sattuu mitä just on sattuakseen. Sillä mennään. Fatalismia?
Eka neuvolalääkärin vastaanotto takana. Kaikki näyttäisi olevan hyvin ja ei mitään syytä huoleen. Verenpaine ja hbg oli tosiaan vielä laskenut entisestään. Se on myös tuntunut olotilassa kroonisena väsymyksenä. En ole tottunut tunteeseen että iltapäivällä silmät väkisinkin menee kiinni, mutta koska en ole ikinä oieasti oppinut nukkumaan päivisin (valoisaan aikaan) sitten se väsy vaan kerääntyy ja iltaisin on hyvä jos jaksan lepotuolissa kylkeä kääntää kun selkäkivut yltyvät liian pahaksi… Niin sekin nyt alkoi – lapsuuden autoonnettomuudesta lähtien vaivanut nikamaprolapsikipu ärtyy taas kun syvistä vatsalihaksista kaikkoa pitoa ja nikamat muutenkin löystyvät. Ihanaa. Mutta se tarkoittaa vaan sitä että kaikki energiaa vaativa pitää tehdä aamupäivisin – kiiresisimmät työt, voimaharjoittelu ym. Salilla onkin vielä mennyt tosi hyvin – ei mitään tuntemuksia masualueella – eli tällä mennään eteenpäin niin pitkälle kuin vaan pystyy.
Nyt pitäisi kohta kyetä ylös, ulos ja lenkille vaikka Muumiakin näyttäisi painavan syysväsymys
on todistautunut tosi helpoksi, hauskaksi ja kaikki näyttäisi soljuvan hyviin ja perheemme palikat loksahtavat vaan enemmän paikoilleen Muumin tulon myötä. Eli Muumi muutti meille koeajalle lauantaina. Eka päivä meni vähän varovaisissa ja tutkiskelevissa tunnelmissa ja Muumi selvästi ikävöi omiaan, MUTTA päivä päivältä sieltä kuoriutuu tyypillisen bullimainen persoona: rakkaudenkipeä, leikkisä ja rauhallinen perheenjäsen.
Muuton yhteydessä sitä yleensäkin unohtuu hoitaa asioita ja tässä raskaushormonien luvatussa maassa unohtui näköjään nettiyhteyden osoitemuutoskin, eli tässä sitä joudutaan nyt olemaan hitaan mokkulayhteyden varassa vielä 14.10 asti. Mutta eihän se haittaa, tekemistä on päivät täynnä liikunnan ja Muumin parissa, perjantaista sunnuntaihin käydään sukuloimassa Tallinnassa ja kohtahan se maanantai ja yhteys sivilisaatioon saapuu
Siihen asti, nauttikaa syksystä ja ulkoilkaa. Happi tekee hyvää 😀
On tutkittu että raskaana olevan naisen vastustuskykyy on noin 70% entisestään. Kun tiedetään Suomessa nykyään hallitsevan ruokavalion sudenkuopat + suositukset vastustuskykä lisäävän D-vitamiinin saannista (varsin olemattomat sellaiset) ei ole mikään ihme, että raaskaana olevat naiset pyörivät Suomen syksyssä enemmän tai vähemmän flunssakierteessä. Sitä on tullut viimeaikoina vastaan. Minulta on kysytty vinkkejä, miten siltä voisi välttyä tai edes lyhentää flunssan kestoa – mikä sekin on raskaana oleville pidempi kuin normaalisti.
No ennältäehkäisy on kaikki kaikessa myös tässä asiassa: ruokavalion pitäisi olla totta kai vuoden läpi mahdollisimman tulehdusta ehkäisevä ja vastustuskykyä tukeva, mutta erityisesti flunssasesonkin lähestyessä voisi panostaa siihen että annetaan keholemme paras mahdollisuus taistella viruksia vastaan. Mitä siihen tarvitaan? Jos lähdetään ihan nollasta liikkeelle pitää varmistaa että suolistomme on vastustuskykyinen – se tarkoittaa sitä että pitäis välttää suoliston nukkaa vaurioittavia ruokaaineita ja käyttää sitä vahvistavia: loogista eikö niin. Seuraavaksi pitäisi varmistaa että suolistobakteeritasapaino on kunnossa ja sen jälkeen, että hyvillä bakteerikannoilla olisi energiaa toimia – heitäkin pitää ruokkia oikealla ravinnolla. Ravintoaineethan pääsevät verenkiertoomme ja sen kautta vaikuttamaan verenkierron kautta elimistössämme (niin hyvässä kuin huonossa) enimmäkseen just ohutsuolen kautta – on aika järkevää että ohutsuolen terveydestä pitäisi pitää huolta varmistaakseen, että sinne saapuvat ravintoaineet pääsevät imeytymään. Mutta toisaalta varmistaa pitää myös se, että sieltä ei pääse imeytymään isot pilkkomattomat tunkeilijat (proteiinit, bakteerit, virukset) Kaikessa pitää löytyä tasapaino.
Kun suoliston terveys on ruokavaliolla varmistetty voidaan vasta ruveta puhumaan ns superruoista, adaptogeeneistä ja muista vastustuskykyä nostavista lisäravinteista/kasveista/yrteistä. Totta on sekin, että niistä ei ole ikinä haittaakaan – erityisesti raskaana olevalle, kenen lääkevarasto taistelussa flunssaa vastaan on aika rajoitettu. Itse olen siitä hyvä esimerkki: olen allerginen ainoalle koko raskauden aikana luvattulle flunssalääkkeelle: paracetamolille ja sen johdannaisille. Eli flunssan vastaan taistelemisen arsenali on aika lailla luonnontuotepohjainen. Sen perusta on hyvän D-vitamiinistatuksen varmistaminen. Itse käytän 5000IUD eli 125mikrogrammaa päivässä. D(OH)25 on mitattu 80nmol – eli status on hyvä, mutta voisi olla jopa korkeampi koska minulla on todettu MStauti. Seuraavaksi tulee välttämättömien rasvahappojen hyvän tulehdusvastaisen suhteen varmistaminen: ekaksi välttämällä Omega6 pitoisia ruokaaineita (rypsiöljy, margariini ym kasvirasvatuotteet) ja tankkaamalla Omega 3 niin ravinnosta kuin laadukkaasta kalaöljystä (villistä kylmien merien kaloista, mustekalasta tai krilleistä valmistetusta). Kolmannelle sijalle tärkeysjärjestyksessä laittaisin hyvän probioottivalmisteen käytön. Apteekin Gefilustabut ei ole sellainen valmiste, millä olisi vastustuskyvyn vahmistamisessa isoa vaikutusta: tuotteen pitää sisältää mahd. monta bakteerikantaa, oikeissa suhteissa ja päällystetty niin, että ne kannat vapautuvat just oikeassa kohtaa ohutsuolta. Seuraavaksi olisi myös hyvää varmistaa se, että veren NO2 pitoisuus ja sen kautta hapenkuljetus ovat huippukunnossa kuljettaakseen seuraavaksi listattavissa olevat ravintoaineet sinne, missä niitä tarvitaan – arginiin on se aminohappo mitä kroppa siihen toimintaan käyttää. Koska arginiinin tuotanto kehossa vähenee teiniiän jälkeen aika nopeassa tahdissa kannattaa varmistaa sen saanti niin ravinnosta kuin lisäravinteena (varmistaen että käyttöön ei oteta halpaa syntteettistä eikä sellaista eläinperäistä tuotetta missä arginiinin/lysiinin suhde ei ole sopiva arginiinin hyvää imeytymistä takaakseen). Sitten tullaan vasta niihin flunssatappajiin superruokiin. Tässä olisi minun top 5 lista:
1. Sinkki + C-vitamiini (varmistaen että Cvitamiini ei ole syntteettistä!)
2. Luuliemi tai liivate ruokalisänä (ei sellainen mitä leivontaosastolla myydään
3. Hyvä antioksydanttilähde (itse käytän 96% stabilisoitua aloeverajuomaa – mutta toiset voivat tykätä viherjauhojuomista, acaimarjatuotteista ym ym)
5. Tutut ja hyväksi todetut vanhan kansan keinot: valkosipuli, sipuli raakana; inkivääri (raskaana olevalle vaan pieniä annoksia), kärsämö, lehmuksen kukka, kevätesikko, ruusunmarja ym teenä; tyrni ja aroniamarja tuoreena tai pakastettuna/säilöttynä.
Itseni sain viimeisen flunssan syövereista nostettua kahdessa päivässä ehkä hyvän peruskunnon ja edellisten ravintolisien lisäksi bee propolis valmisteen avulla.
Toivottavasti tämä auttaa nauttimaan syksystä ilma pitkiä flunssakierteitä 😀
koska sitähän varten blogejä pidetään, eikö niin: täällä voin sanoa oman mielipiteeni ihan pyytämättä.
Tänään on feisbuukissa tullut vastaan monta keskustelua mitkä ovat saaneet taas verenpaineeni nousemaan ja tällä kertaa asia koskee raskautta, odotusaikaa, itsekkyyttä ja tahdonvoimaa.
Keskustelu nr 1:
todettu raskaudiabetes, mutta voi kun en vaan voi jättää sitä pullaa syömättä eli otan sitten nappeja ja piikitän itseäni vähän, eihän se haittaa mitään…
Keskustelu nr 2: en todellakaan aijo lopettaa polttamista vaikka oonkin raskaana ei se musta huonoa äitiä tee, munkin mutsi poltti ja ei mulla oo mitään vikana, kaikki ok kunnes ei vedä huumeita…
Itselleen tule sellaisita avautumisista enimmäkseen sanaton ja aika paha olo. Mikä olisi parempi syy, kun oman tulevan lapsen paras mahdollinen terveys ja hyvinvointi, jättä omat halut ja mieliteot hetkeksi (tämä raskaus+imetysaika on kuitenkin rajallisia) toiselle sijalle ja valita se terveellisempi tie mikä on loppujen lopuksi parempi myös itselleen?
Missä loppuu järki kun vahditaan esimerkiksi hyvin tarkasti neuvolan luvattujen/ei luvattujen ruokaaineiden listaa ja vauhkotaan siitä että voi söin vahingossa fetajuustopalasen ja sitten vedetään aski päivässä?? Piikitetään irtokarkkimässäilyn jälkeen insua ja vedetään metformiinia päälle? Ok, ymmärrän jos ruokavaliomuutoksista huolimatta esimerkiksi pcos-n takia paastosokerit vaan heittelee vaikka miten tarkasti söis, mutta tässä kun ei ole nyt kyse sellaisista tapauksista. Ei. Tässä on kyse äideistä kenelle ihan selvästi on nr 1 oma nautinto ja numero ??? oman lapsen terveys. Mistä niitä oikein tulee?? Onko tämä joku vapaakasvatuksen ja uusavottomuuden + generation ”mullekaikkihetinyt” risteytymisen tulos? WTF!!!!!?????
Ja heti tuntuu paremmalta kun olen saanut höyryt päästettyä tänne eli lopetetaan hauskempiin asioihin:
Aamulenkki kirkkaassa kuulaassa syyssäässä, suomalaiset marsipaaniomenat, aroniamarjahillo, hyvin kulkeva treeni – sitäkin on mahtunut tähän päivään 😀
Viikonloppu meni tehokkaassa muuttotohinassa – iso kiitos kaikille kavereille ja perheelle – ilman teitä oltaisiin varmaan nytkin roudaamassa tavaroita. Muutettiin siis Hakaniemestä Pihlajamäkeen. Miksi sinne? Ei ole ehkä hesan parhaanmaineisin mesta. Mutta niin kuin yksi muuttoapulaisista sanoi – kun näki meidän talon, sen sijainnin ja asunnon se kyllä ymmärsi heti miksi tänne haluttiin. Oma talomme sijaitsee puiston kupeessa, vihreässä rauhassa ja naapurustossa asuu paljon lapsiperheitä ja koiraihmisiä. Siitä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: meille tulee koira – 3 vuotias englanninbuldogityttö, kodinvaihtaja. Muumi on ihanan rakkaudenkipeä huonoonninen pikkuvietikkä kuka joutuu emännän elämänmuutoksen takia lauantaina kodittomaksi ja koska ollaan mieheni kanssa molemmat koiraihmisiä päätettiin että se on joko nyt tai sitten kuka tietää enää milloin. Uskon että ennen kun vauvaarki alkaa on hyvä ottaa tämä aika ja mahdollisuus että Muumi ehtii tutustua meihin ennen kun sen elämään tulee uusi pentu :D. Muumi on myös hyvätapainen ja näyttelyissä menestynyt yksilö – meistä ei kummastakaan ole näyttelyihmisiksi, mutta sitä enemmän tulee hän saamaan meiltä liikuntaa, rakkautta ja rauhallisen vakaan kodin. NO ainakin enimmäkseen rauhaallisen kodin- onnekseni mieheni on tosiaan sen verran rauhallinen ja vakaa yksilö etä kestää mun hormoniheittelyt urheasti – siitä iso kiitos sulle rakas <3 pidät mut pystyssä vaikka ei aina jaksaiskaan.
Tässä vielä kuva meidän tulevasta sohvan- ja sydäntenvaltaajasta:
